Olutmatkailijan blogi: Maistossa henkiin herätetty puolalainen klassikko Piwo z Grodziska

Miksi en reililläni Puolassa reilut kymmenen vuotta sitten törmännyt missään grodziskieen? Varmaankin siitä syystä, että tyyli oli silloin täysin hävinnyt. Viimeinen kyseistä olutta valmistanut panimo pisti pillit pussiin vuonna 1994. Takana oli 700 vuotta perinnettä. Esimerkiksi 1700-luvulla grodziskie oli erittäin arvostettua. Se oli myös puolet kalliimpaa kuin muut oluet. Grodziskieta pidettiin status-symbolina ja sitä oli syytä löytyä jokaisen itseään kunnioittavan aatellisen kellarista janoisille vieraille tarjottavaksi. Ja janon sammuttajaksi se sopikin hyvin, sillä olut sisälsi alkoholia vain noin 2,5-3,3%. Maailmansotien välillä sitä kuskattiin 37 maahan aina Kiinaa ja Afrikkaa myöten. Ja sitten vuoden 1945 jälkeen panimot kansallistettiin, laatu kärsi ja viimeinen panimo pisti pillit pussiin lopulta 90-luvulla.

Legenda jäi kuitenkin elämään. Kyseessä oli ainoa Puolan alkuperäinen olut ja korkean laatunsa ja upean vaahtonsa vuoksi sitä kutsuttiin joskus oluiden shampajanksi. Parinkymmenen vuoden rappion jälkeen panimo sai uudet omistajat ja klassinen tyyli herätettiin henkiin sen kotiseudulla. Ja sattuipa niin, että kyseistä mallasjuomaa oli rantautunut myös Turun Kupittaan Citymarkettiin, jonka olutvalikoiman kävin työmatkan yhteydessä nopeasti tsekkaamassa. Eihän tällaista historiallista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä.

Koska en oikein tiennyt, miltä grodziskien pitäisi oikeasti maistua, oli aika konsultoida BJCP:tä. Tuoksussa pitäisi olla selkeimmin puun savua, joka voi intensiteetiltään vaihdella miedosta keskivahvaan. Hieman hämmentävästi heti perään todetaan kuitenkin, että savuntuoksua voi olla hankala havaita. Pientä mausteisuutta, yrttisyyttä tai kukkaista humalan aromia voi olla myös mukana, mutta ei koskaan savua enempää. Pientä vehnää voi olla myös mukana. Vaahtoa pitää löytyä ja ulkonäkö on kirkkaan vaalean keltaisesta kultaiseen. Maussa enintään keskitasoa olevaa savuisuutta. Savun pitää olla kuitenkin lempeää ja se saattaa tuoda vaikutelman myös makeudesta. Savukinkkua ei pitäisi löytyä. Keskivahvaa tai vahvaa katkeroa sen sijaan pitäisi olla. Lisäksi mietoa, mutta havaittavaa mausteisuutta, yrittiä tai kukkaisuutta. Loppumaku kuiva ja rapsakka, ei happamuutta. Katsotaanpa sitten miten tämä uudelleen henkiin herätetty olut vastaa tyylin vaatimuksia.

Puolan shampanja kaatuu kuohuviinilasiin (jota autenttisempaa groziskie-lasia en nyt satu omistamaan) jättäen kauniin vaahdon. Ulkonäkö on asiaankuuluvan kirkas sekä vaalen keltainen. Tuoksussa makeutta ja aivan aavistus savua. Ehkä hävähdys myös vehnää. Hiilihappoa oluesta löytyy. Maku hyvin hennon savuinen ja myös ehkä aivan häivähdyksen hapan sekä kuiva. Voi tosin olla, että vaikutelma happamuudesta onkin itse asiassa maltaan vehnää yhditettynä humalan katkeroon. Kesäisen puusaunan mieleen tuonutta Lehen Ogar Polaskia tämä ei nyt mielestäni suuresti muistuta. Sen maistosta on tosin aikaa. Sanoisin kuitenkin, että Piwo z Grodziska vastaa melko hyvin tyylille laadittuja vaatimuksia. Varsin hyvä olut muutoinkin ja omaan suuhuni ehkä maistuvampi, kuin esimerkiksi hieman samaan historiallisten oluiden luokkaan kuuluva hapan Berliner weisse.

Mistä: Turusta, Citymarket Kupittaa.

Lyhyesti: Mielenkiintoinen historiallinen olut. Ei voimakkaan aromihumaloinnin ystäville, mutta muutoin suosittelen testaamaan.

Hinta-laatu-suhde: Hintaa en nyt muista, mutta todennäköisesti se oli noin kolmisen euroa. Siihen nähden ok.— 

aikakausilehti