Johanin, Helin ja Samin Olutmatka Pietariin

Olutposti tapasi joku aika sitten mm. venäläisten oluiden maahantuojan ja idän konsulttina toimivan Johan Forsströmin. Kuinka ollakaan puhe keskittyi Pietarin olutkulttuuriin ja paikalliseen Lobotomy Day -olutfestivaaliin. Kysyimme kiinnostaisiko miestä kirjoittaa lyhyt matkaraportti seuraavasta vierailustaan itäiseen naapuriin. Eipä aikaakaan kun toimituksen sähköpostiin saapui kaikkea muuta kuin lyhyt raportti. Saimme nimittäin sangen kattavan katsauksen valokuvineen.

Pietarin baarit ja Lobotomy Day olutfestivaali

Juna lähtee Helsingistä 7:20 aamulla. Aikainen lähtö, mutta lippu oli huomattavasti muita lähtöjä halvempi, 39 €. Halvimmillaan Allegrolla pääsee juuri 78 € edestakaisin. Bussilla tietty pääsisi vielä huokeammalla, mutta Allegrossa rajamuodollisuudet tapahtuvat junassa ja näin säästyy tunteja aikaa. Kesäaikaan kannattaa varata ajoissa liput, koska junat myydään loppuun.

Päivä yksi

Perille saavun aikataulun mukaisesti 3 t 27 minuuttia myöhemmin. Hotellini sijaitseen n. kolmen kilometrin päässä. Metrolla (100RUB) kaksi pysäkkiä ja sitten vajaan kilometrin kävely. Kantamusteni takia valitsen kuitenkin taksin. Aseman edessä on paljon taksikuskeja odottamassa kyydittäviä. Minulle tullaan heti tarjoamaan kyytiä ja näytän kännystä osoitteen. 20 € pyytää kuski, hymähdän ja käännän katseeni. Kerron maksavani ruplilla. 1000 ruplaa (n.15 €) on seuraava tarjous, tarjoan 500 johon hän vastaa 700. Pidän kiinni tarjouksestani ja hän käännähtää katsomaan olisiko junasta tullut helpommin kynittäviä turisteja, mutta hyväksyy 500 ruplaa, jonka tiedän olevan ylihintaa, mutta olkoon.

Nevan ylitys tekee joka kerta pienen vaikutuksen ja mieleeni tulee, että ehkä tällä kerralla näen siltojen nousun. Finljandski vokzal juna-asema sijaitsee pääsaaresta Nevan pohjoispuolella.

Hotellille saavuttaessa kello on vasta 11:30, check-in 14:00. Juon kahvin ja syön juustokakun viereisessä kahvilassa (380RUB). Pietarissa on paljon pieniä hotelleja joita voi olla aika hankala löytää. Erehdyn aluksi olettamaan ison konserttitalon olevan hotellini, mutta nimikyltti löytyykin normaalin talon normaalista rapunovesta. Altburg on Grecheskiy (Grecheskiy Prospekt, 15,) valikoitui hotels.com sivustolta hyvän sijainnin ja edullisen hinnan perusteella, kaksi yötä kahden hengen huoneessa 90 €, aamiaisen sisältyessä hintaan. Majoittuminen ja syöminen tulee kyllä edulliseksi täällä. Viisumi tuntuukin kohtuuttoman kalliilta (80 € kertaviisumi), mutta viime tietojen mukaan mahdollisesti jo lokakuussa Venäjä ottaa Pietarin alueelle käyttöön e-viisumin, minkä anominen olisi ilmaista. Nyt jo risteilyturistit saavat viisumivapauden.

Respan nuori nainen ei puhu englantia ollenkaan, joka vähän yllättää. Usein paikalliset nuoret puhuvat vähintään auttavaa englantia. Ei sillä väliä, valokopiot passista ja maahantulolapusta (josta kannattaa pitää hyvä huoli), maksu ja pääsen huoneeseeni. Kamojen purku ja suihku ja kello lähenteleekin jo kahta, jolloin baarit aukeavat.

Ensimmäiseksi suuntaan Diet Bar:iin (Ulitsa Vosstaniya, 37-39), eli Dieta brew:n taproomiin. Dieta on noussut venäjän Untappd:n ykköseksi. Olen ensimmäinen asiakas ja olut on Dietan oma Smoothie you deserve: Passionfruit, join tästä mango version olutfestivaali Lobotomy Day:ssa ja se oli ehkä suosikkini siltä festivaalilta. Tämän parempaa olutta tuskin tulen tällä reissulla maistamaan. Hanassa on monta mielenkiintoista olutta ja pulloissa ja tölkeissä valikoimaa on todella hyvin.

Heli ja Sami Dietan Taproomissa

Pian paikalle saapuu kaksi muuta asiakasta, jotka ovatkin sattumalta Lahdesta. Heli ja Sami ovat olleet jo pari päivää kaupungissa, hekin olivat Lobotomy Day:ssa ja ottivat samalla vuoden viisumin (140 €) kuten minäkin.

Lobotomy Day oli heidän mukaansa kivalla paikalla, porukkaa oli sopivan vähän, eli jonoja ei päässyt syntymään kuin välillä Ompipollolle, joka julkaisi festivaalilla Scope-sarjan, jotka olivat todella kokeellisia, monen eri panimon kanssa tehtyjä collaboja. Festivaalilta sai myös hyvää ruokaa ja DJ:t soittivat päivällä leppoista housea ja illemmalla vähän tanssittavampaa teknoa. Sisäänpääsy early bird -lipulla oli 5000RUB ja tähän sisältyi siis oluet, pullo Lobotomya ja kangaskassi. Paikalla oli 25 panimoa ja jokaiselta kaksi olutta per sessio joita oli kaksi, eli 100 olutta maistettavana. Festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa ja juhlistaa aina uuden Lobotomy imperial stoutin julkaisua. Idea festivaalin lähti siis siitä, että ihmiset tulivat jonottamaan Lobotomya aina sen julkaisupäivänä, niin oli luonnollista järjestää festivaali tämän yhteyteen.— Voin kyllä lämpimästi suositella.

AF Brew -panimo

Venäläinen olut on heidän mukaansa tosi laadukasta ja suosikkipanimoikseen he mainitsevat AF Brew:n, Bakuninin ja tietenkin Dietan, jonka erittäin hedelmäinen tyyli saa välillä kyseenalaistamaan ovatko ne oluita ollenkaan. Juon myös toisen Youth & Freshness Orange sour alen, joka on myös erinomainen. Maistan myös AF Brew:n It’s over 9000! vadelma imperial gosen, joka ei enää säväytä, niin kuin keväällä, kun sen ensimmäistä kertaa join.

Diet Barista jatkamme Helin ja Samin kanssa Bakuninin Kioskiin (Ulitsa Mayakovskogo, 23), josta heidän on tarkoitus ostaa pari pulloa kotiinviemiseksi. Kiosk:ssa on kuusi hanaa ja hyvä valikoima pulloja ja tölkkeja, painottuen Bakuninin omaan tuotantoon. Otan ensiksi Bakuninin oman Free Flow NEIPA:n joka on ihan laadukas. Seuraavaksi Lobotomyssa suuren vaikutuksen tehnyt Horizon inkivääri mead, joka on hyvä paletin puhdistaja ja sopivan kevyt 2,5% tähän väliin. Heli ja Sami jatkavat matkaa ja jään hetkeksi juttelemaan baarimikon kanssa. Maistan myös Red Button:in AM oluen, joka on mielenkiintoinen, koska humala on lisätty siihen öljyn muodossa.

Jawspot taproom

Seuraavaksi matka jatkuu kohti Jawsspot:ia (Ulitsa Mayakovskogo, 11). Jaws on Venäjän ensimmäisiä tai ensimmäinen craft panimo. Itseäni Jaws ei ole koskaan kovin paljoa kiinnostanut, mutta yllätyksekseni Sour Breeze Mango Gose on erinomainen. Nuclear Laundry american IPA:a ihmiset käyvät hakemassa mukaan, joten se on pakko testata, eikä jätä kylmäksi tämäkään. Jaws on tämän päivän yllättäjä. Baari on kiva ja oluet hyviä.

 

Seuraavaksi pieneen Spontan baariin (Baskov Pereulok, 23), joka nimensä mukaisesti keskittyy nimensä mukaisesti lambiceihin ja vastaaviin oluisiin. Pietarissa on kiva, että tälläisia niche paikkoja löytyy. Kiril Tychuk avasi tämän pienen baarin tämän vuoden maaliskuussa. Arcade Fire soi ja päätän maistaa Oka Riverin Black Crusader joka on oikein mainio olut. Tänne jäisi mieluusti juomaan pari ja tällaisella baarista toiseen hyppelylle tämä sopii erinomaisesti. Muita asiakkaita ei ole, mikä kertonnee siitä, että tämä taitaa olla liian niche Pietariinkin.

O`Duvan Taproom

Seuraavaksi pyörähdän Kirillin suosittelemaan O’duvan bariin (Ulitsa Nekrasova, д. 25). Täällä on 18 hanaa, mutta kaikki kyrillisillä kirjaimilla ja selviää, että kaikki oluet ovat englantilaisia. Seuraavaan paikkaan siis. Sidr I Nensi (Ulitsa Nekrasova, 28) on sidreeria, eli siellä myydään vain siidereitä, mukavaa vaihtelua kierrokselle tuo tämäkin. On The Bonesin siideri on ehtaa tavaraa ja jos sattuu olemaan Petrogradskyn alueella, niin kannattaa tutustua heidän baariinsa. St. Antonin 9,5% jääsiideri oli erikoinen uusi minulle uusi tyyli.

Beer Geek on tiivistunnelmainen

Illan viimeinen etappi on Beer Geek (Rubinstein St, 2/45), joka on ihan ydinkeskustassa Nevskyn vieressä. Baariin käydään sisään sisäpihan kautta, josta pienet rappuset johdattavat pieneen, mutta erittäin viihtysään baariin. Aikaisemmin jo mieleni teki testata Stamm Brewing Sour Guava Party. Aikaisempi yksi suosikkini on heidän Zagovorin kanssa tekemä collabo Sour Passion Party ja Stamm:in aikaisempi Hoppymilk Milkshake Guava oli todella hyvä. Tämäkin olut on erinomainen, yllättävän hapan ja kirpeä Guava olueksi.

Beer Geek on toiminut jo vuodesta 2014 ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä Pietarin parhaista olutkaupoista. Baarimikko Ivan kertoo, että panimoilla on todella kova kilpailu. Huteihin ei ole varaa ja monet panimot jäävätkin ”one hit wonder” -kategoriaan. Panimoiden on koko aika pysyttävä ajan hermolla, hetkeksikään ei saa jäädä paikoilleen, vaan koko ajan on katsottava tulevaisuuteen ja pysyttävä liikkeellä. Nämä väitteet voin myös oman kokemukseni mukaan allekirjoittaa. Uusia mielenkiintoisia oluita on taas niin paljon, että yhdessä illassa ei kerkeä kaikkia mitenkään maistamaan. Onneksi on vielä huominen.

Pietarissa oluiden maistelu on onneksi suhteellisen halpaa. Reilu 0,2l erikoisoluen hinta on yleensä n. 200 ruplaa, eli n. 3 euroa.

Päivä kaksi

Onneksi eilen onnistuin käymään suht monessa paikassa. Tänään voi ehkä ottaa vähän iisimmin. Tarkoituksena mennä uudestaa Bar Dietiin ja ehkä käväistä myös AF Brew:n taproomissa. Top Hops ehkä myös.

Bakuninin Cafe and boutiqe (2-Ya Sovetskaya Ulitsa, 25А,) on ihan kiva ja viihtyisä paikka. Valikoima on ihan hyvä, mutta en silti malta jäädä tänne yhtä olutta pidempään, kun seuraava osoite kutkuttaa.

AF Brew:n taproom (Kurlyandskaya Ulitsa, 48) on keskustassa aika kaukana merelle päin. Kävellen tänne ei kannata mennä, mutta Yango-taksilla sinne menee puolisen tuntia (350RUB). Pietarissa liikkuminen saattaa välillä olla aika hidasta, mutta tänne kyllä kannattaa lähteä käymään. Alue on vanhaa teollisuus- ja satamarakennusta. AF Brewn taproom sijaitsee siis heidän panimon yhteydessä ja siksi vähän kaukana keskustassa. Saatavilla myös hyvää intialaista ruokaa.

AF Taproom manager Shasha

Sasha— taproom manager näyttää minulle panimon, olen kyllä panimon nähnyt, mutta edellisellä kerralla ei tullut otettua valokuvia. Satuin paikalle oikeaan aikaan, koska tänään julkaistaan CoolHeadin kanssa tehty Pina Collaba, eli ananas-kookos-vanilja imperial pastry sour. Kiva maistaa suoraan tölkityskoneen linjalta tullut sulkemattomasta tölkistä. Lobotomy Day:n yhteydessä AF Brew teki viisi collabia, muut olivat Fuerst Wiacek, Amundsen, Lervig .Seuraavaksi Fuerst Wiacekin kanssa tehty bisse— Greenhouse Fresh joka on myös erinomainen kurkku-minttu-gose.

Itse rakennus on jo vaikuttava ja yli 200 vuotta vanha. Aikaisemmin tässä toimi panimo joka teki lähinnä lager-olutta. Samassa rakennuksessa toimii myös Yeast lab, joka on venäjän ensimmäinen hiivalaboratorio, josta AF saa nykyään hiivansa. Aikaisemmin se käyttivät tanskalaisen White Labs:in hiivaa. Vieressä on vanha monikerroksinen ilmeisen tyhjänä seisova teollisuusrakennus, jossa järjestettiin pari viikkoa sitten Gamma festivaali, kuusi kerrosta tanssilattioita. Ensi vuonna on pakko päästä paikalle.

AF Brewn taproomin vieressä on juuri kolme viikkoa sitten avattu Fellowship Beer. Torstain iltapäivänä tämä paikka on hiljainen. Puolen tunnin visiittini aikana pari asiakasta käy ostamassa muutaman oluen mukaan, enemmän pullokauppa tämä onkin, mutta viihtyisä paikka myös nauttia hanaolut paikan päällä. Baarimestari Max puhuu hyvää englantia ja osaa asiansa. Hanasta löytyy hyvä valikoima mm. Zagovorin olutta. Pietarilaisen Hop Headin vadelma berlinerweisse myös yllättää.

Axiomissa on mistä valita

Vassillin saaren länsipäädyssä on kiva vanha teollisuusalue, joka on viime vuosina otettu yleisön käyttöön. Helsingistä tuleva lautta tulee myös tänne. Täällä on kiva paistatella päivää ja katsella ihmisiä, jos on hyvä sää. Vierailuni sattuu torstaille ja täällä ollaan jo kovaa vauhtia järjestämässä viikonlopun teknofestivaaleja. Hyvää paikallista olutta täältä saa esimerkiksi Axiom-baarista.

Seuraavaksi matka jatkuu New Holland ”saarelle”. Heli ja Sami olivat käyneet täällä ja täytyy itsekin käydä tutustumassa. Nimensä saari saa siitä, että tänne varastoitiin aikoinaan Hollannista tuotua rahtia. Myöhemmin tämä oli vankilasaari ja vieläkin käytössä on vaikuttava panoptikon-tyylinen vankila, jossa nykyään toimii tyylikkäitä ravintoloita, kahviloita ja sen sellaista suht hipsteri meininkiä. Roman Abramovit osti saaren muutama vuosi sitten ja lupautunut sijoittamaan saarelle runsaat 300 miljoonaa euroa. Saaren puisto on kiva, koska se on moderni, ihmisten tarpeisiin suunniteltu, ruohokenttää on tarpeeksi. Pietarin vanhat puistot tuovat mieleen vanhat ranskalaiset puistot, jotka on tarkoitettu kävelemiseen, eikä hengailuun. Täällä on kiva ottaa aurinkotuoli ja hengähtää hetki. Muistutuksen sana, että pussikaljaa täällä ei saa juoda, paitsi jenkkityyliin paperipussista. Syön vankilarakennuksen georgialaisessa kahvilassa pari khinkalia ja hatsapuri-leipää. Yleensäkin Pietarista on vaikea löytää puhtaasti venäläistä ruokaa, koska se on kotiruokaa ja täytyy olla babuskan tekemää.

Vielä olisi yksi olutravintola testaamatta, joka oli listallani. Matkaa sinne on kolmisen kilometriä, joten osan matkasta menen trollibussilla. Bussiin voi hypätä kyytiin takaovesta ja hetken päästä tulee konduktööri tarkistamaan ja myymään lippuja.

Tumma ja tunnelmallinen Top Hops

Top Hops sijaitsee Fontanka-kanaalin vierellä (Fontanka river embankment, 55). Tämä on kiva suht pieni baari hyvällä valikoimalla. Torstai-iltana täällä käy aika kuhina, mutta baarin puolelta löytyy vielä tyhjä pöytä. Baarimikoilla on kuitenkin täysi kuhina päällä, enkä viitsi häiritä heidän kiirettään kysymyksilläni. Täällä tarjoillaan myös meksikolaista ruokaa, joka on kuulemma maistuvaa ja tarvittaessa erittäin tulista.

Tästä on hyvä jatkaa Lomonosovin sillalle, joka on yksi Pietarin vanhoista nostosilloista. Ulitsa Lomonosova on kiva katu, jossa on paljon uusia baareja ja hyvä kuhina. Lomonosovasta on kiva kääntyä Rubinstein kadulle, jossa sijaitsee kiva ja autenttinen georgialainen Orera Kachapurnaya (Rubinstein St, 29/28). Ei ehkä viihtyisimmästä päästä tämä ravintola, mutta edullinen ja ruokalista on kattava. Täällä saa todella edullisesti ruokittua isommankin seurueen.

Rubinstein katu oli vielä vuosikymmen sitten todella hämyinen, mutta tänä päivänä gentrifioitunut ja täynnä cocktail-baareja ja tyylikkäitä ravintoloita. Käyn vielä Rubinsteinin ja Nevski prospektin kulmassa sijaitsevassa pienessä cocktail-baarissa. Tänne mennään normaalin asuintalon rapun ovesta, kahden hengen hissillä kolmanteen kerrokseen. Olutta täältä ei tosin oikein saa, mutta nyt on hyvä tilaisuus testata pietarilaisten suosimia snapseja. Snapsit täällä vastaavat siis suomen fisuja, itsetehtyjä sekoituksia vodkaan tai giniin. Kannattaa kokeilla. Täällä hinta on älyttömän halpa 75 ruplaa. Tämä paikka muutenkin on hieman hämyinen ja paikalliset epäilevät, että tarkoituksena ei ole niinkään tuottaa voittoa vaan pestä rahaa. Täältä kuitenkin avautuu kulmaparvekkeelta hyvä näkymä Nevski prospektin molempiin suuntiin.

Nevskin toisella puolella Fontankan rannalla sijaitsee kiva pieni disko Mishka (Fontanka river embankment, 40, saanut nimensä kuulemma Youtube:n puhuvan koiran mukaan), jossa nautin vielä pari erilaista snapsia. Tästä eteenpäin hotellia kohti. Baarit alkavatkin mennä kiinni jo kahden aikaan. Huomenna junaan 11:30, joten tämä reissu alkaa olla tässä.

Aamulla tuliaisoluet varovasti laukkuun ja Yangolta taksi asemalle. Tällä kerralla taksi maksaa 310 Ruplaa, juuri sen verran mitä arvelin ja säästin edelliseltä illalta. Junaan on kiva istahtaa. Usein paluumatkalle lähtiessä iskee pieni haikeus, mutta nyt se on tiessään. Kun on vuoden viisumi, niin Pietari ei lopulta ole kaukana ajallisesti tai taloudellisesti, itse olen kotoisin Kokkolasta ja Pietari on Helsingistä katsoen lähempänä.

Pietari tuntuu olevan suomalaisten turistien näkökulmasta kuitenkin kaukana. Tämä tosin oman kokemukseni mukaan johtuu suurilta osin ennakkoluuloista. Välillä täällä törmää ihmisiin, ketkä eivät puhu englantia, mutta aina ihmisten kanssa tulee toimeen. Hieman harmi on, että hyvin englantia puhuvat ovat aika harvassa, mutta paikallisilla on kova yritys ja google translate on aina apuna, jos joku sana ei löydy. Suomalaisena täällä saa paljon positiivista huomiota ja kaikki haluavat jututtaa, välillä vaivaksi asti. On hyvä pitää myös mielessä, että pietarilaiset tuntevat Helsingin ja Suomen historian yllättävän hyvin. Osalla suomalaista saattaa vielä olla jotain kaunaa venäläisiä ja pietarilaisia kohtaan, mutta mitään vastaavaa en koe heidän puoleltaan suomalaisiin. Suomessa on jätetty vähälle huomiolle Suomen osuus Leningradin 1941-1944 piirityksessä, joka saattaa olla kaikkien aikojen tuhoisin piiritys.

Pietarissa on monta eri kerrosta, alimmaisena niiden luut, jotka ovat tämän aluksi rankentaneet ja ylimmäisenä Gazpromin pääkonttori joka on 462 metriä korkea. Tähän väliin mahtuu paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen.

Google maps linkki paikkoihin: https://goo.gl/maps/oh35RhGLfJDTmdQo9


Johan Forsström kertoo Pietarin olutscenestä sekä mitä mies puuhailee

Teksti ja kuvat: Johan Forsström— Imbibe International