Kansalaisopistossa jaetaan humalaisia oppeja

Kansalaisopistoissa jaetaan informaatiota aiheesta kuin aiheesta kansankynttilöiden johdolla. Myös oluen panemisen saloja jaetaan innolla eteenpäin tiedonjanoisille opiskelijoille.

Hiukan kolea syysaamu puhaltelee lehtiä Joensuun lyseon peruskoulun ympäristössä, ihmisiä alkaa virrata paikalle mukanaan ämpäreitä. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Kyseessä on Joensuun seudun kansalaisopiston kotiolutkurssi joka keräsi osallistujia sankoin joukoin, eli ainakin kahdeksan ihmistä! Tämä onkin aivan mainio ryhmäkoko, sillä isommalla määrällä ei kaikkea ja kaikkia välttämättä ehtisi seurata tarvittavalla pieteetillä. Kansalaisopiston olutkurssia saatiinkin odottaa tovi jos toinenkin usean kurssin peruunnuttua. Syynä oli joko korona tai se, että edes minimiosallistujamäärää ei saatu täyteen.

Ilahduttavasti kurssilla oli ihmisiä useasta ikäluokasta ja vaihtelevilla kokemustasoilla. Osa oli tehnyt viiniä, toiset kokeilleet olutta ja muutama oli aivan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Opettajana kurssilla toimi Joni Sormunen, tuttu mies Kotiolutpostin tekstien takaa sekä myöskin päivätyöstään Unison Brewing Companyn olutmestarina.

Olutta lähdettiin valmistamaan mahdollisimman simppeleillä vehkeillä eli kattiloilla ja mäskäyspusseilla, sillä muuta sitä ei herkullisen oluen tekemiseen tarvitakaan. Eikä oikeastaan muuta meinattu löytääkään, sillä käyttöön varattu luokka oli vallattu saippuan valmistajien toimesta ja opetustilaa jouduttiin vaihtamaan lennosta. Tarvikkeiden uudelleen etsiminen oli yhtä jännittävää kuin geokätköily marraskuisessa yössä ilman taskulamppua.

Esittelyjen jälkeen laitettiin vedet lämpiämään ja käytiin läpi kurssin kulkua. Mielenkiintoista oli huomata että vaikka reseptit olivatkin kaikilla samat niin mäskäyksessä saatiin huikeasti erilaisia kokemuksia ja lopputuloksia. Siinä missä osalla lämmöt heittelivät, toisilla taas pysyttiin varsin vaivatta optimaalisessa lämmössä ilman turhia hötkyilyjä. Veden määräkin saattoi vaihdella oppilaskohtaisesti ja ominaispainoissakin huomattiin melkoisia heittoja. Tämä oli oivallista oppitunti siitä miten paljon raaka-aineet ja mittaamistarkkuus vaikuttavat lopputulokseen.

Mäskäämisen aikana käytiin läpi maltaiden erilaisia käyttötapoja sekä määriä reseptejä ajatellen. Raapusteltiimpa kurssilla ensimmäisiä jouluoluenkin pohjia kasaan. Mäskäyksessä monia myös askarrutti mäskin jatkojalostaminen hyötykäyttöön, esimerkiksi leivonnassa. Tämänkaltainen ajattelu on oikein toivottavaa oluen panemisessa, niin kuin kaikessa muussakin kokkailussa.

Sanokaa: MÄSKI!

Mäskipussien nostelun jälkeen päästiinkin sitten tutustumaan humaloinnin ihmeelliseen maailmaan. Katkerot, flavorit ja aromit ovat oluen suola, joten siihen käytettiin hiukan enemmän aikaa. Humaloiden lisäämistä pystyy kuitenkin harjoittamaan lukemattomilla eri tavoilla. Oppilaat pääsivät siis tutkimaan erilaisten humalalajikkeiden tuoksuja ja koostumuksia. Monet tunnustivat kasvattavan itsekin humalaa tai ainakin tietävän salaisia kätköjä mistä sellaisia löytää. Puheista päätellen ensi vuonna on luvassa tuorehumaloituja oluita.

Keittelyiden jälkeen vierteet viilennettiin ja teroitettiin desinfioinnin tärkeyttä tässä vaiheessa prosessia. Mikään ei harmita enempää kuin kuukauden odottelun jälkeen kaadella olutta viemäriin. Hiivaukset suoritettuaan oppilaat lähtivät iloisina ämpäreineen odottamaan lopputulosta. Mitä tuleman pitää jää nähtäväksi, mutta toivottavasti kipinä jää kuitenkin kytemään ja oluen valmistusta jatketaan vielä tulevaisuudessakin.

Seuratkaahan oman pitäjänne kansalaisopistojen tarjontaa olutkurssien toivossa ja vinkatkaa sellaista tapahtuvaksi jos niitä ei vielä ole.

Kuva: Joni Sormunen