Olutmatkailijan blogi: Visiitti Pietarissa – Bakunin panimon olutta @ Raketteja & Lähettejä
Viime kesänä tarjoutui mahdollisuus käydä pitkästä aikaa Pietarissa. Reissuun pääsimme tällä kertaa vaimon
kanssa ihan kahdestaan. Kaupunki oli muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa melkoisesti. Alkoholia ja tupakkaa myyneet pikkukioskit olivat vaihtuneet kahvia myyviin kojuihin. Savukointia oli muutoinkin suitsittu rankalla kädellä. Tiukentunut alkoholilainsäädäntö oli myös kieltänyt kävelyoluet, nuo Nevski Prospektin tallaamista jouduttaneet, aiemmin pietarilaisten suosimat janonsammuttajat. Aivan kaikki ei kuitenkaan onneksi ollut muuttunut. Blinejä ja muita venäläisen keittiön herkkuja myyneet Teremok-pikaruokaravintolat olivat edelleen voimissaan. Ilahduttavaa oli myös huomata, että välillä ilmeisesti jo lähes hävinneet kansanruokalat olivat tehneet paluun. Hinta-laatu-suhteeltaan ne olivat usein lähes ylivoimaisia.
Pietari on myös oivallinen paikka tutustua esimerkiksi Kaukasuksen alueen makuihin. Georgilaisen ruuan lisäksi tarjolla on myös naapurimaiden keittiöiden tuotoksia. Olen huomannut, että mitä suuremmasta kaupungista on kyse, niin sitä vaikeampi minun on spontaanisti löytää mitään ruokapaikkaa. Vaan eipä muuta kuin Google jälleen avuksi. Mielenkiintoinen paikka löytyikin Dostojevskin vanhoilta huudeilta, Sennajan eli suomeksi Heinätorin lähistöltä. Ei muuta kuin matkaan.
Vaan eipä ravintolaa sitten löytynytkään enää paikan päältä. Aikamme pyörittyämme päätimme etsiä jotain muuta. Paikaksi valikoitui melko lähellä sijainnut armenialainen paikka Kilikiya. Paikka oli täyteen varattu, mutta meille järjestyi pöytä tunniksi. Kyllä siinä lihavartaan hyvin ehti syödä ja testata ruokajuomana armenialaisen oluen nimeltään Kilikia. Samaa vaaleaa lageria, kuin lähes aina muutoinkin, jos maasta on tarjolla tasan yhtä laatua olevaa olutta.
Ruuan jälkeen tuli käytyä ihmettelemäss vielä viereistä olutbaaria, joka oli näyttänyt ohitse kävellessä mielenkiintoiselta. Vinksahtaneessa nimessäkin oli jotain oikeanlaista tatsia brittipubi-viittauksineen kaikkieen. Rockets & Bishops olisi sisutuksensa puolesta voinut ihan hyvin sijaita vaikka Köpiksessä. Ei muuta kuin rohkeasti tiskille. Paikassa näytti olevan myynnissä ainoastaan paikalliseksi osoittautuneen Bakunin Breweryn tuotteita.
Kyseessä oli ensimmäinen kohtaamiseni pietarilaisen pienpanimo-oluen kanssa, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Valitsin listalta kokeeksi gosea, tuota hiukan suolaista perinteikästä saksalaista hapanolutta. Yllättävän hyvää. Vaimon chili-IPA oli myös todella onnistunut. Toista tuoppia hakiessa oli jo pakko hieman jututtaa työntekijöitäkin siitä, mikä homman nimi oli. Baarimikoista toinen osasi jonkin verran englantia. Pietarissakin pienpanimobuumi oli kuulemma lähtenyt kunnolla käyntiin ja panimoita oli viime vuonna kuutisenkymmentä. Hämmästelin ensin hurjalta tuntunutta lukua, kunnes tajusin, että kaupungissa on saman verran väkeä, kuin Suomessa yhteensä. Siihen suhteutettuna luku vastasi aika lailla Suomen tilannetta.
Bakunin oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus ja kaikki noin viisi panimolta maistamaani olutta ovat olleet varsin laadukkaita (IPA, Chili-IPA, gose, milk stout ja olikohan vielä joku muukin…) Baarista sai oluita ostettua myös mukaan, mutta seuraavana aamuna Stockmannilta valikoimani pienpanimosetti jäi kassalle. Olin liikkeellä klo. 10.30, kun olutta olisi saanut alkaa myydä vasta klo. 11.00. Bakunin panimon tuotteita olen kuitenkin nähnyt myytävän myös Tallinnassa. Saa nähdä parantuuko panimon oluiden saatavuus jossain vaiheessa myös Suomessa. Laadusta sen ei kokemukseni mukaan ainakaan pitäisi olla kiinni.
