Keikyklubi: Olutkaupunki Reykjavik?

Islantiin matkustaessa on otettava huomioon, että lompakkoon tulee varata enemmän rahaa kuin McCoyn Andyllä. Kolkyt donaa paikallista valuuttaa ei yksinkertaisesti riitä juuri mihinkään. Hintataso on siis kova, josta esimerkkinä normi oluttuopillisesta huudetaan noin kymmentä euroa.

Olutkulttuuri on Islannissa muihin Euroopan maihin verrattuna kovin alkukantaisissa lähtötelineissä, mutta starttipistoolin laukaus on toki jo lähettänyt pioneerejä pitkänmatkan juoksulle ja ensimmäiset askeleet ovatkin sujuneet suhteellisen rivakasti. Oluen suhteen Islannissa vallitsi kieltolaki vielä vuoteen 1989 asti, jota ennen Brennivínin menekki oli jopa nykypäivääkin suurempi. Ennen tätä alkoholittomasta oluesta länträttiin väkevämpää mm. vodkan avulla. Kieltolain murtuessa Islannissa myytiin ensimmäisenä päivänä n. puoli litraa olutta per capita. Nykypäivän alkoholilakien hullunkurisuuksista ja vierailusta pienpanimossa voi lukea aikaisemmasta postauksestani.

Pääkaupungin ulkopuolelta artesaanioluen löytäminen ravintolan repertuaarista voi olla haastavaa, mutta Reykjavikissä valikoimaa löytyy monesta kuppilasta. Käymisen arvoinen tai periaatteessa pakollinen kolmikko on niin kutsuttu ”Craft Bar Trinity”. Lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan sijaitsevat oluthuoneet tarjoavat asiakkailleen erilaisia makumaailmoja. Mikkeller & Friends on eittämättä Reykjavikissä paikka, josta saa laaduikkaimmat oluet. Luonnollisesti tanskalaisiin panimoihin erikoistuneesta vinttikapakasta löytyy laajavalikoima hanaoluita. Mikkellerin ja To Ölin lisäksi tarjolla oli Omnipolloa, BrewDogia, Berliinin Stonea ja Foundersia. Paikallisten oluiden hana rajoittui yhteen Souriin. Paikan baarimikko oli erittäin palvelualtis maistattamaan hanatuotteita läpi. Baarin alakerrasta löytyy ravintola, josta voi tilata ruokaa sekä drinkkejä. Juomia sekä ruokia voi kuljettaa kerroksesta toiseen eniten miellyttävälle nautiskelualueelle. Pieni lasillinen hanaolutta maksoi noin 900 ISK.

Trinity joukkion lisäksi erittäin keskeisellä paikalla puiston kulmassa sijaitsee Gastropub Sæta Svínið.— Sætan— ”Icelandic Beer Tours” mainoksia näkyi monessa paikassa ja varmasti heittävät etenkin— turisteja sisään ravintolaan. Olutkierroksella tarkoitetaan neljän paikallisen oluen tastingiä, johon löytyy kolme erilaista vaihtoehtoa: Light, Medium ja Dark. Otsakkeet kuvaavat oluista sekä vahvuutta että väriä. Päivällä nauttimani tumman beer flightin jälkeen palasin paikkaan vielä illemmalla, koska suurin osa ravintoloista sulki arkikeittiönsä viimeistään kymmeneltä. Hevonen alkuruokana oli järjettömän hyvää, mutta hampurilaiseen oli sotkettu jotain makeaa kastiketta, joka teki koko sämpylästä melko äitelän. Tilausta tehdessäni tiedustelin mahdollisuutta saada annos ilman perunoita. Tarjoilija kävi tarkistamassa asian keittiöstä, mutta pelkän hampurilaisen tarjoileminen ilman lisukkeita osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi.— 

Lisäksi ravintolasta saa tiettyyn aikaan myös kymmenen ruokalajin menua, jossa jokaiselle ruualle on räätälöity oma olut. Menun hintaa en uskalla arvella, koska burgeri alkuruokineen ja oluen kera kustansi n. 70 euroa.

Vain muutaman metrin päässä edellisestä paikasta sijaitseva Micro Bar on Trinity-kolmikosta undergroundein paikka, jossa ei siideriä tai kuohuviiniä tarjoilla. Tämän saivat seurueen leidit karvaasti kokea, mutta onneksi kellarikapakasta löytyi islantilainen ”lärvilauta” eli paikallisista tisleistä koottu maistelusetti. Toinen toistensa naapureina, myös trinityn Skúli Craftsbar löytyy lähikulmalta. Ratebeerin koostama trio on siis viimeisen vuoden aikana kasvanut kvartetiksi enkä usko, että nousu aivan tähän vielä jää. Islannin kokoisessa maassa katto alkaa kuitenkin joka suhteessa tulemaan yllättävän äkkiä vastaan. Kieltolaki nyt sentään on kuitenkin selätetty.

mainos