Klassikkopubi: Olutravintola Birger
Artikkeli on julkaistu aiemmin Olutposti-lehden numerossa 1/2019.
Joulukuinen torstai-ilta on laskeutunut Hämeenlinnan ylle kylmänä ja pimeänä. Vuoden lyhin päivä lymyilee jo
nurkan takana, eikä lumivaippa ole vielä pehmentänyt kaupungin autioiden katujen kaikuja.
”Suomen suurimmaksi valaistuksi hautausmaaksikin” tituleerattu Hämeenlinna vaikuttaa siis vaipuneen talviuneen, kun saavumme seuralaiseni kanssa Vanajaveden rannoille. Yksi ainoa ihminen kävelee meitä vastaan suunnistaessamme Viipurintien sillan yli kohti Raatihuoneenkadulla sijaitsevaa Olutravintola Birgeriä. Kaupungin ainoaa kunnollista olutravintolaa. Tyhjää ja hämärää on Birgerissäkin. Vaikka ravintola
sijaitsee miltei keskellä keskustaa, niin sen melko vaatimaton julkisivu saattaa jäädä satunnaiselta kulkijalta huomaamatta. Mekin kävelemme ensin ohi, sillä jo tenhoaan menettäneet mainoskyltit sekä hieman rapistuneet ikkunateippaukset eivät vain heti osu silmään.
Ja jos ei olutpubi tee itsestään numeroa ulkoapäin katsottuna, niin ei se sitä tee myöskään sisältä. Birgerin sisustus on viehättävällä tavalla vanhanaikainen. ”Englantilaistyylinen olutravintola kohtaa kiinalaisen buffet-ravintolan”, kirjoitan muistiinpanoihini. Tummaa puuta, pieniä loossimaisia pöytiä, nurkassa sohvaryhmä… Perinteikästä ja nukkavieruakin. Ei modernisti kiiltävää pintaa, vaan kaatuneita tuoppeja sekä
elettyä elämää. Tiskin takana hääräävän Perttu Yli-Paappalan mukaan perinteisiin vuonna 1995 perustettu Birger haluaa luottaa vastedeskin.
”Pientä pintaremonttia on toki tehty siellä täällä, mutta kohta 24 vuotta menty näin, niin miksei sitten jatkossakin”, osakkaaksi sekä ravintolapäälliköksi paljastuva Yli-Paappala summaa.
Tilaamme oluet ja asettaudumme ikkunapöytään. Istumapaikoista on varaa valita, sillä lisäksemme asiakkaita
on ainoastaan yhdessä pöydässä. Sinänsä yllättävää, sillä torstaisin Birger tarjoaa asiakkailleen ilmaisen tapas-pöydän, josta mekin käymme ilomielin lappaamassa lautaselle pestoleipiä sekä pekonikierteitä.
Tyhjät tuolit arki-iltaisin eivät toki ole pelkästään Hämeenlinnan ongelma, vaan maanlaajuinen sellainen.
Ainakin pienempien kaupunkien kohdalla. Viikonloppuisin tehdään tiliä ja viikolla yritetään keksiä mitä tahansa keinoja saada ihmiset tulemaan oluelle. Yli-Paappalan mukaan Birger on kuitenkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pubilla on vankka vakioasiakaskunta.
”Myös yhä nuorempaa ja ennakkoluulottomampaa porukkaa on alkanut löytää meille. Yli kympin olut tai parin
kympin viski ei ole enää mikään kynnyskysymys, kun halutaan mennä laatu edellä.”
Laatua Birgerissä on tarjolla laajan, pääosin oluista sekä viskeistä koostuvan pullovalikoiman sekä vakiohanaoluiden lisäksi kuudessa vaihtuvassa hanassa, joista yksi on pyhitetty real alelle. Hämeenlinna onkin yksi niistä harvoista kaupungeista Suomessa, joissa sitä on tarjolla. Yli-Paappala on huomannut, että real alen arvostus on ollut selvässä nousussa muun olutkulttuurin myötä.
”Ennen meillä oli tarjolla ehkä yksi cask kuukaudessa, nykyään miltei viikoittain”, ravintolapäällikkö kertoo pumpatessaanlasiin Yli-Kylän Iku-Tieran cask-versiota. ”IPAa menee paljon. Hiljalleen myös hapanoluet ovat
löytäneet ystävänsä”, kuuluu vastaus kysyessäni, mitä hämeenlinnalaiset sitten muuten juovat. Vastaus ei yllätä millään tavalla. Samat trendit jylläävät kaikkialla, niiden volyymi vain vaihtelee paikkakunnittain.
Ravintola järjestää myös olutkoulutuksia sekä viskitastingejä, jotka on otettu hyvin vastaan. Kesäisin baari
taas laajentaa toimintaansa Hämeenlinnan torille, jossa Terassikahvila Birgitta toimittaa Birgerin terassin virkaa.
Voisikin siis väittää, että ilman Birgerin kaltaista perinteikästä sekä monipuolista toimijaa Hämeenlinnan olutelämä olisi täysin olematonta.
Olutravintola Birger
Raatihuoneenkatu 5
13100 Hämeenlinna
avoinna:
su-to 16:00-00:00
pe-la 16:00-02:00
