Olutmatkailijan blogi: Enkelinpissaa Belgiassa: La Chouffe

La Chouffe vuosimallia 2017.

Jos La Chouffea mielii kotimaasta pullossa kotiinsa saada, niin nyt lienee jo korkea aika käydä hakemassa Alkon ”alennuslaariin” siirtyneistä pääsiäisoluista omansa. Törmäsin tähän belgialaisen Brasserie d’Achouffen valmistamaan loistavaan vahvaan vaaleaan aleen ensimmäisen kerran muistaakseni Antwerpenissa vuonna 2008.

Muutama vuorokausi belgialaisella pellolla musiikkia kuunnellen oli vaatinut veronsa ja oli aika palata sivistyksen pariin. Jostain käsittämättömästä syystä belgialaiset joivat festareillaan vain Jupileria. Olin kuvitellut, että tarjolla olisi ollut myös muita, parempia belgioluita, mutta näköjään lager sitten on yleismaailmallinen rokkifestareiden juoma.

Deliriumia ihmettelemässä

Rock Werchteristä matka vei Bruggen kautta Antwerpeniin. Ensin mainitussa ei vielä olutta juuri tehnyt mieli, mutta ensikosketus Delirium Tremensiin – Brouwerij Huyghen valmistamaan sellaiseen – tuli kuitenkin otettua. Vaalenpunaisia elefantteja ja muuta asiaankuuluvaa kuvastoa sisältänyt etiketti herätti huvitusta. Muistaakseni en vielä tuolloin erityisemmin innostunut oluen mausta, mutta myöhemmin totesin sen jonkin olutlehden reseptipalstan innoittamana mainioksi jälkiruokajuomaksi tarjoiltuna voikeksien, sitruunatahnan ja marenkien kera. Ja maistuuhan se muutenkin.

Antwerpen on mielenkiintoinen kaupunki. Toisille se saattaa olla tuttu yhtenä timanttikaupan keskuksista. Lisäksi kaupungissa asuu suuri ortodoksijuutalaisten yhteisö. Koska olen juomien lisäksi kiinnostunut myös erilaisista ruokakulttuureista, en luonnollisestikaan voinut kävellä mielenkiintoiselta vaikuttaneen Kosher-Kingin ohitse. Kosherhan tarkoittaa juutalaisten säädösten mukaan valmistettua ja tarjoiltua ruokaa. Aikoinaan nämä säädökset ovat varmaankin olleet tärkeitä myös tautien välttämisen kannalta, mutta mitään erityisempää aromia ei valmistustavasta mielestäni syntynyt. Kenties selkein piire on se, että lihaa ja maitotuotteita ei tarjoilla samalla aterialla. Jonkinlaista kypsennettyä kanankoipea, porkkanoita ja muusia taisi annos sisältää.

Perinteisiin asuihin pukeutuneiden, hatut sateen vuoksi muoviin käärittynä pyöräilleiden ortodoksijuutalaisten naapureina asusti Lähi-Idän seudulla sukujuurensa omaavia nuoria miehiä, jotka vaikuttivat olevan hyvin kiihtyneitä Israelin toimista. Asuinalueiden raja tulikin ylitettyä varsin ripeästi sen suuremmin valokuvia ottamatta. Onneksi mitään sen suurempia yhteenottoja ei ilmeisesti syntynyt.

La Chouffe vuosimallia 2008.

Hostellilla tiedustellessamme suosituksia hyvistä olutbaareista, saimme kuulla tarinan niin hienosta oluesta, että sen makua ei voinut kuvata muutoin, kuin enkelin pissaksi. Pakkohan tätä erikoisuutta oli päästä maistamaan. Läheistä kuppilasta sitä sitten saikin. Maku oli silloisille makuhermoilleni muistaakseni lähes jopa turhankin intensiivinen, johtuen ehkä osittain myös oluen melko reilusta alkoholipitoisuudesta (8%). Kaiken kaikkiaan tonttuetiketillä varustetusta enkelinpissasta jäi kuitenkin hyvä muisto ja sitä on tullut sen jälkeen ostettua useampaankin otteeseen silloin, kun sitä on Alkosta ollut saatavilla.

aikakausilehti