MushiMalt: Tynnyrillinen omaa ruisviskiä – KDC Single Cask #0006

Näin se vain sujahti se kolme vuotta. Allekirjoitin sopimuksen viskitynnyrin ostosta 3.6.2014 Kyrö Distilleryn toimitusjohtaja Miika Lipiäisen kanssa Kampissa kahvilassa. Nyt kyseinen viskiksi muuttunut ruistisle onkin jo pullotettu. Mutta mitenkä kaikki oikein meni? Alla pieni referaatti asiasta. Tätä ennen saatat olla kiinnostunut lukemaa aikanani kirjoittaman lyhyen kertomuksen Kyrö Distillery Companysta täältä (Klick). Paljonhan on tämän kirjoituksen jälkeen tosin tapahtunut.

Tynnyriprojekti lähti liikkeelle UISGE-viskifestivaaleilla 2014 helmikuussa. Tuolla päätislaaja Kalle Valkonen ja kumppanit seisoivat ständillänsä valkoiset esitteet kädessään. Otin yhden näistä itselleni. Tässä esittessä kerrottiin oman viskitynnyrin hankinnasta (kuvissa esitteestä). Pohdin, että haluaisin tarttua tilaisuuteen, sillä ruisviski kypsyy kohtalaisen nopeasti valmiiksi (verrattuna ”perus” skottiviskityyliseen viskiin). En kuitenkaan halunnut 30 litraa viskiä itselleni, joten ajattelin, että jospa keräisi porukan kiinnostuneita kasaan.

Virtuaalinen viskifoorumi tarjosi tähän mahdollisuuden. Heitin kyselyä foorumille ja sieltähän tarttuikin melko nopeasti 16 hengen porukka kasaan. Kun oli porukka saatu kasaan aloin hieromaan sopimuksia tislaamon kanssa ja samalla osaomistussopimuksia 16 hengen ”tynnyriporukan” kanssa. Itse olin siis varsinainen tynnyrin ostaja ja näin ollen myös tulin projektin vetäjäksi omalle porukalle. Valitsimme pienemmän n. 32 litraa vetävän tynnyrin.

Muutama kuukausi vierähti, kun oltiin siinä vaiheessa, että sovittiin tynnyröintipäivää. Kaiken valmistelujen jälkeen päästiin tynnyriä täyttämään Iso-Kyrössä 17. kesäkuuta 2014. Osa porukasta seurasi paikan päällä tynnyröintiä, osa (itseni mukaanlukien) seurattiin tapahtumaa skypen välityksellä tuolloin Kampissa sijainneesta Kyrön matkailun edistämiskeksuksesta käsin. Kirjoitin tästä blogijulkaisun (klick).

Kalle Valkonen täyttää tynnyriämme

32 litran tynnyri veti muistaakseni loppujen lopuksi n. 29 litraa ruistislettä, jonka alkoholipitoisuus oli n. 62% paikkeilla. Tynnyri oli uusi (neitsyt) american white oak -tynnyri, jonka paahtoaste oli luokkaa 2-3. Sitä kypsytettiin KDC:n omassa varastossa. Kypsymismatkalla pidettiin kaksi kertaa vuodessa tynnyrinomistajien tilaisuus, jossa kyseistä omaa tynnyrin sisältöä pääsi maistamaan. Osallistuja määrä rajattiin sittemmin viiteen osallistujaan per tynnyri. Itse olin muutaman kerran mukana pippaloissa. Ensimmäinen omistajajuhla oli 24.8.2014, johon myös itse osallistuin paikanpäällä. Tarinan ja julkaisun pääset lukemaan täältä.

Oli mielenkiintoista seurata raakatisleen muuttumista viskiksi. Kirjoitin niistä muutamista maistelutilaisuuksista tänne (2014), tänne (2015) ja tänne (2017). Jo vajaa vuosi tynnyröinnistä oli havaittavissa huimaa maustumista ja viskiksi muuttumista. Paljon oli tullut makua tisleeseen, mutta paljon oli myös raakatisleestä jäljellä alkukantaista makua. Sitten tämän vuoden helmikuussa tisle olikin jo pullotuskelpoista mielestäni, mutta ryhmällä äänestettiin, että jatketaan tisleen kanssa viskiksi saakka, eli kunnes tisle täyttää kolme vuotta ja -hokkus pokkus- muuttuu viskiksi.

Tuli vaihe, jolloin kolmivuotispäivä läheni ja aloin pitämään tiivimpää yhteyttä tislaamolle, sekä selvittelin pullotuspäiväksi 22. kesäkuuta 2017. Tynnyriporukan kanssa oltiin yhtä mieltä, että haluamme viskimme tynnyrivahvana, laimentamattomana, värjäämättömänä, kylmäsuodattamattomana, ”as it is”, straight from the cask. Meinasi toki tulla pulma, sillä tynnyristä oli matkan varrella haihtunut lähes puolet. Onneksi loppujen lopuksi tuli varmuus, että saamme jokainen 16 henkeä kaksi täyttä 0,5l pulloa ja päälle vielä 6cl sämplet. Eli tynnyrissä oli loppujen lopuksi 17 litraa (34 pulloa) ehtaa suomalaista 60,9% ruisviskiä.

Pullotuksesta homma eteni niin, että tehtiin ostositoumukset Alkoihin, joita loppujen lopuksi tuli viisi. Kukin sitoumus maksoi 40€. Pullohinnaksi tässä sitoumuksessa jäi verojen osuus, eli noin 20€/pullo. Kokonaiskustannuksiksi yhdelle 50cl pullolle tuli noin 85€. Tänäpäivänähän tämä hinta on hyvinkin kohtuullinen, ottaen huomioon, että KDC:n Single Cask tynnyrivahvaa viskiä ei taida olla kovin helposti saatavissa, eikä välttämättä ihan lähiaikoina tule olemaankaan. Niin… ja Suomi100… juhlavuodeksi saatiin suomalaista ruisviskiä. Mikäpä olisikaan sen suomalaisempaa.

aikakausilehti