Helppoa juotavaa: Tallinn Craft Beer Weekend 2017 – Vaikeuksien kautta voittoon

image

Tallinn Craft Beer Weekend, tuttavallisemmin TCBW, on noussut nopeasti suureen suosioon suomalaisten olutharrastajien keskuudessa. Eikä ihme, onhan kyseessä aivan eri tavalla kansainvälisen tason olutfestari kuin esimerkiksi Craft Beer Helsinki ja sijaintikin on kätevästi Etelä-Helsingissä. Kun tämänvuotisen tapahtuman liput tulivat myyntiin viime syksynä, harkitsin hetken. Suuret ihmismassat mietityttivät massatapahtumien vihaajaa, mutta suuret olutmassat houkuttelivat enemmän ja ostimme avopuolisoni Eevan kanssa liput. Hyvä niin, sillä kovin montaa tuntia lippuja ei tänä vuonna ollut tarjolla. Kovimmat uhkapelaajat olisivat tosin saaneet itselleen helpostikin lipun jopa hieman lähtöhinnan alle odottamalla rohkeasti viime hetken peruutuksia.

image

Hankaluudet alkoivat jo ennen festaria, kun luvattu tuntia ennen ovien aukeamista alkava rannekkeenvaihto ei toteutunutkaan lauantaina. Hyvin pian ovien aukeamisen jälkeen kävi myös selväksi, ettei tila ollut kovinkaan esteetön. Panimot olivat kahdessa kerroksessa ja narikka ja vessat kolmannessa (alemmassa panimokerroksessakin oli kyllä vessoja, muttei invavessaa). Päästäkseen vaihtamaan panimokerrosta piti käyttää kahta eri hissiä, joista toista henkilökunnan kanssa, eikä henkilökunta tätä oikein osannut. Yläkertaan saavuttuamme huomasimme myös massiivisen jonon, joka paljastui Omnipollon jonoksi. Kerron nyt salaisuuden jonka tajusin vain hieman liian myöhään: Omnipollo ei oikeasti ollut TCBW:ssä. Heti kun hyväksyi ettei Omnipolloa ole eikä heidän oluitaan pääse maistamaan, tunnelma parani ja pystyi itse asiassa iloitsemaan siitä että Omnipollon takia millekään muulle tiskille ei ollut käytännössä ollenkaan jonoa. Kiitos Omnipollo! Omaan makuuni hieman tiiviin tunnelman lisäksi fiilistä söivät tässä vaiheessa myös olematon ruokahuolto, invavessan rikkinäinen vesihana ja heikosti toiminut WiFi. Onneksi roaming-maksut eivät ole liian kalliita ja olut oli sentään hyvää.

image

Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin fiilisteni salakavalasti parantuneen ja ärtymyksen hellittävän. Enkä usko että syynä oli ainoastaan nautittu alkoholi, sillä pienillä annoksilla ei ehtinyt suureen humalaan edes loppuillasta, vaikka silloin lähes jokainen maistettu olut oli yli 10 %. Minulla vain kesti hetki lämmetä tälle festivaalille. Lopettaa stressaaminen ja jutella rennommin joka nurkan takana vastaan tuleville tutuille. Hyväksyä ettei kaikkea kiinnostavaa, tai edes kaikkea tosi kiinnostavaa, voi ehtiä maistaa. Ensimmäisestä TCBW-päivästäni puolet meni festaria oppiessa, mikä onkin ainoa syy miksi vain yhdeksi päiväksi meneminen hieman jälkeenpäin kaduttaa. Alussa olin varma etten tule uudestaan. Nyt fiilikset ovat lähes päinvastaiset.

image

Festarin oluttarjonta puhutti paljon jälkikäteen. Lehe kantoi kortensa kekoon paljastamalla yhden uskomattomimmista oluttempauksista miesmuistiin.— Etenkin One Pintin Allun kanssa puhuimme siitä, ettei— â€œperusbissejä” juurikaan nähty. Kaiken piti olla maustettua, hapanta ja tynnyrikypsytettyä. Tämän innoittamana päätinkin tehdä hieman analyysiä. Luvut voivat heittää hieman, koska en todellakaan jaksanut tarkistaa joka oluen speksejä Ratebeeristä. Suuntaa antavia ne kuitenkin ovat.

TCBW 2017 tilastoja:

Festareilla oli tarjolla yhteensä 266 eri olutta, kun ihan joka panimolla ei ollut luvattua kahdeksaa erilaista, vaan osin samoja molempina päivinä. Näistä 44 %, eli yllättävän moni, oli maustamattomia ja tynnyrikypsyttämättömiä. Tosin näistä perusoluista 28 % oli 10 % tai ainakin melkein alkoholia sisältäviä ja 22 % jossain määrin happamia. Jäljelle jää siis noin 22 % perus-perusoluita. Eli keskimäärin kaksi per panimo, tai yksi per panimo per päivä. 42 % kaikista oluista oli selvästi maustettuja ja 20 % tynnyrikypsytettyjä. 6 % molempia edellämainituista. Vaikka pidän kikkailusta, nämä luvut ovat mielestäni liian suuria. Toivottavasti tämä kehitys vähän taittuu ensi vuoteen. Etenkin kun iso osa tynnyrikypsytyksistä oli mielestäni todella epäonnistuneita, pääosin siksi että tynnyriin tuntui— â€œvahingossa” jääneen aika reilusti alkuperäistä asukkia pohjalle. Selkeimmät esiin nousseet trendit olivat muuten vadelma ja berliner weisse. Vadelmaa oli 9 oluessa, berliner weisseja oli 20.— â€œKuollutta” suolaoluttyyliä, gosea, oli sitäkin 15 kappaletta tarjolla.

image

Kaksijakoinen, mutta lopulta kuitenkin reilusti posin puolelle kääntynyt festari siis. On tullut aika vetää yhteen oluthavainnot. Tällä kertaa kahden hengen voimin. Itse sain maistettua päivän aikana 38 olutta. Eevalle maistettuja kertyi yksi enemmän (thanks Tomi!).

TCBW 2017 Top 5 (Jukka):

1.

AF Brew Passion Is My Confession— 4.6
– Puhdasta passionhedelmäsosetta happaman oluen puvussa. Parempi kahdesta AF:n loistavasta berlineristä.
2.— Pühaste Dekadents – Rum BA— 4.6
– Yksi harvoja onnistuneita tynnyröintejä. Keikkui syystäkin päivän päätteeksi festarin kärkisijoilla.
3.

Lervig / Hoppin’ Frog Sippin’ Into Darkness Barrel Aged— 4.4
– Ja tässä toinen onnistunut tynnyröinti. Valloitti festarilistan kolme ensimmäistä sijaa, kun kävijät merkkasivat juomiaan väärän nimen alle.
4.

LoverBeer A Renna Glüh— 4.4
– Tästä ei juuri joulujuoma parane. Hapanta kirsikkaa, suklaata ja mausteita. Ja poro etiketissä.
5.— Põhjala CocoBänger— 4.4
– Supermakea, mutta ei haitannut. Kookosta, suklaata, paahteista mallasta. Jälkkäriherkku.

TCBW 2017 Erityismaininnat (Jukka):

Brewski Kikiwabu Coffee Berliner— 3.3
– Anteeksi mitä?
Struise Pannepot Reserva (Cask Strength – Makers Mark BA)— 2.0
– Festarin huonoin olut. Loistava Pannepot pilattu juomakelvottomaksi bourbonmallasmehuksi.
Omnipollo Julie Triple Mango Créme Brûlée Lassi Gose— 3.9
– Sain Omnipolloa! Hyvää toki, mutta ei läheskään jonotuksen arvoista.
AF Brew Raspberry Is My Missionary— 4.3
– Oikeasti is my Sanctuary, mutta RB tuntee vain tällä nimellä. Herkullista vadelmasosetta.
Mikkeller 12″ Winale B-side— 4.1
– Mahtava yhdistelmä valkoviiniä ja belgitripeliä.
Boneyard Notorious IPA3— 4.2
– Festarin paras— â€œnormibisse”.
Lehe Ãœbermensch— 3.7
– Vain yli-ihmisille. Arvosteluasteikon ulkopuolella. Mitä? Ja sitten täh?
Struise Elliot Brew Reserva— N/A
– Jäi maistamatta kun Tomi veti tyytyväisenä lasin tyhjäksi samalla kun Struisen tiskillä vaihdettiin tyhjentyneen tynnyrin tilalle jotain muuta.

TCBW 2017 Top 5 (Eeva):

1. AF Brew Raspberry is My Sanctuary *****
– AF:n berlinerit ovat varmaan parasta mitä Venäjältä tulee!
2. Lehe Ãœbermensch *****-
– Aivan kaikkea. Niin monta mielleyhtymää kerralla. Kaikkea liikaa, mutta silti tätä halusi lisää.
3. Boneyard Notorious IPA3 *****-
– Täyteläinen, hedelmäinen ja tasapainoinen. Tiedät juovasi IPAa!
4. AF Brew Passion is My Confession *****-
– Sama kuin ekaan!
5. Wild Beer Co. Billionaire ****—½
– Misoa, umamia, hyvää!

TCBW 2017 Erityismaininnat (Eeva):

Mikkeller Spontanpineapple ****—½
– Miellyttävän raikas, kirpsakka ja puhtaan ananaksen makuinen. Haju vähän pilasi.
Omnipollo Julie Triple Mango Créme Brûlée Lassi Gose ****-
– Ei ihan täyttänyt odotuksia. Pettymys.
Kolk Näkk ***—½
– Kiva väliolut! Raikas witbier.
Brewski Kikiwabu Coffee Berliner ***—½
– Funky, outo, onnistunut. Pisti aivot miettimään!
SakiÅ¡kių Alus— Gose With Raspberries ****
– Todella hyvä. Vadelma maistui hyvin. Olisi saanut olla hieman suolaisempi.

Loppusanat:

Lopulta voin siis suositella lämpimästi osallistumista vuoden 2018 festareille. Mitä opin ensi vuotta ajatellen:

– Älä stressaa
– Älä edes ajattele hypejonoon hyppäämistä
– Syö reilusti juuri ennen festaria
– Hanki pöytä ja pidä siitä kiinni
– Kynä ja paperi > suoraan Ratebeeriin kirjoittaminen

mainos