Olut ja rentous

Jokin aika sitten luin artikkelin, jossa käsiteltiin erästä astrofysiikan havaintoa ja siitä nousevaa väittämää: aikaa ei ole olemassa.

Huomasithan, että aloitin lauseeni sanoilla ”jokin aika sitten”. Näinhän me teemme, koska emme voi muutakaan: meidän ihmisten on ollut pakko luoda ajan käsite, koska muuten keskinäinen kanssakäymisemme (ainakin nykyaikaisena yhteiskuntana) olisi ollut hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta. Ihmiskunta on tehnyt sopimuksen siitä, että avaruuden ja luonnon ilmiöitä voidaan sanallisesti ja käsitteellisesti jaksottaa ja lokeroida vuosiin, kuukausiin, viikkoihin, päiviin, tunteihin, minuutteihin ja sekunteihin. Vuodenajat seuraavat toisiaan ilman määritteitä, mutta me haluamme sanoa, että nyt on kesäkuu ja Olutpostin tämän vuoden viimeinen numero ilmestyy sitten aikanaan marraskuun lopulla. Me annamme tapahtumille historiallisen lokeroinnin: olet syntynyt sinä päivänä sinä vuonna. Universaalissa mittakaavassa voisi sanoa: mitä väliä milloin, ja kuitenkin meille on oma ja läheisen syntymäpäivä ehkä hyvinkin tärkeä.

Lari Junkkari

Harva tulee ajatelleeksi, että nykyinen nauhamainen, lineaarinen, aikakäsitys ja ajan supertarkka mittaaminen on suhteellisen tuore asia, muutama tuhat vuotta vanha ja oikeastaan vieläkin tuoreempi. Vasta nykyajan teollistuminen 1700-luvun lopulta alkaen synnytti kellojen ylivallan. Ennen tarkkoja kronometrejä riitti tieto
siitä, että kaikki toistuu uudelleen ja uudelleen: vuorokausi, kuukausi, vuosi. Tietyt riitit ja rituaalit auttoivat tämän kehämäisen aikakäsityksen hahmottamisessa.
Ennen ”historiallisen” ajan alkua ihmisten elämä sujui myös pistemäisessä ajan ymmärtämisessä. Siellä täällä oli tärkeitä hetkiä yksilön, perheen, heimon tai kansan
elämässä. Ne muistettiin, piirrettiin kiveen tai parkittuun nahkaan ja niistä kerrottiin illan nuotioilla.

Ja tämä kaikki liittyy olueen – miten? Siten, että parhaimmillaan hyvä oluthetki yksin tai yhdessä vie meidät pois lineaarisen aikapiiskurin vallasta kehämäiseen,
vakaan toistumisen iloon tai jopa pistemäiseen, syvää oivaltamista tuottavaan kokemukseen: elämä on tässä ja nyt; tässä on kaikki!

Yhä uudet tutkimukset kertovat yhtenevästi ja oma kokemuksemme ehkä vahvistaa sen, että ihminen ei voi hyvin jatkuvan kiireen, suorituspaineen, mittaamisen,
vertailun, pisteyttämisen ja rahakeskeisyyden puristuksessa. Yksi ihmisen elämänpolun keskeisiä tehtäviä onkin oppia pohtimaan, mikä omassa olemisessani
on todella tärkeää. Monet tosi tärkeät asiat eivät ole sijoitettavissa eteenpäin juoksevalle aikajanalle eivätkä alistu mitattaviksi ja tilastoitaviksi. Ystävyys, myötätunto, kauneudentaju, pyhyys, elämänilo, tajunta luonnon voimista, leikki ovat kaikki asioita, joita ilman kuihtuisimme.

Ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat tarttuneet olutastiaan jo 8000 vuoden ajan, jakaneet maljan toisen kanssa ja löytäneet rentouden. Siksi me otamme sen
saunaoluen, palkitsemme itsemme oluella työhommien tai kuntoilun päälle, kokoonnumme olutseuroihimme tai muuten vaan ”parantamaan maailmaa”, ihastelemme uuden olutmerkin jännää makua ja olemme hetken verran taas ihmisiksi.

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2022.

Teksti ja kuva: Lari Junkkari