Korkinmurtajat: Hana vai pullo

0

”Hanaolut maistuu ihan vatsahapoilta”.
”En juo tölkistä, koska siitä jää alumiinin makua olueen”.
”Olut hanasta, viski pullosta,
piimä tölkistä ja vesi kraanasta”.
”Kyllä olut pitää olla kylmää ja
nautitaan toki suoraan pullonsuusta”.

Ikuinen kinastelu siitä, onko olut parempaa pullosta vai hanasta, loppuu tähän. Marssitin Jani Uhrmanin, kiven kovan salkkulagerin ystävän ja ”sivumakukaljojen” halveksijan lahtelaiseen anniskeluliikkeeseen, jonka tiesin tarjoilevan oluensa puhtaista hanoista ja tilasin kaksi lasillista Karhua. Toinen pullosta ja toinen 0,33l-kokoisena hana-annoksena. Tarkoitus oli selvittää löytääkö oluensa nauttiva toimittaja juomista mitään eroja?
Ulkonäössä ei eroja ollut, sillä oluet näyttivät laseissa täysin identtisiltä. Mutta miten se tärkein, eli maku?

”Ensimmäinen on kirpeämmän oloinen. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kyseinen termi tuli mieleen. Nousee nenänvartta pitkin. Mietinkin, että voisiko nimenomaan hiilihappotasoissa olla se ratkaiseva ero. Mutta nyt kun maistan tätä toista, niin ei näissä isoa eroa ole. Ehkä tosiaan tuo kirpeys on ensimmäisessä kovempi ja toinen sitten tasaisempi suorittaja”.

Ensikosketus ei siis juurikaan eroja paljastanut. Jätimme oluet hetkeksi rauhoittumaan pöydälle, jotta vähäisimmätkin hiilihappoeroavaisuudet tasapäistyisivät. Muuttiko tuumaustauko mitään?

”Ehkä. Kyllä tässä ensimmäisessä näytteessä on enemmän makua, jotenkin raikkaampi. Toinen on taas flätimpi. Olipa hieno termi, heh. Jos tietäisin, miltä humala maistuu, niin väittäisin, että ensimmäisessä sitä olisi. Jopa hieman sellainen ”sivumakukaljamainen”. Tämä toinen on sitten perinteisempi jääkylmänä saunan jälkeen -olut”.

Maistoin myös itse molemmista laseista suullisen ja on myönnettävä, että pieni ero oluissa tosiaan oli. Ensimmäisen näytteen hyväksi. Vielä ennen tulosten julkistamista kysyin Uhrmanilta, mistä hän kuvittelee tuon makueron johtuvan.

”Veikkaisin, että kakkosnäyte on pullo. Pullo-oluesta tulee helposti mielikuva, että se väljähtyy nopeammin, joten se selittäisi, ainakin omassa päässä, tuon tasapaksuuden. Toki voi olla myös vanhempaa kuin hanaolut, joka vaihtuu ilmeisen tiuhaan. Sen takia tuo särmikkäämpi tapaus olisi sitten hanatuote. Miten väärässä olin?”

Eikä Uhrman väärässä ollut, sillä ensimmäinen olut oli tosiaan hanatuote, toinen taas pullosta kaadettu. Näinkin pienellä otannalla löytyi siis selkeitä eroja pullo- ja hanatuotteen välillä. Mielenkiintoista olisi tehdä sama testi jollain pienpanimo-oluella, sillä isompien panimoiden prosessit ovat huippuunsa hiottuja, pienpanimoiden eivät aina niinkään.

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 4/2018.

Teksti ja kuva: Teemu Lahtinen


JAA KAVERILLE.

Kirjoittaja

olutpostimestari
Scroll Up