Kirja-arvostelussa Beer: Taste the evolution in 50 styles

Natalya Watson: Beer: Taste the evolution in 50 styles

Kyle Books 2020, 208 sivua

Tapoja kirjoittaa oluttyyleistä, raaka-aineista ja oluen historiasta lienee yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla. Natalya Watson on keksinyt asettaa oluen historian ja raaka-aineet oluttyylien kehityksen raameihin ja koonnut tarinat kirjaksi “Beer: Taste the evolution in 50 styles”. Watson on amerikkalainen olutalan monitoimija: Cicerone, olutsommelier, -kouluttaja ja -podcastaaja. Hänellä on myös taustaa mikrobiologiassa.

kirjan kansi
Kirjan aluksi tarjoillaan parissakymmenessä sivussa melko perinteinen pintapuolinen olutkirjakatsaus oluen raaka-aineisiin, valmistusprosessiin ja historiaan. Pihvi on kuitenkin seuraavissa kuudessa luvussa, joissa Watson keskittyy aina yhteen raaka-aineeseen per luku käyden läpi raaka-aineen historian oluttyylien avulla. Näin hän saa näppärästi kerrottua esimerkiksi humalan käytön historian aina keskiajan humalattomista gruiteista nykyajan hazy ipoihin ja tulee samalla kertoneeksi myös oluen historiaa yleisesti.
Ratkaisu sekä toimii, että pettää. On suorastaan piristävää lukea jo tuttuakin oluthistoriaa kun se on kasattu tällaiseen uudenlaiseen järjestykseen. Lisäksi järjestys ruokkii huomaamaan kuinka eri maiden oluet ovat raaka-aineiden käytön myötä kehittyneet rinnakkain ja ottaen toisiltaan vaikutteita.
Toisaalta kerronnan aika ja paikka pomppii villisti lukujen välillä, koska historian kulku ei raaka-aineiden kanssa ole ollut mitään tasaista. Luku maltaasta kattaa pari sataa vuotta, kun taas hiivan kanssa edetään vuosituhansia. Jokainen luku aloittaa historian tavallaan alusta ja esim. hyppäys 2020-luvun amerikkalaisesta humaloinnista takaisin esihistoriallisiin hiivasieniin tuntuu kankealta. Tyylit esitellään pääasiassa raaka-aineiden ja historian kerronnan lomassa. Kerronnan ohella alalaidassa seuraa laatikkoja, joissa esitellään tekstissä mainittavia oluita perustiedoin ja maistelukuvauksin.

“Beer: taste the evolution in 50 styles” ei sisällä yhtään valokuvaa. Kuvitus on värikästä minimalistista piirrosjälkeä ja paria kaaviota lukuun ottamatta sen tehtävä on lähinnä tarjota taukoa tekstille. Olueen vähemmän perehtyneelle voinee jäädä vähän epäselväksikin liittyykö kuva vieressä olevaan tekstiin vai onko se siinä vain värin vuoksi. Pääasiassa en itse sen kummemmin kuvia jäänyt kaipaamaankaan, olutkuvia kun on internet väärällään, mutta toki etenkin mallasluvussa muutama vähän selkeämpi esimerkki olisi ollut kohdallaan, kun väristä on siinä niin paljon puhetta.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tapa esitellä oluen historiaa ja oluttyylien kehitystä sen aikana. Teksti on tietorikasta ja sujuvaa ja Watson tuntuu välttävän onneksi myös pahimmat disinformaation ja myyttien karikot, joita oluthistoriat tapaavat olla täynnään. 50 tyylin kanssa pieniä puutteita jää, mutta mikään kaiken kattava tyyliraamattu kirja ei toki väitäkään olevansa.

Aloitteleville oluen historiasta kiinnostuneille, eritoten oluttyylien ja raaka-aineiden kehityksen näkökulmasta tämä on varsin hyvä peruspaketti. Paatuneemmille olutnörteille sisältö on toki pitkälti vanhan toistoa jos on muutaman perusteoksen oluesta kahlannut, mutta ainakin tutut asiat kerrotaan vähän uudesta kulmasta ja 2020 ilmestyneenä tämä on tietenkin hieman ajantasaisempi kuin ne jo hiirenkorville luetut.

Teksti: Jouni Koskinen

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/2021.

Jouni Koskinen

mainos