Islannin oluthistoriaa

Islanti on ollut viikinkien asuttama ja useissa muinaissaagoissa mainitaan myös oluenjuonti.

Luultavimmin Islannissa on ollut jonkintyylistä olutta niin kauan kuin siellä on ollut asutusta, vaikkakin ohra ei kasva kuin osissa
maata. Ruokakulttuuriin on historian kautta kuulunut paljon kalaa sekä tuoreena että säilöttynä sekä savustettua lihaa, joiden kanssa olut hyvin sopiikin ruokajuomaksi. Islanti kielsi kaiken alkoholin myynnin vuonna 1915, vähän samoista syistä kuin Suomikin hieman myöhemmin. Tosin johtuen vientimarkkinoista Islanti salli viinin myynnin jo 1920-luvulla. Espanja ja Portugali näet uhkasivat
kieltää islantilaisen kalan maahantuonnin, jos maat eivät saisi tuoda Islantiin viiniä. Tislatut tuotteet sallittiin jo 1930-luvulla, koska vedottiin että niitä tarvitaan sairauksien hoitoon. Olut katsottiin kaikkein turmelevimmaksi, joten sitä oli saatavana vain alkoholittomana.

taidetta

Baareissa tätä alkoholitonta olutta myyntiin usein niin, että siihen lorautettiin hieman tislettä vahvuuden aikaansaamiseksi. Kyseinen sekoitus oli paikallisten mukaan äärimmäisen pahanmakuista ja näin oluen juominen oli hyvin humalanhakuista. Sittemmin
ulkomaalaisille sai tehdä vahvempaa olutta ja niitä oluita tuotettiin pieninä määriä vientiinkin. Vahvempaa olutta sai myös ostettua lentokentiltä. Olut sallittiin 1.3.1989 ja päivä tunnetaankin edelleen nimellä Bjórdagur eli Olutpäivä. Nykyäänkin Islannin alkoholilaki on hyvin tiukka, alkoholia saa ostaa vasta 20-vuotiaana ja päivittäistavarakaupasta saa ostettua olutta, joka on maksimissaan 2,5 prosenttista.

Vahvemmat alkoholijuomat saa Islannin alkoholimonopolista eli Vínbúðinista. Olutkulttuuri nosti päätään Islannissa 1970-luvulla matkailun myötä, jolloin islantilaiset tutustuivat ulkomailla oluisiin ja toivat niitä myös kotimaahan. Olutboomista voidaan puhua vasta 2000-luvulta lähtien, jolloin pienpanimot ja craft beer -tyyppiset oluet saavuttivat Islannin. Kehitys oli hyvin samatyyppistä kuin Suomessa, ensimmäiseksi oluista innostuivat nuorehkot miehet panimohaaveinensa. Tätä pienpanimoiden nousua on nopeuttanut Islannin talouden romahtaminen vuonna 2008, jolloin valuutan notkahduksen myötä islantilaisten oluiden hinta tuli kilpailukykyisemmäksi. Osansa on ollut myös pohjoismaiden trendikkyydellä ja Islannin turismin lisääntymisellä.

Ensimmäinen islantilainen pienpanimo Kaldin on perustettu vuonna 2006 Pohjois-Islantiin. Perustaja oli islantilainen työnsä menettänyt kalastaja vaimoineen. Nykyään Islannissa on yli kymmenen pienpanimoa, joita on varsinkin maaseudulla. Usein pienpanimot ovat sidoksissa maaseutuyrittäjyyteen ja turismiin. Islannin vanhin ja suurin panimo on Egill Skallagrímsson Brewery ja sillä on oma pienpanimo Borg Brugghús, joka on perustettu vuonna 2010. Islantilaisia pienpanimoita ovat myös Steðji, maalaispanimo Länsi-Islannissa, Segull 67, perheomisteinen pienpanimo Pohjois-Islannissa, The Brothers Brewery Westman-saarilla, kahden naapurin perustama Ölvisholt Islannin etelärannikolla, maatilapanimo Gæðingur Micro Brewery Pohjois- Islannissa, Hveragerðissa sijaitseva Ölverk, joka tuottaa oluensa ainoana
maailmassa geotermisen energian avulla sekä perheomisteinen Jón Ríki -pienpanimo.

Islannin suurimpia panimoita on Egill Skallagrímsson Brewery lisäksi Vífilfell. Suurin osa Islannissa kulutetusta oluesta on edelleen vaaleaa
lager-olutta. Maan erikoisuuksiin kuuluu sekin, että kotimaahansa palaavat islantilaiset matkailijat voivat ostaa lentokentän tax free-myymälästä olutta halvemmalla. Monen näkeekin raahaavan taksiin tax free -olutta kentältä matkalta palatessaan.

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/2019.

Lue myös

Salaperäinen olutmaa Islanti

Teksti ja kuva: Anikó Lehtinen

Virusta päähän lahjakorttikampanja