Olutkellari: Oluella Pori Jazzeilla

Paluu Poriin
Säät suosi ja olutkin maistui. Porttien ulkopuolella tosin.
Viime viikonloppuna koitti pitkään odotettu paluu Pori Jazzeille. Edellisen kerran karhukaupungin festarihumua tuli haisteltua neljä vuotta sitten, jolloin päättyi kymmenen vuoden yhtäjaksoinen jazzputki – mutta onneksi vain lyhyehköksi aikaa.
Paluu Yyterin santojen kautta Kirjurinluodon hulinaan oli mieluisa. Tänä vuonna Jazz-kadun tai keskustan ihmisvilinään ei aikataulusyistä valitettavasti ehditty, vaan kulku suunnattiin suoraan pääkonserttipaikalle Herbie Hancockin, Cinematic Orchestran sekä Jamiroquain esiintymisiä ihmettelemään. Kohtalaisen ajomatkan takaa saapuminen tuo mukaan aina pientä viivettä, joten pari ennalta aiottua keikkaa ehti menemään sivusuun ja esimerkiksi Jose Gonzales kuunneltiin aidan takana illan viimeiset craft-oluet huulillamme. Ja siitä päästäänkin blogin aihepiiriä sivuavaan osaan Jazzien osalta.
Edellinen visiittini tapahtumassa sijoittuu aikaan, jota monet aikalaiset muistelevat hulluna aikakautena ilman kuria ja rajoituksia. Kirjurin puistokeikoille sai tuolloin pakata piknikeväiden kylkeen parhaaksi katsomansa virvokkeet ja palanpainikkeet, mikä Suomen alkoholilait ja anniskelukäytännöt huomioon ottaen kuulostaa kovin utopistiselta, vaarallisen eurooppalaiselta. Kuinka ollakaan, epäkohtaan tartuttiin viranomaisten toimesta vuonna 2014, josta lähtien piknikorien sisällöt otettiin syyniin ja viiniä tahi olutta eväidensä rinnalle halajavat ohjattiin tapahtumajärjestäjän yhteistyökumppaneineen pystyttämiin anniskelukarsinoihin.
#seriuosjazzshit ja piknikmeiningit… Pori Jazzien idea kauniisti tiivistettynä
Sama käytäntö on voimissaan vielä tänäkin päivänä ja kieltämättä tämä jo hienosti toimineen asian turha ronklaaminen hieman ihmetyttää. Anniskelualueiden osalta on toki todettava, että ne on pääsääntöisesti toteutettu hienosti puistoalueita hyödyntäen, ihailtavan väljästi ja kulkuyhteyksiltään yhtenäisesti, mikä sujuvoittaa festarioleilua varsin mukavasti. Jazz-kansalle hyvin järjestetty anniskelupakoite ei tietenkään ole maailmanloppu, mutta tuntuu omakohtaisellakin tapahtumakokemuksella melko turhalta ja koomiselta.
Oluen ystävälle Pori on onneksi mitä oivallisin matkakohde neljän pienpanimon ansiosta, mutta tapahtuman olutannista vastasi harmittavalla monopolistatuksella Sinebrychoff. Sääli. Viikonlopun somevirrasta tuli vilkuiltua mm. Ilosaaren tarjontaa, jossa paikallinen pienpanimo oli nostettu jalustalle tapahtumalle toteutetun festarioluen muodossa. Panimo Honkavuorella oli alueella myös oma myyntipiste ja paikallisväriä täydensi Hermannin Viinitilan teltta, jossa myytiin nähtävästi myös Valamo Monastery Distilleryn aarteita.
Craftia ja spesiaalia…
Craftit ja spesiaalit taululla.
Mutta oli se Koffikin oman craftbeer-ständin Poriin pystyttänyt. Harmi vain, että illan viimeinen craft-havainto tuli tehtyä sisääntulotarkastuksessa bongatun Kaleva Brewing Companyn lätsän muodossa. Morot vaan leppoisalle järkkärille. Tarjonnan mielenkiintoisin kärki rajautui Sinebrychoffin jakelukatalogiin kuuluvan Brooklynin* muutamaan sinällään ihan toimivaan tuotteeseen sekä takavuosien nostalgisiin Budvareihin. ”Ois ny ees ollu Franziskarneria, täh!” Näistä hörpin illan aikana itselle uuden tuttavuuden eli Brooklyn Defender IPAn sekä tumman Budvarin. Urakan loppulasku lähenteli lasipanttien kanssa kahtakymppiä, eli kohtalainen rahastuksen maku näistä päällimäisenä mieleen jäi**. Etenkin kun piknikleirimme oli pystytetty anniskelualueen ulkopuolelle, mikä tietty oli huonoa suunnittelua anniskelupolitiikan suhteen, mutta maksoi vaivan keikkakokemuksen puolella. Voitolle jäätiin.
Brooklyn Defender IPA
India Pale Ale / 6,7%

Brooklynin supersankari-IPA rakentuu hitusen tumman ja maltailtaan jopa paahtunutta sävyä tarjoavan rungon varaan, mikä valitettavasti näkyi – tai maistui – maussa. Punertavan maltainen ja aurinkoisessa kesäsäässä rehdisti purevasta humalapommista haikailemaan saanut olut. Summit, Cascade, Mosaic ja Amarillo antoivat itsestään paljon, mutta hedelmäinen, sitruksinen ote hupeni jämäkän maltaan sekä havuisuudessa pesineen pihkan raskauttamaan voimaan. Kokonaisuutena ja makuina toki ihan kiva, mutta tällä hinnoittelulla ja tapahtuman ainoana humalavaihtoehtona jo kohtalainen vitsi. Pisteitä lopulta 33/50.
Tapahtuma jätti itsestään jälleen hienon kuvan, mitä nyt yhden illan paikallasuharoinnin perusteella voi julistaa. Ruokapuolta oli tarjolla enemmän kuin riittävästi, eikä festarikävijän todellakaan tarvinnut valita rasvaisen lörtsyn ja atomin väliltä. Kojuille muodostui toki kovaa jonoa, mutta suht jouhevasti ne tuntuivat liikkuvan. Nopeahkoon tahtiin starttailleet suosikkikeikat osoittivat myös piknikmahdollisuuden kätevyyden ja seurueessa olikin varauduttu mukavasti snacksitarpeisiin. Tuossa piileekin osaltaan näiden pääkonserttien suola, johon pari vuotta anniskelumonopolipakotteen vuoksi harjoitettu juomavalikoiman latistaminen tekee ikävän särön, joka vähän sellaisen kivenisku tuulilasissa: ajoa se ei häiritse, mutta pistää aina silmään muistuttaen ajoista, jolloin lasi oli vielä ehjä. Ja kaikkihan sen haluaisi ehjä olevan…
Viinipuolta en enempiä kommentoi. Sitä ei oikeastaan tullut edes tarkastettua ja tokko siitä sen suurempia olisin tietämykselläni kostunutkaan. Toivotaan siis, että ainakin olutpuoli nousisi ensi vuonna muun tapahtuman tasolle. Joku voisi vinkata järjestäjille vaikka ihan näistä kaupungin omista panimoista… Ruosniemeltähän voisi irrota vaikka kokonainen jazz-artisti- tai tapahtumajärjestäjäsarja työnimikkeineen.
Muutamien Jazz-tuotteiden lisäksi tuliaisia tuli haettua paikallisesta Citymarketista, mistä matkaan tarttui vielä maistamattoman porilaispanimon eli Moose on the Loosen tuotteita.
*Brooklynissähän ei itseasiassa ole mitään vikaa. Fun factina kerrottakoon, että edellinen Kirjurin iso keikka, jolla olin, tuli vapaan pikniköinnin aikaan jammailtua saman panimon American Alen voimin.
**Toki niitäkin festareita taitaa vielä olla, joissa kympillä (sis. 2€ pantin) saa puoli litraa Carlsbergiä tai Fostersia.
mainos