Helppoa juotavaa: Olutmaistelu: One Pintin talvioluet 2017

Käytetään tällä kertaa jouluoluen sijasta termiä talviolut, sillä niin oli ilmeisesti tehnyt myös maahantuoja ja tästä syystä osa talvioluista tulee maahan vasta tammi-helmikuussa. Seuralle pidettiin kuitenkin jouluisia perinteitä noudattaen tasting käyttäen parhaita pubille asti päätyneitä talvisia mallasjuomia. Maistelijoita kertyi paikalle 10, joista 6 käytti Untappdia ja täten tarjosi dataa raadin arvioihin. Maisteltavaksi oli tällä kertaa valittu pääasiassa vahvemman pään oluita, joiden kanssa sai olla annoskoon kanssa arki-iltana varovainen.— 

Maistelun aloitti alkoholipitoisuudeltaan kevyt mutta nimeltään, no, tämän panimon mittakaavalla myös kevyt— The Flying Dutchman Nomad Gothic Prince of Darkness Black Currant Porter. Olutta kuvailtiin happaman paahteiseksi ja sellainenhan se todella olikin. Mustaherukan happamuus ja maltaan paahteisuus menivät lopulta ihan mukavasti yhdessä. Kompleksisuuteensa nähden olut herätti yllättävän vähän vahvoja mielipiteitä.

Raadin arvio: 3—½ (3 – 4-)

Sitten olikin kovat piipussa.

Fuller’s Vintage Ale 2014— on osa erinomaista sarjaa, eikä kalpene millään tavalla muiden vuosien versioille. Kypsytys on tehnyt tälle vain hyvää ja lasiin kaatui erinomaisen tasapainoinen makean maltainen vahva ale. Tätä olisi vaikea lopputastingin aikana ohittaa. Sinihomejuusto todettiin mainioksi makupariksi.

Raadin arvio: 4+ (4 – 4—½)

Tässä vaiheessa äänestettiin vuosikerran 2017 Vintage Alen ja vuodesta 2014 kypsytetyn

Fuller’s Imperial Stout (10.7%)— välillä. Jälkimmäinen vei voiton. Kypsytys oli kääntänyt oluen oikeastaan aika viljaiseksi, säilyttäen silti suklaisuuden. Ei ehkä ollut parantunut niin paljoa kuin Vintage Ale, mutta olihan tämä silti hyvää.

Raadin arvio: 4+— (4 – 5-)

Sitten se pakollinen joulumaistelun— â€œerikoisuus”,— Lehe Hõõgõlu,— â€œglögiolut” joka suositellaan juotavaksi lämpimänä. Erinomaisesta tarjoiluastiasta tarjoiltuna joimme tätä sekä kuumana että kylmänä.

Molemmat olivat pieniä pettymyksiä, mutta hieman eri tavalla. Kuumana oluesta katosi runko kun makeutta ei ole tarpeeksi, kun taas kylmänä pystyi maistamaan ettei tätä ole tarkoitettu sellaisena nautittavaksi.

Raadin arvio: 2—½ (1+ – 3)

Gögioluen jälkeen loikattiinkin kerralla takaisin syvään päähän.

To Öl #YOLOmælk— on 14 % alkoholia sisältävä shampanjahiivalla käytetty olut jossa on käytetty kaviaaria. Monen muun mausteen lisäksi. Ehkä hieman sekava kokonaisuus, mutta selvästi plussan puolella. Aikamoista.

Raadin arvio: 4+ (4- – 4—½)

Meno ei tästä ainakaan keventynyt. Seuraavaksi avattiin jakoon yksi iso pullo nektaria joka kantaa nimeä

Struise Black Damnation XXIII – Hollow. Lagavulin-tynnyreissä kypsytetty Black Albert— on aika massiivinen olut ja myös sen hintainen, ettei pulloa kovin helposti tule yksin tai kaksinkaan ostettua. Onneksi on Olutkulttuuriseura. Hyvää.

Raadin arvio: 4—½— (4+ – 5-)

Jälkkäribonuksena oli tarkoitus olla Beer Huntersin Petteri Punakuono – teemainen olut, mutta koska sitä ei oltu ehditty saada hanaan, jouduimme harmiksemme tyytymään vuodesta 2014 kypsyneeseen pulloon— Founders Backstage Series #11: Big Lushiousia. Ja tyytyväisiähän me tähän olimme. Vadelmastoutteja on tullut maistettua jos jonkinlaista, mutta ei vielä näin hyvää. Jopa Thornbridgen erinomainen tuotos jää tämän varjoon. Niukasti.

Raadin arvio: 5- (4+ – 5)

Founders ei siis edelleenkään petä, vaan vei voiton tästä maistelusta. Iso kiitos jälleen Allulle erinomaisesta tasting-listasta ja ammattitaitoisesta maistattamisesta. Vuoden paras tasting.

Oma top-listani vielä Ratebeer-pistein:

1.

Fuller’s Imperial Stout (10.7%)— 4.1
5.

Öl #YOLOmælk— 4.0