Klassikko-olut: Orval

Belgian Ardenneilla, Florenvillen kylän lähistöllä sijaitsee Notre-Dame d’Orvalin trappistiluostari.

Luostarin yhteydessä on yksi Belgian viidestä* trappistipanimosta. Panimo onkin kaikista trappistipanimoista yksilöllisin, sillä se tekee vain yhtä olutta ulospäin myytäväksi ja olut poikkeaa huomattavasti muiden luostareiden oluista.

Olut kantaa luostarin nimeä: Orval.

orval olut

Alueella on ollut luostari- ja pappistoimintaa rapiat tuhat vuotta ja seutu on nähnyt sinä aikana monenlaista sotaa ja hävitystä. Luostari on tuhoutunut muutamaankin otteeseen. Viimeisin tuho tapahtui Ranskan vallankumouksen yhteydessä 1793, jolloin koko luostari poltettiin maan tasalle. Siitä kesti yli sata vuotta luostaritonta aikaa, kunnes 1926 maat lahjoitettiin taas munkkijärjestölle ja uusi luostari rakennettiin seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Samalla luostariin rakennettiin panimo, jonka olut sai ensi-iltansa 1931. Siitä lähtien panimo on tuottanut ulosmyyntiin vain tätä yhtä olutta. Munkkien pöytäolueksi panimo tuottaa myös mietoa “pikku-Orvalia” joka tunnetaan nimellä Orval Vert tai Petit Orval. Sitä maistaakseen täytyy käydä luostarin kahvilassa.

Orvalin ainutlaatuisen ja kauniin keilamaisen pullon suunnitteli myös luostarin rakennukset suunnitellut arkkitehti Henry Vaes. Pullon tunnistaa pimeässäkin. Sen kaulalla on pieni etikettinauha, jossa komeilee luostarin tunnus: Taimen sormus suussaan. Legenda nimittäin kertoo, että leskikreivitär Mathilde de Toscane hukkasi vihkisormuksensa lähteeseen ja lupasi rukouksessaan perustavansa luostarin jos sormus löytyy. Silloin lähteestä nousi taimen sormus suussaan ja kreivitär julisti “tämä todellakin on kultainen laakso!” eli ranskaksi “Val d’Or”, josta
vääntyy “Or-Val”. Tämä sormuksia syövä lähde on kuulemma se sama mistä
oluenkin vesi nostetaan.

Syntymänsä jälkeen olut on noussut klassikon maineeseen ja lienee yksi ylistetyimpiä oluita maailmassa niin ammattilaisten kuin harrastajienkin keskuudessa. Esim. edesmenneellä olutkirjailijalegendalla Michael Jacksonilla oli kultainen sääntö,
ettei hän sano mitään olutta maailman parhaaksi. Orvalin edessä sääntö oli rikkoutua ja Jackson myönsi Orvalin olevan “perustavanlaatuisin olut”
(“the quintessential beer”).

Pohjaltaan melko tavanomainen vaalea olut saa poikkeavan taikansa käymis- ja jälkikäymisvaiheessa. Ensinnäkin olut kuivahumaloidaan. Nykyään hyvin tavallinen tapa oli Orvalin kehittämisen aikana Manner-Euroopassa poikkeuksellista.
Lisäksi olut saa pullokäymiseen panimon tarkoin varjellun hiivaseoksen, jonka
olennaisin osa on brettanomyces-hiiva. Se tuottaa pullossa voimakkaan hiilihappoisuuden ja kehittää lisäksi “tallimaisia” aromeja, jotka tuovat makuun huimasti syvyyttä. Orval on erinomaisen mielenkiintoinen, raikas ja pirteän hedelmäinen juoma tuoreenakin, mutta se myös ikääntyy kellarissa loistavasti vuosien ajan. Kypsyessään se ottaa uutta kulmaa makuunsa kun kuivahumaloinnin vaikutus häviää ja hiiva jatkaa työntekoaan ja tuo olueen muhkeutta ja syvyyttä.
Olut tarjoillaan belgityyliin luostarin omasta paksujalkaisesta pikarista. Kaataessa voimakas hiilihappoisuus muodostaa valtavan, kokkareisen, erittäin kestävän ja hankalasti hallittavan vaahdon. Siksi Orval tuleekin kaataa erityisen varovasti, jos meinaa päästä sitä juomaan saman päivän aikana.

“Jumalan kotiolut” on vaahdonnut Ardenneilta jo 900 vuotta ja vaahtoaa toivottavasti vielä 900 lisää.

*  Vielä viime vuonna Belgiassa oli kuusi trappistipanimoa, mutta Achel menetti trappistioikeutensa tämän vuoden alulla.

(Lähteet: Michael Jackson: Great Beers of Belgium ja Orvalin verkkosivu)

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/2021.

mainos