Englantilaisen olutkulttuurin ytimessä – Haastattelussa CAMRAn Christine Cryne

Parin vuoden takaisella Lontoon reissulla tapaamamme olutasiantuntija näkee brittiläisen olutkulttuurin aitiopaikalta.

Vastikään 50 vuotta täyttänyt riippumaton oluenkuluttajien järjestö CAMRA (Campaign for Real Ale) työllistää alan huippuammattilaisia Englannissa. Yksi heistä on lontoolainen Master Trainer Christine Cryne. Akateemisen koulutuksen jälkeen pitkän uran elintarvikkeiden ja juomien kanssa tehnyt Cryne uskoo pienen ja keskisuuren panimokentän tulevaisuuteen, vaikka tilanne kotimaassa ja maailmalla onkin ollut viimeajat varsin haasteellinen. Unohdetaan kuitenkin hetkeksi nykyhetki ja palataan ajassa taaksepäin…

Christine Cryne
Christine Cryne tositoimissa Great British Beer Festival -tapahtumassa 2019.

Miten tulit alalle?

”Minulla on laajennettu tutkinto kemiallisen fysiikan alalta. Se on tieteen muoto, jossa tutkitaan kemiallisia prosesseja fysiikan näkökannalta matematiikan avulla. Valmistuttuani aloitin tutkijana Unileverilla elintarvikkeiden parissa. Etenin työssäni tutkijasta tuotekehittelyn puolelle ja sieltä ennen pitkää markkinoinnin puolelle. Tänä aikana löysin työstäni sen, mikä minua todella kiinnosti ja kiinnostaa yhä. Aistinvarainen tutkimus ja analyysi, makujen ja tuoksujen ymmärtäminen, oli minun juttuni ja se on ollut mukana kaikessa työssäni siitä lähtien.”

Oma polkusi CAMRAn kanssa?

”Liityin CAMRAan vuonna 1977, aikaan jolloin mielestäni oikeasti hyvät oluet olivat harvinaisia. Tutustuin järjestön toimintaan Bedfordissa paikallisen olutfestivaalin kautta, jossa CAMRAn paikallisosasto oli yksi järjestäjistä. Kyseinen tapahtuma on muuten edelleen voimissaan, tai oli kunnes pandemia tuli ja seisautti kaiken.

Joka tapauksessa, kiinnostuin yhdistyksen toiminnasta, ja pian löysin itseni hoitamasta alueellisen organisaattorin tehtäviä itäisen Anglian alueella. Muistan hyvin lukuisat myöhäisillan automatkat ristiin rastiin pitkin itäisiä maakuntia tytäryhdistysten asioita hoidellen. Itä-Anglia on surullisen kuuluisa kehnosta poikittaisliikenteestään, valtaosan liikenteestä kulkiessa pohjois-etelä suuntaan pääteasemanaan Lontoo.

Lontooseen minut vei myös työni. Kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni muualla, vaikka olenkin syntynyt täällä. Molemmat vanhempani ovat lontoolaisia, joten side sinne oli toki ollut olemassa jo aiemmin. Olin vapaa-aikanani aktiivinen CAMRAn jäsen ja tulin mukaan järjestön tapahtumatoimintaan erään kaupungin keskustan olutfestivaalin kautta. Autoin järjestelyissä ja tein kaikenlaista festivaalihommaa. Yksi asia johti toiseen ja 80-luvun lopulla olin jo CAMRAn johtoryhmän jäsen. Otin vastaan monenlaisia toimia järjestössä aina markkinointi- ja strategiayksikön johtajan virasta julkaisuosaston päälliköksi. Kuitenkin minun kohdallani CAMRAsta kirjoitettaessa yleensä parhaiten muistetaan se, että olin ensimmäinen nainen Great British Beer Festivalin johdossa. Kun siirryin sivuun tehtävästäni festivaalin johtajana, oli puolet festivaalin järjestäjätiimistä naisia ja kaksi heistä tuli ottamaan paikkani järjestössä myöhemmin. Toinen heistä oli Paula Waters, josta tuli myöhemmin CAMRAn hallituksen puheenjohtaja.

Kuten monesti, työ alkoi haitata harrastustoimintaa. Rahaa tarvitsi ja CAMRAn johtokunnan paikat ovat aina vapaaehtoisia ja palkattomia. Ryhdyin yrittäjäksi ja päätin keskittyä kommunikaation ja koulutuksen edistämiseen rakastamallani olutalalla. Kirjoitin ahkerasti eri julkaisuihin ja pääsin samoihin aikoihin myös British Guild of Beer Writersin jäseneksi. Palasin kyllä CAMRAn riveihin noin kymmenen vuotta sitten, jolloin minusta tuli järjestön ensimmäinen vapaaehtoistyöläisistä vastaavan osaston johtaja. Loimme vapaaehtoistoiminnalle säännöstön (Volunteer´s Charter), joka on käytössä edelleen. Säännöstön tarkoituksena oli vakiinnuttaa käytäntöjä ja luoda strategia vapaaehtoisten kouluttamiselle. Myös tasa-arvoa ja yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamista tuotiin vahvasti esiin. CAMRAn koulutusstrategian suunnittelu ja toteutus johdatteli minut vaivihkaa muidenkin samankaltaisten projektien pariin. Niiden ohella aloin tehdä myös erittäin mielekkääksi kokemaani makutuomarointia useilla kotimaisilla ja ulkomaisilla festivaaleilla.”

Christine Cryne

Olet CAMRAn Master Trainer. Mitä tehtäviisi kuuluu?

”Roolini jakautuu pääasiallisesti kahteen eri päätehtävään. Minä ja kollegani Beverley Gobbett koulutamme CAMRAn jäsenistöä aiheena ”kouluttamisen tekniikat”. Koulutettavamme toimivat tämän jälkeen itse kouluttajina tapahtumia silmällä pitäen. Kursseilla käydään läpi kaikkea maan ja taivaan väliltä turvallisuusasioista, virhemakujen tunnistamisesta, siideritietouteen ja oluttynnyrin tapittamiseen asti.

Toinen yhtä tärkeä osa työtäni on omien koulutusteni pitäminen järjestön ulkopuoliselle yleisölle. Koulutusteni aiheet kattavat kaikkea tavalliselle kansalle suunnatuista oluttyyliesittelyistä huippuoluttuomareiden koulutuksiin. Yli 80 % Champion Beer of Britain -kisassa tuomaroivista on meidän kouluttamiamme. Teen myös ohjattuja tastingeja oluilla ja olut & ruoka -makupareilla. ”

Mikä on CAMRAn rooli englantilaisessa olutkulttuurissa?

”CAMRAn panos brittiläisen olutkulttuurin hyväksi on ollut suuri alusta saakka. Eikä pelkästään Yhdistyneen kuningaskunnan alueella, vaan myös maailmanlaajuisesti. Englantilainen olut on käsite maailmalla ja CAMRA on vaikuttanut tähän mielikuvaan paljon. Laatu on parantunut valtavasti ja nykyään olutkulttuurimme on jopa esimerkkinä maailmalla. Joidenkin mielestä koko Yhdysvaltojen uusi olutbuumi alkoi juuri Englannin esimerkillä ja avustuksella.

CAMRAn toiminnan vaikuttavuus ei rajoitu vain itse oluen laadun parantamiseen, vaan olemme olleet myös vahvasti mukana ajamassa muita asioita, kuten pubien aukioloaikojen vapauttamista ja alkoholipitoisuuksien selkeitä merkintöjä. Olemme edesauttaneet lobbaamalla montaa asiaa, joita nyt pidetään itsestäänselvyyksinä. CAMRA jatkaa aloittamallaan tiellä edelleen. Painopisteet vain vaihtelevat. Tällä hetkellä akuutein asia on tietenkin pubien ja panimoiden selviäminen pandemiasta, kun taas reilu vuosi sitten panostimme laadunvalvontaan niin panimoilla kuin pubeissakin järjestämällä koulutuksia ympäri maata.”

Täydellinen olut. Onko sellainen olemassa?

”Kun olut sopii tunnetilaan ja olosuhteisiin mahdollisimman hyvin, se muuttuu täydelliseksi. Kylmä tsekkipils on mahtava juoma kuumana päivänä puutarhanhoidon jälkeen, kun taas syksyllä kaipaan enemmän perinteistä bitteriä lasiini, esimerkkinä vaikkapa palkittu Timothy Taylor’s Landlord. Tummista voisin mainita vaikkapa rotevan kahvisen stoutin, kuten Siren panimon Broken Dream. Kokemusta voi mehevöittää makuparin kanssa. Juuston kanssa oluen on oltava barley wine, tuo Britannian vastine jälkiruokaviinille. Kokeile esimerkiksi Coniston Breweryn No 9 Barley Winea tai Chiltern Breweryn Bodger’s Barley Winea. Mahtavia makuja!”

Mikä on brittiläisen oluen määritelmä mielestäsi?

”Nykyään meilläpäin tehdään kaikenlaisia oluttyylejä lambiceista goseen. Useimmat (pien)panimot kokeilevat rohkeasti kaikkea uutta, ja mielestäni ne ovat brittioluita siinä missä perinteisetkin tyylit, joita täällä on pitkään valmistettu. Yleisesti brittioluista puhuttaessa ensimmäisenä mainitaan usein bitterit, joista erinomaisena esimerkkinä voin nostaa esiin vaikkapa vahvan Fuller’sin 1845-juhlaoluen. Sen maussa appelsiinimarmeladin ja toffeen vivahteet yhdistyvät maltaiseen runkoon…..Mahtava olut. Se kestää myös ikääntymistä, ja itse pidän siitä erityisesti noin parin vuoden ikäisenä. Kyseinen olut on muuten mainio pari suklaalle!”

Tutustu Christinen omaan verkkosivustoon täällä. Christinen urasta oluen parissa voi lukea tuoreesta kirjasta, joka käsittelee CAMRAn 50-vuotista historiaa.

Katso tästä alta myös hänen vetämänsä tasting-video vuodelta 2019.

Teksti: Mikko Hentunen

Kuvat ja video: Christine Cryne ja cyde

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.