Kuningas päivän, kihti loppuelämän

Kuninkaiden tauti. Se kuulostaa ylväältä. Totuus on kuitenkin paljon arkipäiväisempää, paljon raaempaa. Kihti on nimittäin tautien kuningas, joka ei armoa anna.

Kihtiä on kutsuttu kuninkaiden taudiksi siksi, että se oli aikoinaan aateliston vitsaus – Englannin kuningas Henrik VIII on varmasti yksi tunnetuimmista kihtiin sairastuneista. Taudista ovat tosin kärsineet jo ne kuuluisat ”muinaiset roomalaiset”, eli mistään modernista sairaudesta ei ole kysymys.
Yläluokalla oli varaa harrastaa olut- ja ruokaorgioitaan, se johti lihomiseen, joka taas altisti kihdille. Vielä kun soppaan lisää liikunnan puutteen, niin kihti oli valmis kaatamaan vihollisensa. Sänkyyn. Nimittäin pahimmillaan tauti vie hetkellisesti potilaan toimintakyvyn. Niin ilkeä pirulainen se on.

grafiikkaa

Miesylivoima

Tänä päivänä kihti on koko kansan tauti. Ei vielä kansantauti, mutta suunta on ikävä kyllä väärä. Huonot elämäntavat ovat muokanneet tästä ”vanhojen miesten vaivasta” myös nuorempien miesten ongelman. Miesten siksi, että Terveyskirjaston mukaan 80–90 % kihtiin sairastuneista on miehiä. Miesten veren normaalin uraattiarvon yläraja (480 mikromoolia litrassa) kun on selvästi naisia korkeampi (350 μmol/l).

Kihtiin sairastuva on yhä usein yli 60-vuotias mies, mutta kuten sanottua, nuoremmatkin voivat saada kihdin – nuorimmat jo parikymppisenä. Väestön lihominen, kasvanut alkoholin ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö, keski-iän nousu sekä munuaisten vajaatoiminnan yleistyminen ovat kaikki olleet osaltaan auttamassa taudin leviämistä ympäri maailman.
Reumaliitosta kerrotaan, että tällä hetkellä kihtiä sairastaa 1–2,5 % suomalaisista aikuisista, mutta prosentit ovat kiihtyvässä kasvussa. Yli 65-vuotiaista miehistä kihtiä esiintyy jo noin seitsemällä prosentilla, yli 85-vuotiailla naisilla kolmella prosentilla. Kokonaisuutena se tarkoittaa kymmeniä tuhansia potilaita Suomessa. Maailmanlaajuiset luvut huitelevat yli sadan miljoonan.

Kusi sukassa

Kihti on aineenvaihduntatauti, joka esiintyy pääasiassa niveltulehduksena. Veren uraatti- eli virtsahappopitoisuus kasvaa liian suureksi ja uraatit kiteytyvät niveliin aiheuttaen tulehduksen. Neulamaiset kiteet iskevät perinteisesti jalkoihin, eritoten isovarpaan tyviniveleen, mutta kihti voi esiintyä missä tahansa nivelessä – myös yläraajoissa.
Virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote. Normaalisti puriiniemäksistä muodostunut uraatti poistuu elimistöstä virtsan mukana, mutta kihdissä uraattiaineenvaihdunta sekä virtsahapon eritys ovat häiriintyneet.

Kohtaus on usein hyvin kivulias ja huonontaa elämänlaatua selvästi. Tulehtunut kohta punoittaa, turpoaa, sykkii ja on erittäin arka. Alussa kihtikohtaus kohdistuu vain yhteen niveleen ja häviää itsestään noin viikossa, mutta hoitamattomana se voi kroonistua ja aiheuttaa jatkuvan tulehdustilan potilaan elimistössä. Kohtauksia voi esiintyä monessa nivelessä yhtäaikaisesti. Jos hoitoa ei aloiteta ajoissa kihtipotilas voi saada pysyviä nivelmuutoksia, virtsatiekiviä tai jopa ihonalaisia, pysyviä uraattikertymiä lähes minne tahansa päin vartaloa. Sydäninfarkti- ja aivohalvausriski kasvaa myös sitä mukaa, kun tauti etenee elimistössä.
Kihti saapuu yöllä kuin varkain, silloin kun elimistö on haavoittuvaisimmillaan. Usein sen laukaisee edellisten päivien mässäilyt, kuten tietyt ruoat tai alkoholin runsas käyttö. Kihtikohtaus voi saada alkunsa myös vammasta, esimerkiksi varpaan lyömisestä pöydänjalkaan. Tauti kun ei ala sattumalta, vaan veren uraattitaso on ollut koholla pahimmillaan jopa vuosia ennen ensimmäistä kohtausta.

Nukkuu kal(j)ojen kanssa

Entäs olut? Huoli, joka varmasti monella kihtiin sairastuneella kaljanjuojamiehellä nousee ensimmäisenä pintaan. Onko olut nyt sitten oikeasti niin paha kihdin kannalta kuin pelotellaan? Ikävä kyllä, kyllä se on.
Alkoholi kokonaisuutena on yksi kihdin brutaaleimmista liittolaisista ja usein kohtaus iskee nimenomaan rankan ryyppyreissun jälkitiloissa. Reumaliiton mukaan yli 50 gramman päivittäinen etanoliannos voi nostaa kihtiriskiä hulppeat 153 %. Oluessa on lisäksi runsaasti puriiniemäksiä, joten siksi juuri mallasjuomaa käsketään välttämään – alkoholiton vaihtoehtokin kuuluu vältettävien listalla.
Alkoholin miinukseksi laskettakoon sekin, että se vähentää virtsahapon eritystä munuaisissa ja suurentaa sen pitoisuutta veressä. Alkoholin lihottavat energiat eivät helpota asiaa, sillä runsas ylipaino on kihtipotilaalle riski.

Jos kihti on olutharrastajan riesa, niin sitä se on myös varsinkin pikkukalojen ystäville. Terveyskirjaston lista puhuu karua kieltään herkkusuille:

RUOKA-AINE / PURIINIPITOISUUS (MG/100 G)
Savustetun silakan nahka 1 645
Kateenkorva 918
Makrillin nahka 409
Kuivattu soijapapu 356
Öljysardiinit 349
Linnun nahka 300
Maksa 260
Munuaiset 218
Tuore herne 150
Naudan paisti 140
Keitetty peruna 15
OLUT 15
Tomaatti 11
Kananmuna 2

Kerran kihti, aina kihti?

Alkoholi, pikkukalat, sisäelimet, palkokasvit, jopa fruktoosi. Uhkia on paljon, mutta entä ne mahdollisuudet?

Kihdistä voi parantua. Tai paremminkin ”parantua”. Ensimmäinen askel on elämäntaparemontti. Painoa pois, ruokavalio kuntoon, lisää liikuntaa… Se sama litania, mikä pätee niin moneen muuhunkin sairauteen. Runsas veden ja kahvin juonti on tutkittu vaikuttavan kihtiin positiivisesti. Tosin kahvia pitää juoda vähintään viisi kuppia päivässä, että se auttaa pienentämään seerumin (veren kirkas nestemäinen osa) uraattipitoisuutta.
Uraattiarvon tulisi olla alle 360 mikromoolia litrassa, jotta virtsahappo ei kiteytyisi.
Jos ruokailutottumusten muutos tai painonhallinta ei ota onnistuakseen ja kihtikohtaukset ovat yhä säännöllisempiä, on aika ottaa käyttöön lääkitys. Yleisin määrättävä lääke on allopurinoli. Se on ollut luottoase taistelussa kihtiä vastaan jo viisi vuosikymmentä tehokkuutensa sekä turvallisuutensa takia – aine aiheuttaa harvoin sivuoireita. Tosin allopurinolin käyttö vaatii potilaalta pitkäjänteisyyttä, sillä sen teho voimistuu ajan kanssa. Joskus vasta puolenkin vuoden käytön jälkeen. Kroonisessa kihdissä lääkehoito kestää yleensä loppuiän.
Kohtauksen jo ollessa päällä ainoa helpottava lääke on kortisoni, jota lääkäri voi antaa suun kautta tai ruiskuttaa sitä suoraan tulehtuneeseen niveleen. Ibuprofeenia ja jääpussia kannattaa säilyttää käden ulottuvilla.

Onko syytä huoleen?

Kyllä ja ei. Jos kihtiin saa nopean avun ja noudattaa kärsivällisesti annettuja ohjeita, tauti pysyy aisoissa. Siksi kannattaakin heti ottaa yhteyttä lääkäriin, jos epäilee kihtiä. Tässä tapauksessa aika vain pahentaa haavaa, ei paranna sitä.
Alan ammattilaiset suosittelevat testaamaan aika ajoin omat uraattiarvonsa, vaikka oireita ei olisikaan. Varsinkin riskiryhmäläisille se olisi tärkeää; keski-ikäiset ylipainoiset miehet, jotka käyttävät paljon alkoholia, syövät puriinipitoista ruokaa ja liikkuvat vähän. Riskiryhmiin kuuluvat lisäksi korkeasta verenpaineesta tai maksa-arvoista kärsivät sekä tyypin 2 diabetesta sairastavat.
Kihtipotilaiden uraattiarvot olisi hyvä testata vasta pari viikkoa kohtauksen jälkeen, sillä pahimman tulehdustilan ollessa päällä arvot jäävät usein verrattain mataliksi. Näin ollen potilas ei välttämättä saa tarvitsemaansa hoitoa, kun kihtiä ei todeta ajoissa.
Kihti tosiaankin on tautien kuningas, jota pelätään kuin hirmuvaltiasta. Syystä.
Kirjoittaja on keski-ikäinen olutammattilainen, joka on nähnyt kihdin karmivat kasvot. Tätä kirjoittaessa lääkitys on kunnossa ja oluttakin voi siemailla sivistyneesti ilman kipuja.

Teksti: Teemu Lahtinen

Grafiikka: Oskari Sarkima

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/21.

mainos