Bönthöö bönthöö: Vieraskynä: Olutmatkailua USA:n itärannikolla – New York, osa 1

Teksti ja kuvat: kopula

Ennakkokäsityksiä New Yorkista ja marinaa hotellista

New York ei aluksi kuulunut mukaan matkaohjelmaamme. Tämänkin matkan pääfokus oli oluessa, enkä ole osannut pitää New Yorkia kovin mielenkiintoisena olutkohteena – en vaikka sieltä nykyään Other Half löytyykin, ja vaikka olen kuullut myös vuolaita kehuja kaupungin baaritarjonnasta. Other Halfilta olin päässyt edellisellä reissulla maistamaan yhden bretta-IPAn, joka ei vielä tehnyt suurempaa vaikutusta. Kaupungin tunnetuin craft beer -panimo on tietysti Brooklyn Brewery. Brooklynin oluita saa hyvin Suomestakin, eivätkä ne luvatta sanoen ole olleet kovin kaksisia. Ammattimaisesti tehtyjä toki, mutta tylsähköjä. Miedommassa ruokajuomakategoriassa panimon oluet kyllä pärjäävät aika hyvin, esimerkiksi Brooklyn American Alen ollessa tuoreena erinomainen ruokajuoma. Miedonmakuinen, mutta tarpeeksi pureva ja raikas olut, josta voi nauttia murehtimatta nyanssien häviämisestä ruoan makujen alle.

Baarien osalta lähes kaikki keskeiset New Yorkin paikat päivittävät hanalistaansa aktiivisesti nettiin, joten keskimääräisestä tarjonnasta saa muodostettua etukäteen melko hyvän kuvan. Oma vaikutelmani ennen matkaa ja myös sen jälkeen on, että tarjonta on kyllä laadukasta, mutta kiinnostavat harvinaisuudet ovat sittenkin melko vähissä. Mielenkiintoisimmasta päästä New Yorkissa lienevät tarjolla olevat Hill Farmsteadin oluet. Niihinkin on tullut törmättyä jo aiemmin, tosin harmillisesti panimon tummia oluita ei ole edelleenkään osunut kohdalle.

Koska matka Washington DC:stä Bostoniin vei joka tapauksessa New Yorkin kautta, tulimme lopulta siihen tulokseen, että olisi järjetöntä olla pysähtymättä samalla siellä. Olutta enemmän itseäni motivoivat Woody Allenin elokuvista ja lukuisista muista tutut Manhattanin ja erityisesti Central Parkin maisemat. Niinpä siis saavuimme perjantaina 10.11. bussilla keskelle ruuhkaisinta iltapäivän Manhattania. Ihmisvilinä näillä keskeisillä Avenueilla oli melkoista, ja periaatteessa koko ajan olisi pitänyt olla määrätietoisesti liikkeessä.

Hotelliksi olimme valinneet Yotel New Yorkin. Lähellä kaikkea sijaitseva kolmen tähden hotelli, jossa huoneiden oli ilmeisesti tarkoitus muistuttaa laivan hyttejä. Hotelli oli siisti ja näköala korkeasta kerroksesta mukava. Huonojakin puolia löytyi. Huone oli pieni, eikä vessa- ja suihkutilaa ollut kunnolla eristetty muusta huoneesta. Huoneen jakamista täällä ei voi suositella, jollet ole valmistautunut jakamaan matkakumppanisi kanssa myös tuoksujasi ja ääniäsi. Säilytystilaa matkatavaroille oli vähänlaisesti. Jääkaappia ei myöskään ollut, mikä toki oli tiedossa etukäteen.

Ärsyttävin ominaisuus hotellissa oli kuitenkin ylivoimaisesti “experience fee”. Kyseessä on vasta varauksen loppuvaiheessa laskuun ilmestyvä, pakollinen yökohtainen maksu, josta osan voit käyttää maksamiseen hotellin omissa ravintoloissa. Maksu näyttäisi olevan tällä hetkellä 30$ + verot yöltä. Jollet käytä tuota rahaa joka päivä, menetät kyseisen summan saamatta mitään vastineeksi. Siinä sai taas suomalainen turisti ihmetellä, onko järkeä antaa kahvista tippiä, kun se on ainut mitä päivän aikana hotellilta ostat, ja loput jää joka tapauksessa hotellille. Mielessä kävi, että pitäisikö saman tein jättää kahvista kymmenen dollaria tippiä. Kannattaa siis varautua siihen, ettei Yotel New York ole aivan niin halpa kuin ensi näkemältä saattaa vaikuttaa. Tuttua hotellia on matalampi kynnys varata, mutta henkilökohtaisesti koen tämän “kokemusmaksun” niin ärsyttävänä, etten välttämättä haluaisi palata Yotel New Yorkiin, ihan vain sen takia. Kyse ei ole rahasta; jos sama summa lisättäisiin huoneiden hintoihin ilman kytköksiä, en näkisi siinä mitään ongelmaa. Nyt tarkoituksena on tietenkin ohjata vieraat käyttämään kokemusmaksua suurempia summia hotellin omiin ravintoloihin. Maksu luo käytännössä tilanteen, jossa et voi täysin vapaasti valita missä ruokailet, tuntematta pientä jossittelua hukkaan heitetystä rahasta. Ilman tätä ominaisuutta Yotel olisi vielä ihan ok valinta lyhyelle vierailulle.

Perjantai oli välipäivä oluesta. Hotellille saapumisen jälkeen kävimme ainoastaan läheisessä Schnippers-pikaruokalassa syömässä ja hakemassa Little Pie Companysta leivonnaisia hotellille. Etenkin Little Pie Companya voi suositella, sillä sekä maistettu pekaanipähkinäpiiras, että kookoskuppikakku olivat hyviä.

—

Kirjoittaja on nelikymppinen, puoliautistinen olutharrastelija pääkaupunkiseudulta, joka ymmärtää oluesta vähän, mutta pitää siitä paljon. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia, myös ne muilta lainatut.

—