Klassikkokapakka: Olutravintola Sillansuu

Savonlinna on virkeä kohde olutmatkaajalle: kaupungissa kun vaikuttaa Olaf Brewingin ja Waahto Breweryn lisäksi molempien panimoiden hallinnoimia ravintoloita.

Klassikkoja niistä ei kuitenkaan yksikään ole. Ei edes lähellä. Olutravintola Sillansuu on. Vuonna 1996 Pitkäsillan kainaloon perustettu Sillansuu on Savonlinnan SE kohde, kun oluthammasta alkaa Saimaan rannalla kolottamaan. Onpa se pokannut myös Vuoden olutravintola -pystin vuonna 1998.
Klassikko? Kyllä.

ravintola sillansuu

AJAN RAKENNE ON MUUTTUNUT
Olutravintola Sillansuuhun astuessa ajan rakenne muuttuu. Oviaukosta muutama askel ylös ja silmä kohtaa charmikkaasti vanhentuneen pubin. Hieman jo haalistunutta pornonpunaista, paljon puuta,
intiimejä looseja, hämähäkinseittejä lampeteissa, kokolattiamattoa, pehmeää ja vaimeaa äänimaailmaa ja nukkavierua arvokkuutta. Näille pinnoille on jokunen litra olutta kaatunut miltei neljännesvuosisadan aikana – ja sen annetaan näkyä. Sillansuu on sellainen ravintola, jonka jokainen tunnistaa
olutravintolaksi. Hyvällä tavalla tunkkaisen tuoksahtava tuulahdus oluthistoriaa nykymaailman pastellivärien ja mehukaljojen keskellä.
”Täällä pitäisi jollain erikoisluvalla saada polttaa sisällä”, joku kuiskaa viereisessä pöydässä. Moni olisi varmasti samaa mieltä, vaikka ei tupakoisikaan.
Kanta-asiakkaat kansoittavat tiskin toisen puolen, yhdessä pöydässä työtamineissa ukot puivat eilisen uutisia, nuoripari on enintään toisilla treffeillä loosipöydässä ja kaveriporukka pelaa lautapelejä ison sohvaryhmän syleilyssä. Maanantai-ilta on yllättävänkin vilkas, ja Sillansuu on selvästi erilaisten
asiakkaiden yhteinen mäskiastia: kaikki sopivat sekaan. Ja niin sen pitääkin olla.

HYVÄÄ, RAHAA, RASVAA
Tiskiltä löytyy kuusi pienpanimohanaa sekä omat nokkansa Auralle ja Strongbow’lle. Vierailun aikana tarjolla on mm. BrewDogin sekä Sorin oluita. ”Vanhahtava” IPA tuntuu olevan Savonlinnassa kovassa huudossa. Ilmeisesti maanantaisin hinnat kyykkäävät, sillä 7,9 € muuttuu maksupäätteessä muotoon 5,9 €. Ei harmita. Palvelu on eleetöntä, mutta asiallisen tehokasta. Pullot ja tölkit (noin satakunta eri nimikettä) ovat esillä seinällä tiskin vieressä. Jokaisen tuotteen alta löytyy hintalappu, jonka värit ja käsialat muistuttavat 90-luvun kyläkaupoista. Täällä aika on tosiaan pysähtynyt – eikä se väärin ole.
Lista pöydässä mainostaa viskitastingia, joten oluen lisäksi selvää panostusta löytyy myös elämän veden suuntaan. Oikeastaan ainoa selkeä miinus on Sillansuun baarimenu, joka on sitä samaa konseptia kuin aivan liian monessa muussa pubissa: friteerattua rasvaa monessa muodossa. Toki sekin on omalla surullisella tavallaan hatunnosto 90-luvun ”rasvamontuille”, kun erilaisilla uppopaistetuilla eläimillä aateloidut koriruoat olivat vielä eksoottisia makuja pettuleipäkansalle. Silti!

UUTEEN NOUSUUN
Yläkerrasta matka jatkuu luonnollisesti alakertaan, kellarimaiseen tilaan, jonka seiniä kiertää vitriini: sadoittain pulloja ja tölkkejä eri aikakausilta. Iso osa vieläpä avaamattomia. Kai tuota museoksikin voisi jo kutsua. WC-tilojen vieressä pöytäjalkapallopeli, tuttavallisemmin kikkeri, odottaa pelaajia. Turhaan, sillä alakerta on tyhjä. Tai no! Lähdön ajan koittaessa oviaukosta puskee lisää asiakkaita sisään ja tunnelma alkaa olemaan kuin viikonloppuyönä. Janoisia paikallisia vai ”Suomen paras kesäkaupunki” -tittelin perässä saapuneita kesävieraita? Sitä emme saa koskaan tietää.

OLUTRAVINTOLA SILLANSUU
VERKKOSAARENKATU 1, 57100
SAVONLINNA

Teksti ja kuva: Teemu Lahtinen

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 3/2020.

 

Olutpostin mainos

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.