Olutmatkailijan blogi: Alkuperäinen vs. kotimainen – Bière de Gardet vertailussa: Bière de St. Nicolas ja Iso-Kallan Bière de Garde

Olen joskus harrastanut leikkimielistä vertailua ”alkuperäisen” ja kotimaisen pienpanimotuotoksen välillä itselleni suhteellisen tuntemattomissa oluttyyleissä. Talvella tuli maisteltua eroja Wee Heavyissa Bryggerin ja Belhaven 90:n välillä. Jälkimmäinen oli muistaakseni selvästi makeampi ja kinuskisempi. Taisin pitää Bryggerin tulkintaa omia makuhermojani miellyttävämpänä.

Vertailun tarkoituksena ei ole verratta suomalaista pienpanimo-olutta maailman arvostetuimpiin klassikoihin vaan lähinnä hahmottaa, mitä oluttyylissä on omaleimaista. Vertailukohteiksi olen valinnut oluita, jotka ovat kohtuullisen helposti -yleensä siis Alkon kautta- saatavissa.

Tyylinä Bière de Garde on olutopas BJCP:n mukaan lähellä saisonia, mutta pyöreämpää, runsaampaa ja maltaaseen keskittyneempää tavaraa pitäisi olla luvassa vähemmillä mausteilla ja katkeroilla. Historiallisesti olutta on valmistettu Pohjois-Ranskassa aikaisin keväällä ja se on varastoitu kellareissa ja juotu lämpimämpään aikaan. Nimikin viittaa varastointiin. Alkoholia saa löytyä 6,0-8,5%.

Sitten vertailtaviin oluisiin. Mestari, Les Brasseurs de Lorrainen valmistama Bière de St. Nicolas on kotoisin, yllätys, yllätys, Lorrainesta, joka sijaitsee hieman Luxenburgista etelään. Alkoholia löytyy tasan 6%. Jos ranskaa oikein arvuuttelin, niin panimo on perustettu 2003, eli mistään kovin perinteikkäästä tuottajasta ei ole kyse. Bière de Gardet muuten jaetaan värinsä perusteella vielä kolmeen luokkaan. St. Nicolas edustaa keskimmäistä tummuusastetta ollen amber. Nettisivuja selatessani tajusin muuten maistaneeni joskus myös toista panimon olutta: Bière Gamotea. Kyseessä on bergamottilla maustettu olut. Ihan mielenkiintoinen tuttavuus, jota kyllä kertaalleen mielenkiinosta maistoi, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Haastaja, lyhyesti ja ytimekkäästi vain Bière de Gardeksi nimetty, tulee Iso-Kallan panimolta, joka on itselleni suhteellisen tuttu ja olenpa siellä kertaalleen vieraillutkin. Panimon oluissa on panostettu usein juotavuuteen esimerkiksi äärimmäisen humalatykityksen sijaan. Olen tykännyt erityisesti panimon saisonista, joten siinä mielessä oli loogista ottaa Iso-Kallalta tämä kyseisen tyylin sukulaistyyli vertailuun. Panimo ei kerro mitä alatyyppiä tämä edustaa, mutta ulkonäön perusteella olut on tumminta eli brownia. Alkoholia 7,0%.

Ulkonäkö:

BJCP tyylistä: Voi olla kirkasta tai sameaa, väri vaihtelee alatyypistä riippuen kullankeltaisesta ruskeaan.

Bière de St. Nicolas: Hieman utuinen ja meripihkan värinen.

Iso-Kallan Bière de Garde: Hiukan samea, ruskea.

Tuoksu:

BJCP: Tuoksussa pitäisi olla luvassa maltaan makeutta ilman humalan aromeita.

Bière de St. Nicolas: Sahti tästä ensimmäisenä tulee mieleen. Limppuakin löytyy.

Iso-Kallan Bière de Garde: Makea, karamellia ja ehkä aavistus toffeetakin. Pieni häivähdys mausteitakin.

Maku:— 

BJCP:—  Maku on vähintään keskiasteisen maltainen ja paahteista leipää, keksiä ja toffeeta, tai kevyttä karamellia voisi olla luvassa. Loppumaun pitäisi olla vähintäänkin keskiasteisen kuiva. Imelä se ei saa olla. Korkeintaan lievää humalaa ja sitäkin vain vaaleimmissa versioissa.

Bière de St. Nicolas: Maussa ensin maltaista makeutta, joka sitten tyylilajiin sopien muuttuu kuivaksi. Hieman sellaista vehnäolutmaista banaania olin myös löytäväni.

Iso-Kallan Bière de Garde: Maltaan makeutta, mutta vähemmän kuin St. Nicolasissa. Jälkimaku melkoisen kuiva ja jättää itse asiassa hieman jopa epämiellyttävän kuivan tunteen kitalakeen. Hentoa mausteisuutta ja hieman voimakkaampaa yrttisyyttä.

Yhteenveto: Molemmat olivat aika lailla sitä, mitä tyylilajilta sopi odottaakin. St. Nicolas oli ehkä aavistuksen liian makea ja hieman ehkä tylsä. Iso-Kallan tuotoksesta pidin hieman enemmän, mutta ei sekään mikään erityisen mieleenpainuva ollut.

Tulos: Suomen pienpanimo vei tälläkin erää voiton tässä hyvin amatöörimäisesti toteutetussa kisassa. Kokonaistilanne siis Suomen hyväksi 2-0.

Mistä: Molemmat Alkon tilauspalvelusta, Iso-Kallan hinta 5,66 € ja St. Nicolasin 4,90 €

Lyhyesti: Kaksi ihan juotavaa, joskin mielestäni ehkä hieman yksiulotteista Bière de Gardea. En tosin osaa sanoa enkö vain erityisemmin pidä tyylistä, vai eivätkö nämä oluet ole sen parhaimmistoa. Ratebeerin arvostelujen peruteella veikkaan ainakin jälkimmäistä.

Hinta-laatu-suhde: Välttävä. Ihan sinällään onnistuneita oluita, mutta samaan hintaan saa paljon monivivahteisempia ja maistuvampiakin. Ei tosin välttämättä tämän tyylin edustajia. Ainakaan Suomesta. Voi tietysti kysyä, että mikä minä on laatua arvioimaan, kun kerran tyylikin on minulle vieras. Makuasioitahan nämä ovat.

aikakausilehti