mainos

Keikyklubi: From waste to taste – Hävikkileivästä olueksi

”Don’t waste, get Wasted”. Aika näyttää mitä Byroslaviamme lakilasset tai Valviran kukkahattuheidit tulevat tästä sloganista/oluen nimestä sanomaan? Ettei tässä nyt vaan houkuteltaisi hauraita hipstereitä helppoon humalaan? En lukeudu kyseiseen alakulttuuriin, enkä ole edes hesalainen, mutta sain kuitenkin kutsun maistelemaan tätä innovaatio-oluen prototyyppiä helsinkiläiseen hävikkiravintola Looppiin niin sanotun ”olutbrunssin” merkeissä. Samalla keikalla kävin muutoinkin siirtämässä erään korillisen olutta takakontista toiseen, joten polttoainekkin sai teeman mukaisesti mukavasti katetta.— 
Kyseessä on siis From waste to taste-hankkeen ja Brewniversen yhteistyöllä hävikkileivästä kyhäilty olutviritelmä ja tällä kertaa maistettavana niin sanottu viides yritys. Tähänastiset kymmenen litran suuruiset koe-erät ovat olleet lakiteknisistä syistä mietoja, koska hankkeeseen on kerätty varoja joukkorahoituskampanjan voimin, mutta tuulen voimistuessa tulevaisuudessa lopullisen oluen vahvuudeksi on kaavailtu noin viittä prosenttia. Tämän hästäg femman alkoholivolyymi oli 2,2%.— 
Voimakkaasti sitruunamehun keltainen neste tuoksuu joko selkeästi simalle tai sitten jossain Loopissa on teekkari jumissa. Suutuntuma on kepeän kapea, mutta samalla myös virkeän raikas. Näillä prosenteilla ei ryhdikästä selkärankaa voi odottaa ja mielikuvat on hyvin vaikea suunnata siihen millainen kyseessä olevasta oluesta lopulta on tulossa. Tällä hetkellä en uskaltaisi vielä edes oluesta puhua, mutta jonkin kaltainen virvoitusjuoma tässä on kyseessä. Itse ajattelisin käsillä olevan tuotteen ennemminkin puolivillaisen juhlapyhän kunniaksi kolmen vartin korkillisesta skumppapullosta eteistarjoiluna seisten nautittavaksi alkumaljaksi. Nythän on kuitenkin niin, että tässä vaiheessa oluesta 50% on mäskätty kauraleivästä, mutta yhteistyösopimus Vaasan kanssa ounailee viljalaadun vaihtumista rukiimpaan suuntaan, joten oluen olemuskin tulee muuttumaan melkolailla kokonaisvaltaisesti. Lähtöpiste alkumaljasta ei siis voi navigoida itseään päämäärään, koska tietyöt ovat vielä pahasti kesken, eikä Punavuori hipsteriä kuitenkaan kiinnosta miltä neste maistuu, kunhan se on postmodernisti ekologisen indiepanimon panemaa, niin kauppahan tulee käymään. Mahdottoman hieno hankehan tämä on. Mielenkiinnolla jään seuraamaan miten maailman pelastus kulaus kerrallaan etenee.—