Kotiolutvariaatio: Hedelmäoluet

Hedelmäoluet, nuo olutmaailman vihatut ja rakastetut kummajaiset, herättävät yhtä paljon tunteita kuin ananas pitsassa.

Ananasta kannattaa muuten kokeilla oluessa, mäntyomenan maku käy varsin hyvin esimerkiksi hapanoluisiin. Muuten sitten kannattaakin tutustua hedelmäoluisiin esimerkiksi kriekien eli kirsikkaoluiden kautta.

Kotioluen valmistuksessa hedelmät ja marjat tosin aiheuttavat kummasti päänvaivaa. Lisätäänkö ne kokonaisina, soseena, keitettynä, pakastettuna, raakana, jne. Bakteerit kummittelevat mielessä ja hedelmäsokerien vaikutus lopulliseen alkoholiprosenttiin askarruttaa. Niin kuin ruoanlaitossakin, tuoreet, laadukkaat ja käsittelemättömät raaka-aineet antavat hyvän lopputuloksen oikein käytettyinä. Tuoretuotteiden kanssa voit aina olla varma siitä, että teollinen käsittely ei ole muokannut makua ja että mukana ei ole lisäaineita.

Tuoreiden hedelmien ja marjojen pinnoilla vaanii villihiivojen riski, joten huuhtelu kuumalla vedellä on paikallaan. Tuoreet hedelmät vaativat tietysti enemmän käsittelyä itse panijalta, kuorimista, pilkkomista, pesemistä ja niin edelleen.

Pakasteet ovat toinen hyvä vaihtoehto sillä hedelmät ja marjat pakastetaan välittömästi keräämisen jälkeen jolloin ne pysyvät ns. tuoreena mahdollisimman pitkään. Pakastaminen myös tuhoaa solurakennetta, joka edesauttaa mehujen irtoamista. Älä kuitenkaan lisää pakastettuja marjoja suoraan käymisastiaan, sillä vierteen lämpötila kokee muutoksia ja hiivan mennessä shokkiin se vaikuttaa ikävästi aktiivisuuteen.

Tölkitettyjen ja purkkituotteiden, esim. hedelmäsoseiden kanssa pystyy toimimaan huoletta, sillä nämä on yleensä iskukuumennettu tai steriilisti pakattu ennen purkittamista säilyvyyden parantamiseksi. Helppoa ja vaivatonta siis. Purkin kyljestä yleensä löytyy informaatiota, mistä pystyy päättelemään sokerien määrän tuotteessa.

Purkkitavaran kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei se sisällä säilöntäaineita tai lisättyjä sokereita. Pakastetut marjat ovat yleensä turvallisia, mutta tässäkin kannattaa muistaa, että bakteerit ja hiivat eivät kuole pakkasessa. Ne alkavat vain horrostaa.

Myös tuoremehut on potentiaalinen vaihtoehto. Suosi tässäkin luomua sillä lisäaineet oluessa ovat harvoin hyväksi. Mehuja käyttäessä kannattaa olla kartalla lisätystä sokerista, sillä osa mehuista osaa olla todella petollisen imeliä.

Milloin?

Tuoreet hedelmät kannattaa lisätä mieluummin keittämisen jälkeen kuin alussa. Keittäessä hedelmistä voi irrota pektiinejä, jotka aiheuttavat virhemakuja sekä samentavat olutta. Pyreet ja muut bakteerivapaat ainekset voidaan lisätä suoraan käymisastiaan. Hedelmien lisäämistä voi koettaa myös mäskäämisen aikanakin, mutta hedelmien tuoreus saattaa muuttua enemmän keitetyn makuiseksi tuoreen ja raikkaan sijaan.

Yhtä oikeaa tapaa ei hedelmien lisäämiseen ole olemassa, mutta pääkäymiseen lisätyt hedelmät tuppaavat menettää osan sielustaan, joten kannattaa harkita niiden lisäämistä käymisen loppuvaiheessa tai toisen astioinnin yhteydessä. Toiseen astiaan hedelmien lisäämisessä on aina bakteerien riski, mutta raa’assa oluessa on yleensä jo sen verran alkoholia, että se hoitaa osan ongelmista.

Paljonko?

Mikäs sitten on käytettävien hedelmien määrä? Sitä ei voi kukaan sinulle suoraan kertoa, sillä määrä vaihtelee melkoisesti oluttyylistä ja käytetystä raaka-aineesta sekä tavasta kuinka hedelmät lisätään riippuen. Vahvasti maistuvaa vadelmaa tai sitruunaa tarvitsee aika vähän verrattuna esimerkiksi persikkaan. Yleensä hedelmiä menee n. 1 – 3 kg 20 litran erään. Kilo vadelmia häviää aika hyvin vahvaan stouttiin, mutta vaaleassa pale alessa se tulee esille liiankin kanssa.

Onneksi koe-erien tekeminen on kotiolutharrastuksen suola. Kokeile rohkeasti ja jos mahdollista, jaa olut kahteen erään ja kokeile erilaisia suhteita.

Kuvat ja teksti: Joni Sormunen