Olutmatkailijan blogi: Vanhaa ja tuoretta: vertailussa BrewDogin Cocoa Psychot.

Jälleen kaks olutta vertailussa. Tällä kertaa saman valmistajan sama tuote. Erona noin 3,5 v vuotta parasta ennen päiväyksessä. Myös etiketti näyttää matkan varrella vaihtuneen.

Oluet valmistanut BrewDog tuskin suurempia esittelyitä kaipaa. Punk-asennetta korostava, kymmenen vuotta sitten perustettu skottipanimo on tullut siihen pisteeseen, että pääomasijoittajat ovat astumassa remmiin mukaan ja perustajakaksikko kuittaamassa sievoisen tilin. Myös myöhemmin mukaan hypänneet pääsevät hyötymään jonkin verran. Ostin itse aikoinaan yhden panimon osakkeen, koska sillä sai nettikaupasta hieman alennusta. Pian panimo kuitenkin nosti postikuluja reilusti ja en ole tainnut vuosiin sieltä mitään tilata. Olisikohan tämä kuvassa vasemmanpuoleinen olut kuitenkin peräisin tuosta viimeisestä tilauksestani. Mahdollisesti.

Senioriversiossa parasta ennen päiväys on 12.7.2018. Uudemmassa, Alkosta hiljattain ostetussa 2.12.2022. Sitä olen säilyttänyt jääkaapissa. Vanhempi olut taas on saanut ikääntyä olutkellarin virkaa toimittavassa pahvilaatikossa. Ei siis mitenkään suositusten mukaista varastointia, mutta minkäs teet. Toivoa sopii, ettei pahvin maku ole tarttunut oluseen…

Väriltään molemmat edustavat yllätyksettömästi samaa mustaa, öljymäistä sävyä. Uudempi jättää kestävämmän vaahdon. Vanhus ei enää vaahtoa. Tuoksussa on vanilijaa ja kahvia. Jostain tulee myös pieni sivuaromi, jota kuvailisin metwurstimaiseksi. Alun jälkeen en sitä kuitenkaan enää haista, joten liekö kuitenkaan oluesta peräisin.

Tuoreen Kaakaopsykon tuoksussa on sen sijaan kahvin lisäksi nokkosta ja paahteisuutta. Maussa edelleen kahvia, mutta myös mustaherukanlehden mieleen tuovaa humalointia. Lisäksi maku on hieman katkera ja kuiva sekä jonkin verran makea. Ikääntynyt olut on sen sijaan makeampi, suklainen ja vanilijainen. Humalointi on muutaman vuoden pahvilaatikoinnin myötä hävinnyt.

Kannattiko hautoa? Kyllä ja ei. Tuoreessa Cocoa Psychossa humalointi tasapainottaa makeutta. Toisaalta en ole voimakkaasti humaloitujen (Russian) imperial stoutien ystävä, joten siinä mielessä pidin vanhemmasta versiosta, josta aika oli hionut humalan katkeroita pois. Tällöin makeus nousi kuitenkin hieman liiankin vahvasti esiin.

Lopuksi tein vielä pienen kokeen: Kuin geuze lambicien valmistajat ikään, sekoitin nuorta ja vanhaa olutta keskenään. Tällöin makeus hieman tasoittui, mutta humalan katkero ei noussut liikaa esiin. Samaan tulokseen voisi todennäköisesti päästä myös säilömällä olutta hieman vähemmän aikaa. Vaan mikä sitten olisi sopiva kesto?

aikakausilehti