Olutharrastuksen monet kasvot

Suomen Olutseura on suuri maanlaajuinen olutjärjestö, joten sen jäsenistöstä löytyy varmasti lukemattomia tapoja harrastaa olutta. Avaan tässä kirjoituksessa hieman eri puolia omasta olutharrastuksestani.

Tikkaus

Olen oikeastaan mennyt olutharrastajana alusta asti syvään päähän, ja lähtenyt keräämään uniikkeja arvosteltuja oluita, eli ”tikkejä”. Osallistuin opiskeluvuosina Jyväskylän yliopiston kulttuurivaliokunnan ohjattuun olutmaisteluun jossa itse Hannu Nikulainen oli kertomassa oluiden taustoista, ja tuolloin mainittiin myös Ratebeer. Loin muistiinpanojeni perusteella tilin kotiin päästyäni 3.4.2008 eikä paluuta entiseen ole ollut. Arvosteltuja oluita on kirjoitushetkellä tasan 7800 ja luku nousee vauhdilla, noin tuhannella vuodessa. Jossain vaiheessa tämä oli aika kauankin olutharrastuksessa minulle jopa itseisarvo, mutta viime vuosina olen hiljattain alkanut yrittää päästää siitä irti. Monelle kuitenkin edelleen tikkien metsästäminen on se olutharrastuksen suola.

Ratebeer on se ”kovien ammattilaisten” alusta, mutta modernimmat sivustot, tai siis appsit kun eihän nykyään kukaan mitään sivustoja käytä, kuten Untappd  ja Pint Please, ovat tuoneet tikkauksen lähemmäs peruskuluttajaa ja aiheuttavat panimoille ja baareille harmaita hiuksia, kun kerran maistetut oluet eivät kelpaa vaikka olisivat kuinka hyviä ja liian pienen keskiarvon saanutta olutta ei haluta maistaa edes sitä yhtä kertaa. Toisaalta taas tikkien metsästys saa maistamaan oluita jotka eivät muuten ehkä kiinnostaisi ollenkaan ja auttaa löytämään uusia panimoita. Tästä huolimatta näen tikkauksen tällä hetkellä kuitenkin enemmän globaalisti negatiivisena ilmiönä.

Seuratoiminta

Olutseuraan liittyminen oli itselleni se seuraava looginen askel. Kun tästä jalosta juomasta oli innostunut, oli löydettävä ihmisiä joiden kanssa jakaa tuo innostus ja keskustella juomista. Tuolloisessa kotikaupungissani Jyväskylässä perustettiin 2010 Jyväskylän Olutkulttuuriseura, jonka nimestä on sittemmin pudonnut kaupunkisidonnaisuus pois ja jonka puheenjohtajaksi olen sittemmin ajautunut. Ihmisiä on yhä vaikeampi saada mukaan seuratoimintaan kun kilpailua vapaa-ajan aktiviteeteista on yhä enemmän, mutta itselleni tällainen yhdessäolo on edelleen niin mielekästä, etten oikein osaa olla ilmankaan. Suomen Olutseuran hallitukseen suostuttuani yritän jakaa vähäistä seuratoimintaan liikenevää aikaani kahden vastuutehtävän välillä.

Kirjoittaminen

Jossain vaiheessa alkoi myös tuntua siltä ettei Ratebeer riitä kaikkien olueen liittyvien ajatusten julkituomiseen. Etenkin kun haluaisi kirjoittaa jostain muustakin kuin yksittäisistä oluista. Siinä lajissahan ei Arden kanssa kannata edes kilpailla. Viisi Penniä -olutravintolan erittäin vahva paluu remontin jälkeen joitain vuosia sitten innosti aloittamaan olutblogin, ja vaikka lukijat lasketaan useimpien postauksien kanssa kymmenissä, sisältöä tulee tuotettua tasaista tahtia.

Enemmän tietysti itsensä kuin lukijoiden takia. Paljon puhuttuja ilmaisnäytteitä ei kovin usein postissa tule, mutta pääseehän sitä silloin tällöin osallistumaan mukaviin tapahtumiin ”median” edustajana. Kovin kummoiselle tuntiansiolle ei silti pääse, vaan tässäkin tapauksessa kyse on vain ja ainoastaan oman intohimon kanavoimisesta. Ja nyt olen sitten lupautunut kirjoittamaan tätäkin palstaa säännöllisesti.

Olutmatkailu

Olut on myös erinomainen (teko)syy nähdä uusia paikkoja, niin Suomessa kuin maailmallakin. En ole koskaan varsinaisesti matkustanut oluen takia mihinkään, vaikkei siinäkään mitään väärää ole, mutta viimeiset melkein kymmenen vuotta olen joka ulkomaanmatkalla tutkinut etukäteen kohteen parhaat olutmestat ja valinnut niistä vähintään joitain pakolliseksi vierailukohteeksi. Parhaiden olutbaarien perässä tulee usein mentyä hieman sivuun niiltä ruuhkaisimmilta nähtävyyksiltä, koska laatuolueen panostavat baarinpitäjät harvoin haluavat maksaa turistialueiden vuokria. Siinä sivussa sitten myös tikkausharrastus elää ja voi hyvin, kun uudessa maassa jokainen huoltoaseman bulkkilagerikin on useimmiten tikki.

Oluesta nauttiminen

Niin, siitähän tässä kuitenkin pohjimmiltaan pitäisi olla kyse. Olen itse ”urallani” käynyt läpi monta eri olutharrastuksen muotoa, ja vasta hiljattain alkanut palata perusasioiden äärelle. Tänä päivänä ainakin minulle on yllättävän vaikea vain nauttia oluesta, ilman että sitä tarvitsisi arvostella tai kirjoittaa siitä blogiin. Se voi jopa olla olut jonka olen juonut ennenkin ja maistua silti hyvältä! Jos tämä on sinulle se tavallinen lähestymistapa, hienoa, pidä siitä kiinni. Kaiken muun saa liitettyä siihen mukaan. Sitä paitsi oluessa on usein jotain sellaista mitä ei voi (arvo)sanoilla kuvata. Jukolan viestin osuuden tai ihan vain mökkisaunan jälkeen olut kuin olut voi maistua paremmalta kuin maailman hienoin olut kliinisessä maisteluhuoneessa. Ja siksi tämä onkin niin hienoa.

Kirjoittaja Jukka Kuva on Suomen Olutseuran hallituksen jäsen, Olutkulttuuriseuran puheenjohtaja ja olutbloggari. Kuvat kirjoitajat omia, paitsi viimeinen kuva Misa Munde.