Olutmatkailijan blogi: Maistossa aavistuksen miedompia janonsamuttajia markettien hyllyiltä

Kevään aikana on tullut maisteltua useampikin hieman miedompi eli kauppavahvuinen olut. Suurinta osaa taitaisi saada kaupasta jopa länsinaapurissakin. Tässä sekalaisia huomioita.

Beerbliotek (olen muuten jostain syystä aiemmin lukenut nimen ”Beerbibliotek”) on valmistanut 3,5% vahvuiden Citralla ja Mutuekalla humaloidun Session IPA #073:n. Kuten tölkistä voi päätellä, niin Citran osalta sitrunaiset aromit näyttelevät pääosaa. Motueka sen sijaan on itselleni oudonmpi tuttavuus. Kyseessä on Uuden-Seelannin humalalajike, jonka makumaailmaa on luonnehdittu muistuttavan tuoretta limeä.

Lasissa olut on hieman sameaa, meripihkan keltaista. Tuoksussa trooppista hedelmää, etupäässä sitrusta. Suussa olut antaa melko kevyen vaikutelman ja humalankaan aromeja en juuri erota. Katkeroakin on aika niukasti. Seuraavaksi katse hakeutuukin parasta ennen -päivämäärään, joka on 22.6.2017 eli olut saattaa olla jo parhaan teränsä menettänyt. Parhaansa tämä olut kuitenkin yrittää, mutta tällaisenaan ei juuri säväytä. Ehdottomasti haluaisin päästä kuitenkin maistamaan myös tuoreempaa yksilöä.

Seuraavaksi sitten Cool Head Brewn Sour Head Maracuja. Tyylinä välillä jo kuopattu saksalainen hapan vehnäolut Berliner Weisse. Tällä kertaa mukana myös passionhedelmää. Alkoholia 4%. Aavistuksen sameaa, vaaleankeltaista juomaa. Passionhedelmä dominoi tuoksua. Maku hedelmäisen hapan. Hiilihappoja varsin kevyesti. Varsin tasapainoinen ja raikas kesäolut.

Sitten väliin espanjalaista lageria. 8 Trigger on syntynyt yhteistyössä Cervesa Guineun ja Mad Brewingin kanssa. Alkoholia 4,6%. Kysessä ei ole kuitenkaan mikään bulkki-lageri vaan selvästi maistuvampi tapaus: ”It is a Hoppy Lager, which integrates Tomahawk, Simcoe & Cascade hops. Moreover, Ahtanum & Simcoe are also used for Dry Hopping”, kertovat valmistajat. Lasissa olut on kirkas, oljenkeltainen. Tuoksussa hentoa greippiä ja käpyä. Maku kuiva ja humalan katkeroa on mukana. Ihan ok reilummin humaloitu lager.

Ruotsalaiselta Beerbliotekiltä on lasiin päätynyt toinenkin oluthassuttelu nimeltä Nah… Just Had Some Ice Cream #178. Tyyli on trendikkäästi Berliner Weisse ja mukana myös mustikkaa ja laktoosia. Kuten kuvasta näkyy, niin väri on tummanpunainen ja sameahko. Tuoksu happaman marjainen. Maku on hieman hapan ja aavistus marjaisuutta myös mukana. Luvattua vanilijaa en löydä. Hiilihappoja sen sijaan on. Mitenkään varauksettomasti en tähän olueen tällä kertaa ihastunut. Ei silti huono.

Suomalaisella pienpanimokentällä riittää edelleen myös tulokkaita. Kynnys nostaa ennestään tuntemattoman panimon IPA ostoskoriin alkaa olemaan jo melko suuri. Pari itselleni uutta panimoa läpäisivät kuitenkin seulani oluillaan. Takatalo & Tompurin Kaski kylmäsavulager yllätti positiivisesti. Savuisuus ei ollut liian hallitsevaa ja toi mieleen enemmänkin kesäisen puusaunan, kuin savukinkun. En tätä välttämättä silti savusaunassa joisi, mutta akuuttiin kesänostalgian tarpeeseen erittäin pätevä 4,6% vahvuinen lager. Panimo näyttää sijaitsevan Virolahdelle, joka taas sijaitsee lähellä etelärannikkoa, melko lähellä itärajaa. Nettisivut ovat trendikkään näköiset, mutta aika vähän niiltä varsinaista tietoa löytyi. Ilmeisesti oluen raaka-aineet tulevat omilta tiluksilta, mistä toki plussaa.

Vaasalaisen Bock’s Corner Breweryn oluita olen toki nähnyt kaupoissa useasti aiemminkin, mutta muistaakseni en aiemmin ollut niitä maistanut. Nyt saunajuomaksi päätyi Pils. Alkoholia juuri markettiin sallitut 4,7%. Maku maltainen ja aavistuksen jopa makea. Kuitenkin myös tyylilajiiin kuuluvaa rapsakkuutta on mukana ja humalointiakin juuri ja juuri riittävästi. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus taipuu posiitiiviselle puolelle, vaikka prosentti tai puoli lisää vahvuutta saattaisi sitä vielä parantaa.

Lopuksi sitten saksalaista laatua eli Ayingerin Leichte Bräu-Weisse 3,5%. Väri meripihkan samea, kuten kuvasta näkyy. Vaahtoakin kunnolla, niin kuin pitääkin. Tuoksu kohtuullisen mieto, häivähdys banaania ja myös vanilijaa. Maku myös melko mieto, mutta tasapainoinen ja vehnäoluelle tyypillinen. Ei tämä mikään maailman paras weissbier ole, mutta eipä sitä tässä olla yritettykään. ”Our goal is to brew a beer with the delicious fruity wheat beer taste and low alcohol”, kertoo panimo. Minusta siinä on onnistuttu. Tätä minä joisin, jos jostain syystä joutuisin pärjäämään pelkästään mellan ölin vahvuisella tavaralla.

mainos