Hankala Asiakas: Kuukauden kohokohdat: elokuu

Elokuu oli hieman kevyempi kuin kesän kuukaudet tähän mennessä. Huippuoluita oli hieman vähemmän ja oluita ylipäätänsäkin vähemmän. De Struiselta kokeiltiin iso läjä oluita joita kohtaan oli suuret odotukset, mutta harmillisesti yksikään ei ihan onnistunut vakuuttamaan vaikka useat niistä maistuvat ihan hyvin. Tässä perinteiset pölinät muutamasta mainitsemisen arvoisesta.

Cool Headia ja kumppaneita on kiittäminen jälleen kerran tuoreena lanseeratun hyvin humaloidun oluen esille nostamisesta. CAN CAN oli muhkean humalainen pale ale jota oli hyvä litkiä One Pintin aurinkoisella terassilla. Tölkit ja tuoreena julkaistut hyvin humaloidut oluet ovat ottamassa paikkaansa markkinoilla ja hyvä niin. Kotimaisista toinen miellyttävä tuttavuus oli Donut Islandin Jesus is coming, look busy!. Hienosti jopa brettaisen kirpeä witbier nosti ehkä hieman tylsähkön tyylilajin edustajan moderniin lokeroon ja toimi mainiosti janon sammuttajana. Passion piristi tätä olutta hyvin. Kevyemmistä oluista Dry & Bitterin Draining The Swap (collab kovassa nosteessa olevan Cloudwaterin kanssa) oli positiivinen yllätys. Todella tuuhea humalointi toimi hienosti nostaen ujon 4,5% oluen eri sfääreihin kuin kilpakumppanit kaupan hyllyillä. Kyllä näilläkin vahvuusasteilla voidaan saada maistuvia ja tuhdisti humaloituja oluita aikaiseksi. Lisäksi vihdoin viimein maistettu Pipeworksin Ninja vs. Unicorn oli yllättävän rapeassa kunnossa vaikka olikin jo kuukausia vanha reliikki. Vauhdikkaan näköisen tölkin sisältökin hassutteli nimen ohella myös makujensa puolesta. Irtokarkkeja ja eksoottisia hedelmiä säilykepurkissa.

Stouttiosastolla oli pari mainitsemisen arvoista. Averyn jättiläisolut Tweak oli reippat 16% vahva mutta alkoholi ei silti puskenut läpi liian pahasti, vaan jätti tilaa bourbontislaamon kokoiselle makumaailmalle. Todella stydiä tavaraahan tämä oli mutta niin hyvää. No okei, ehkä hieman liian vahvaa mutta oli silti niin herkullista. Kymmenen sadasosaa kevyemmässä sarjassa kilpaileva Saugatuckin Blueberry Maple Stout tarjosi hämmentävän aidon tuntuisen vaahterasiirapissa uivan mustikkapannukakkuaamiaisen. Kevyt, maukas mutta ehkä hieman yksiulotteinen olut toimi mainiosti.

Ohraviinien yksikössä De Molenin vaihtelevasta valikoimasta osui lasiin harvinaisen onnistunut yksilö. Heinde & Verre oli todella lupaavan oloinen brittityylinen ale josta maistoi hyvän kypsytyspotentiaalin, harmi tosin että ainoa pullo tuli korkattua. Laadukkaita maltaita (Maris Otter-ish?) ja hieno ruokosokerisuus lupailivat hyvää kehitystä ja toimivat jo nyt pullon ollessa parin vuoden ikäinen (?). Thomas Hardyn pintahiivaoluet ovat lähellä allekirjoittaneen sydäntä eivätkä kaksi uusinta versiota pettäneet. Vuoden 2016 Thomas Hardy’s Ale oli parempi kuin 2015 versio, tai ehkä valmiimpi, mutta lupaili silti hyvää kypsytyspotentiaalia. Tuntui että alkoholin polte oli paremmin peitossa kuin edeltävänä vuonna. Lopulta Thomas Hardy’s Historical Ale 2016 vei koko potin. Lähes täydellisyyttä hipova ohraviini, jota oli kypsytetty 6kk konjakkitynnyreissä, oli äärimmäisen upeassa kunnossa. Fariinisokeria, konjakin vienoa polttelua, huikeaa maltaan ja humalan tasapainoa. Ainoa miinuspuoli oli harmillisen pieni pullokoko (0,25l)…

— 

Thomas Hardyn olutta

Suuri olut pienessä pullossa

De Molen taitaa nämä oluet

Vanhat tynnyrit ja vanha pullo

Täyslaidallinen Struisea

—