Olutkellari: Ruotsissa toimii jo yli 300 panimoa

Ruotsi on karannut panimomäärässä omille sataluvuilleen.

Globaali pienpanimobuumi elää ja voi hyvin. Länsinaapuristamme Ruotsista on tullut yksi nopeimmin kasvava alusta modernien pienpanimoiden rynnistykselle ja maan panimomäärä ylitti tuoreeltaan 300:n toimijan rajapyykin.
Ruotsin panimorintaman kasvutahti on ollut viime vuosina hyvin vaikuttavaa. Vielä kymmenen vuotta sitten Ruotsissa toimi kolmisenkymmentä panimoyritystä, mikä vastasi määränä kutakuinkin Suomen vastaavaa. Ruotsalaispanimoiden perustamistahti oli vuosien 1995-1996 pienimuotoisen rykäisyn (yhteensä 10 uutta panimoa) jälkeen pysytellyt muutamassa per vuosi, kunnes vuonna 2011 määrä lähti hurjaan kasvuun: 2011 uusia panimoita perustettiin yhteensä 14kpl, seuraavana 23, sitten 35 ja vuonna 2014 jo 47 kappaletta.
Sadan panimon raja rikottiin vuoden 2013 lopussa, eikä seuraavan sataluvun murskausta tarvinnut odotella reilua vuotta pidemmälle. Kahden edellisvuoden aikana panimoita perustettiin hurjat 132 kappaletta (2015: 64, 2016: 68), mutta tänä vuonna tahti vaikuttaa hieman hiipuneen. Toki reilut parikymmentä uutta panimoa kesäkuuhun päättyvää katsausta tutkittaessa on kuitenkin varsin kunnioitettava määrä edelleen. Ruotsin panimomäärän voidaan rehdisti sanoa kymmenkertaistuneen vuosikymmenessä…
(kuvalähde: Sverigesbryggerier.se / Från 30 till 300 – den svenska bryggeriboomen i siffror)
Uusien tulijoiden lisäksi myös ”vanhat” panimot ovat kasvattaneet toimintaansa. Kapasiteettiä on hankittu lisää laajalla rintamalla ja monet trendipanimot myyvät eioota tuotannon ylittävän kysynnän edessä. Vahvan kotimaan nosteen lisäksi ruotsalaispanimot nauttivat myös kansainvälistä huomiota. Dugges, Beerbliotek, Stigbergets, Sahtipaja, Brewski, Sthlm Brewing, Oppigårds… Tuttuja nimiä verkkopuotienkin valikoimista ja paikoin myös suomalaisten olutravintoloiden tarjonnasta, Omnipollon hypen aiheuttamia olutfestaritungoksia väheksymättä.
Ruotsin panimokartta on luonnollisesti eteläpainotteinen, vaikka suht tasaista levinneisyyttä riittää aina Vaasan korkeudelle Sundsvallin ympäristöön saakka. Pohjoisempana edustus kapenee pääosin rannikkoseudulle Uumajan toimiessa yhtenä pienimuotoisena keskittymänä. Oluelliset pääkaupungit löytyvät luonnollisesti Tukholman ja Göteborgin suuralueilta, Malmö-Helsingborg seutukunnan tarjotessa niin ikään hyvää panimovalikoimaa. Sisämaasta löytyy runsaasti pieniä paikallispanimoita sekä hieman keskittyneempiäkin panimoalueita, kuten Örebro. Erityismaininta Gotlannin kymmenpäiselle panimoedustukselle.

Suomi tulee perässä


Suomi oli Ruotsin kanssa samalla viivalla vuosikymmen sitten. EU-jäsenyyden alkuaikoina panimoiden perustamistahti oli itseasiassa Ruotsia ripeämpää ja maassa toimikin useampi kymmen paikallis- ja ravintolapanimo vielä 2000-lukua lähestyttäessä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen määrä lähti Ruotsin tavoin hienoiseen laskuun, määrän vakiinnuttua useaksi vuodeksi kolmenkymmenen toimijan kieppeille.
Uusi panimoaalto rantautui meille vuoden ruotsalaisia myöhemmin (2012) ja trendi seuraili alusta lähtien hyvin pitkälti naapurimaan käyriä, huomattavasti pienimuotoisempana tosin. Uuden aallon alkuvuodet mentiin alle kymmenen panimon vuositahtia, mutta vuonna 2015 ensioluensa sai markkinoille panimo per kuukausi. Vuoden 2016 alku osoittautui hyvinkin vilkkaaksi ja vaikka loppukesästä tahti hiipuikin, nousi kauppojen hyllyihin yhteensä 18 uuden panimon oluita. Vuosi 2017 on näyttäytynyt Ruotsin tavoin edellisvuotta hieman hiljaisempana, joskin juuri oluensa lanseerannut Kvarken seitsemäs markkinoille tullut panimouutuus jo onkin.

Lisää pitäisi lähiviikkoina olla jo tuloillaan, sillä huhujen ja sometoiminnan perusteella olutta on valmistettu jo ainakin Keppo Bryggerin, Nilkko Brewingin, Taiwalkosken Panimon sekä Espoon Oma Panimo toimesta. Myös vielä hakemus- ja asennusvaiheessa olevia toimijoita löytyy useampikin ja lista saanee jatkoa Panimo Kiiskin muodossa jossain vaiheessa.

On sinällään mielenkiintoista seurata kahden lainsäädännöllisesti kireän maan reagoimista trendien virtaan. Vuosikymmen sitten molemmat maat olivat panimomäärän suhteen lähes keskenään verrannollisia, mutta Ruotsin vuoden etumatka on siivittänyt sen aivan omille sataluvuilleen kansainvälisestä huomiosta puhumattakaan. Historia näkyykin toistavan itseään, sillä siinä missä Suomessa vaikutti satakunta panimoa aikana ennen kieltolakia, oli Ruotsin vastaava määrä viisinkertainen vielä 1800-luvun lopussa.
Lisää aiheesta: — 

Från 30 till 300 – den svenska bryggeriboomen i siffror


mainos