Hyvä bisse on kuin hyvä musa

Räppäreiden maine oli menneinä vuosina alkoholinhuuruinen ja kostea, mutta miten espoolaisräppärit Edu Kehäkettunen ja Setä Koponen eli Tommi Koistinen kokevat räpin ja oluen liiton ennen ja nyt?

Olutposti istutti miehet oluen ääreen Olarin Panimolla juttelemaan suomalaisesta
hiphopista ja vähän elämästäkin. Annetaan heidän kertoa:

hip hop artistit

Nuoruus Olarissa, bisseä ja räppiä

Tommi: ”Olemme molemmat Olarin kasvatteja ja se on ehdottomasti vaikuttanut siihen, että ruvettiin räppäämään. Olarissa ei siihen aikaan ollut muuta tekemistä
kuin skeittaaminen ja räpin kuuntelu, ja kun alan legenda Raimo aloitti räppäämisen, me katsottiin vähän vierestä ja ajateltiin että kyllähän toi meiltäkin luonnistuu. Oltiin koko nuoruutemme fiilistelty räppiä, kai se aika luontainen jatke sille oli. Räpin tekemiseen ei tarvitse kauheeta määrää soittimia ja bändiä, se onnistuu kevyemmälläkin varustuksella, joten oli helppo aloittaa.”

Edu: ” Asuminen just Olarissa vaikutti räppäämisen aloittamiseen paljonkin, eihän siellä tosiaan ollut mitään tekemistä. Yhden kaverin mutsi ja faija osti sille nauhoituskamat, että kaveri pysyisi pois kiskan jengeistä, mutta sitten koko jengi siirtyi niille tekemään musaa. Bissee juotiin nuorena Olarissa, tottakai, lähinnä kaupan peruslageria, mutta mä join itse asiassa aina siideriä kunnes Nykissä ollessani en löytänyt sitä ja maistoin IPAa. Noihin isojen panimoiden lagereihin en ikinä lämmennyt.”

Tommi: ”Mä taas rupesin siirtymään pikkuhiljaa massalagerista vähän erikoisempiin ja ysärin lopussa repussa oli tummaa Velkoa, Newcastle Brown Alea ja mitä nyt silloin sai, aika vähän silloin oli erilaisia erikoisoluita.”

Suomen Rappiskene

Edu: “Räppiskenen alle laitetaan kaikenlaista, mikä ei sinne edes kuulu ja kaikki Suomiräpiksi sanottu ei todellakaan ole sitä. Tuntuu myös, että skenessä osa jengistä tekee tätä tosissaan ja rakkaudesta lajiin ja osa taas puskee räppiä väkisin menestyksen takia. Onnistuminen ja lahjakkuus ei vaan ole sama asia, huonokin biisi pääsee läpi, kun sitä vaan pusketaan tarpeeksi. Mä kaipaan fiilistä, eikä sitä, että tehdään tekemisen takia.”

Tommi: “Suomiräppi on niin laaja käsite, että siihen mahtuu kamaa laidasta laitaan, ja se muuttuu koko ajan. Meininki on ihan eri kuin silloin kun me aloitettiin skenessä.”

Bissen juomisesta

Tommi: “Bisse ja räppi on meillä kuulunut yhteen, ja kyllä se biiseissäkin näkyy ja kuuluu, mutta onhan tietysti elämä vähän rauhoittunut alkuajoista, vai mitä Edu?”

Edu: “Joo, yhdessä vaiheessa me leimattiin itseämme biisien kautta koviksikin alkoholin käyttäjiksi, mutta itse asiassa nyt mä juon olutta lähinnä urheilun jälkeiseen palautumiseen. Huomaa myös, ettei keikoillakaan jengi vedä itseään jurriin, vaan musaa tullaan kuuntelemaan paremmassa kunnossa. Itseäni ärsyttää se, miten huonot olutvalikoimat edelleen monessa paikassa on. Suomi on täynnä hyviä pienpanimobissejä, mutta monen baarin omistajat tai ravintolapäälliköt ei tajua, mitä ihmiset haluaa. Niillä ei ole rohkeutta kokeilla pienpanimoita, vaikka olutta menisi silloin enemmän. Jokaisessa baarissa pitäisi olla erikoisolutkaappi, se
on osa tätä geimii nyt. Mä juon vaan espoolaista olutta, täällä on parhaat bisset. Espoossa osataan Kalifornian IPA-oluiden teko, diggaan perus-IPAa ja sitä täällä
Olarilla osataan tehdä.”

Tommi: “West Coast IPA:t on parhaita, mut harvassa on tyylit mitkä ei maistu. Ainoa, jota vierastan, on saksalainen vehnäolut, se on liian paksua mutta kaikki
muu menee kyllä. Suomi on täynnä hyviä pienpanimoita, mistä voi valita. Oma uusi suosikkityyli on pils, ne on kevyitä ja helposti juotavia.”

Biisinkirjoittamisesta ja inspiraatiosta

Tommi: “Studiosessareissa me lähinnä kuunnellaan biittejä ja fiilistellään ja usein siitä jää pyörimään joku sample tai riimi alitajuntaan, mitä sitten yksin viimeistelee.
Riimejä tulee kirjoiteltua kerran kuussa, ei oikein ehdi useammin. Musiikkia tulee kuunneltua kaikenlaista, mutta kyllä se on jenkkiräppi, mitä luukuttaa eniten.
Lyriikat on tärkeitä, jos kuulee jonkun tiukan linen, niin siitä inspiroituu, et miten toikin asia saatu sanottua noin siististi.”

Edu: “Me tehdään levyjä hitaasti, tää viimeisinkin levy on nyt kestänyt vuoden päivät, kun ei tässä ole mikään kiire. Me eletään samalla muuta elämää. On skidit, urheilu ja duuniakin. Kun mennään studiolle, siellä saattaa syntyä jotain, mutta usein sitä tulee kirjoitettua valmista vasta yksin. Käyn levykaupassa kerran viikossa, ja kuuntelen ihan kaikenlaista musaa, nyt viimeisimpänä paljon etnosoundia. Yritän kuunnella erilaista musaa myös radioduunin takia, että kuulijoille olisi tarjolla vähän jotain erilaista. Samalla kuunneltu musa vaikuttaa omaan musan tekemiseen.”

Räppiminä ja siviiliminä

Edu: “Meillä on molemmilla räppinimet, mutta ihan samanlaisia me ollaan lavalla ja sen ulkopuolella. Joskus jengi saa meidän musasta käsityksen, että me oltaisiin
kusipäitä, ja ne on oikeasti yllättyneitä kun ne tapaa meidät ja me ollaan ihan kansanmiehiä. Räppinimen historia on jo vanha, mä nimesin itseni Kehäketuksi ja
kaverit lisäsi Edun, joka sitten jäi elämään niinkin paljon että meidät on sekoitettu useasti muusikko Edu Kettusen kanssa. Paras oli, kun joku soitti ja kysyi Kettusen entisen bändikaverin numeroa multa.”

Tommi: “Mun nimi on johdettu oikeasta sukunimestä kun olin 13-vuotias ja siihen pari kaveria keksi Setä -alun ja nimi jotenkin jäi. Eikä mulla ole mitään erillistä setäkoponen- maskia jonka vedän välillä päälle, kyllä mä olen sama ihminen koko ajan, vaikka ulosanti voi kuulostaa lavalla hieman eriltä kuin tytärtä tarhaan viedessä.“

Missä bisse maistuu parhaalta?

Edu: “Kyllä se on lämmin kesäilta ja kylmä bisse. Se on paras, sitä odotan kesältä.”

Tommi: “Kaikki tilanteet on erilailla hyviä. Olin jonkin aikaa sitten räppilegenda Raimon kanssa pimeässä, sateisessa Keskuspuistossa juomassa lämmintä stouttia ja sekin oli hyvä hetki. Se, että kysytään mikä olut sopii mihinkin tilanteeseen, on ihan kuin kysyttäisi missä musaa kuuntelee mieluiten. Musa ja bisse on hyviä missä vaan.”

SETÄ KOPONEN, oikealta nimeltään Tommi Koistinen, on espoolainen rap-artisti. Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Raimon, Edu Kehäkettusen, Davon sekä Tuomio & Kone -yhtyeen kanssa. Hän on työskennellyt vuodesta 2020 espoolaisen
Olarin Panimon toimitusjohtajana.

EDU KEHÄKETTUNEN, oikealta nimeltään Harri Hinkkanen, on Espoosta lähtöisin oleva rap-artisti ja radiotoimittaja, joka pyörittää Radio Helsingissä ohjelmaa torstai-iltaisin. Aikaisemmin hänet on tunnettu muun muassa nimillä Kehäkettu, Harakiri ja B-Rapun Talonmies.

Teksti: Anikó Lehtinen

Kuva: Oskari Sarkima

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2022.

mainos