Olutkoira: Uusia panimotuttavuuksia Belgian suurlähetystön olutillassa

Belgian suurlähetystö oli kutsunut olutväkeä torstai-iltana maistelusessioihin, joiden pääkohderyhmänä on kaikesta päätellen industry mutta joihin tällä kertaa joukon jatkoksi pääsivät mukaan myös muun muassa bloggarit.

Teemana oli ainakin tällä kertaa belgialais-suomalainen olutilta, joten anti ei siis koostunut yksinomaan isäntämaan panimotuotteista.

Suurlähettilään residenssiin oli aseteltu pitkälti toistakymmentä ständiä, joista hieman yli puolet taisi olla suomalaisten pienpanimoiden miehittämiä ja loput suurin piirtein belgialaisten oluiden maahantuojille omistettuja.

Belgialaisia panimoita ei ollut juurikaan suoraan edustettuina. Yksi, jolla oli kokonaan oma tiskinsä, oli Les 3 Fourquets Ardennien vuoristosta. Tyyppi tiskin takana oli kuulemma juuri paria tuntia aiemmin lennähtänyt kotimaastaan tänne Pohjolan räntäsateeseen.

Ständien lisäksi yhtä seinää reunusti suurlähetystön oma drinkkibuffetti, jossa oli tuotteita kahdelta minulle ennestään tuntemattomalta belgialaispanimolta. Zennegod oli 7,5-prosenttinen bruin bier Den Triest -nimiseltä pikkupanimolta, joka majailee Brysselin ja Antwerpenin välimaastossa, kuulemma suurlähettiläs Carl Peetersin kotikylässä.

Tämä Zennegod oli ihan pätevän oloinen hieman epämääräisessä tyylilajissaan, joka liudentuu varsinkin vahvemmassa päässä luostarityylisiin dubbeleihin. Toinen drinkkipöydästä maistamani olut, De Plukker -panimon Rookop (6,5 %), kuului samaan tyylilokeroon mutta tuntui ainakin pienen maisteluannoksen perusteella hieman heikommalta esitykseltä. De Plukker (”poimija”) toimii Poperingen humalanviljelyalueella, mutta humalasadon katkera henki ei oluessa maistunut. Bloggarikollega Arde taisi mainita, että humalointi ei vakuuttanut myöskään hänen maistamassaan vaaleassa Keikoppenbierissä.

Les 3 Fourquet’n Lupulus-oluista maistoin itse vain Organicusta (8,5 %), joka on ilmeisesti hieman eri tavalla humaloitu versio heidän normaalista Lupulus-tripelistään. Tuota alkuperäistä olutta ei ollut nyt rinnalla, mutta ainakin nettikansa näyttää pitäneen siitä enemmän kuin tästä viritetystä luomuversiosta. Tyylilajin ystävänä olin tähänkin olueen ihan tyytyväinen, joskin se oli ehkä mausteisemmasta pikemmin kuin raikkaasta päästä tripeleitä eikä myöskään lunastanut Lupulus-nimellä annettuja (humalaisuuden) lupauksia.

Muita oluita en sitten ehtinyt juuri juoda, kun oli kiiruhdettava teatteri-iltaan, eikä sellaisessa ole monestakaan syystä mukavaa olla tukevammin nauttineena. Testasin kuitenkin Charleroin kaupungin 350-vuotisjuhlaa vasten kehiteltyä suklaa–olut-yhdistelmää, jossa sekä konvehdin että mallasjuoman nimenä oli La Sambrée. Oluesta vastaa L’Abbaye d’Aulne, jonkinlainen luostaripanimo, joka on ainakin aiemmin ollut lähinnä Val de Sambre -panimon brändinimi. Vaisun oloista olutta maistoin itse asiassa aiemmin tänä vuonna jo paikan päällä Charleroissa, mutta suklaan kanssa pienestä drinkkilasista se oli ihan kiva kombinaatio.

Ai niin, ja tervetulomaljaksi olin nauttinut heti tilaisuuden aluksi tutun Bryggeri Helsingin vahvaa Vuosi Sata-juhlaolutta, josta tykkään. Pimeältä räntäsateiselta kadulta sisään astuessa se tuntui juuri sopivan lämmittävältä paukulta. Sitä sitten siemailin suurlähettiläs Peetersin tervetulosanoja sekä olut- ja ruokagurujen Anikó Lehtisen ja Maria Markuksen lyhyitä esityksiä kuunnellessani.

Tilaisuus oli kaikkiaan ihan hauska ja hyväntuulinen, ja oluttarjonta oli tapahtuman luonteestakin johtuen oikein monipuolista. Kotimaiset tuotteet jäivät nyt omalta osaltani pääosin testaamatta, mutta niitähän on muissakin yhteyksissä lukuisia tilaisuuksia maistella.