Olutpatikointia Turussa

Turku on Suomen pitkäaikaisin pääkaupunki ja ikivanha markkinapaikka, tuleehan sen nimikin muinaisvenäjän kauppapaikkaa merkinneestä sanasta turgu.

Turun panimojuuret johtavat ainakin 1500-luvulle Kustaa Vaasan aikaan, joka oli niin mieltynyt turkulaiseen olueen, että halusi sitä jatkuvasti Tukholmaan. Turussa on juotu olutta kapakoissa ja linnassa niin arkeen kuin juhlaankin, joten panimoitakin on ollut runsaasti.

kartta

Kävele läpi Turun oluthistoria, pysähtyen välioluelle oiviin olutravintoloihin.

Åbo Slott Bryggeri, Turun Linna
Linnankatu 80
Turun linnassa on pantu olutta jo ainakin 1550-luvulta 1700-luvun loppupuolelle asti. Olutta tehtiin ainakin osittain linnan työntekijöiden ja muun väen päivittäisen juomatarpeen täyttämiseen. Päiväannos on ollut noin 5 litraa, riippuen asemasta. Linnassa on luultavasti pantu useampaa eri olutlaatua ja tiedämme että vuonna 1560 vuosituotanto on ollut jopa 700 000 litraa, olihan toki linnassa yli 600 henkeä. Korkea-arvoisemmat henkilöt saivat herrasolutta tai voutiolutta ja alhaisemmat knaapi-, laiva- tai ruokaolutta.
Oluen valmistus on pikkuhiljaa lopetettu 1700-luvun aikana, samalla kun linnan merkitys väheni.

Aura Bryggeri Aktiebolaget i Åbo
Wechterin tontti, Linnankatu 48-52
Aura Bryggeri Aktiebolaget i Åbo nimisen yhtiön perustivat kolme kauppiasta vuonna 1882. Ensimmäinen olut, joka oli lageria, saatiin markkinoille alkuvuodesta 1885. Tämä olut lähetettiin jopa arvioitavaksi Turun kemialliselle tutkimusasemalle, jossa se sai hyvät arvosanat. Olutta myytiin sekä Turussa että Ruissalossa ja Hirvensalossa käyviltä laivoilta.
Vaikka kilpailu oli kovaa Turun panimoiden kesken ja raittiusväki työskenteli ajaakseen rajoituksia oluenmyyntiin, panimo kasvoi ja sitä uudistettiin monilla tavoilla. Vuonna 1900 ylitettiin miljoonan litran vuosituotanto ja vuodesta 1912 tehtiin myös virvoitusjuomia, joka olikin panimolle kilpailuvaltti. Sodan jälkeen tuotannossa oli vain mietoja mallasjuomia, kuten Auran Pöytäolutta, pilsneriä ja kuningasolutta.
Kieltolain aikana Auran virvoitusjuomatuotanto laajeni, markkinoilla oli mm. vichy, sooda, sitruunasooda ja erimakuiset limonadit, portterikalja ja vuonna 1925 ulkomaisena lisenssituotteena Pommac. Olutta tuotettiin kieltolain loppumisen jälkeen. Panimon nimi myös muuttui kaksikieliseksi Auran Panimo Oy – Aura Bryggeri Ab ruotsinkielisen nimen sijaan vuonna 1935. Oluen valmistus oli tauolla sotavuosina ja alkoi taas vuonna 1948. Panimo osti lisätontin uudelle tehtaalle Turun läheltä Kaarinan Piispanrististä vuonna 1961. Turussa toiminta jatkui kuitenkin ja vuonna 1965 aloitettiin vienti Ruotsiin. Vuonna 1971 panimo myytiin Hartwallille ja oluen valmistus lopetettiin vuonna 1977 Turussa.

G. E. Malmgren, Ölbryggeri
Martinkatu 5/Matinkatu 2 kulma
Virossa Vormsin saarella syntynyt kauppias ja oluenpanija Gustaf Edvard Malmgren muutti Tallinnasta Turkuun heinäkuussa 1843 ja perusti panimon Tegelsalen -nimiseen kortteliin. Heti alusta alkaen Malmgrenin valmistamaa olutta myytiin neljäsosa kannun eli 0.65 litran pulloissa. Kauppias Malmgrenille panimo oli vain sivutoimi ja sen tuotanto oli vaatimatonta. Olutta ei ilmeisesti jatkuvasti edes valmistettu, sillä joinain vuosina on mainittu, että “olutta joudutaan nyttemmin tuomaan Tukholmasta, kun kaikki panokset ovat täällä loppuneet”. Malmgrenin ja Kingelin panimot kävivät Turun ensimmäinen ”olutsodan”, missä panimot kilpailivat hinnalla, ja tätä kesti useita vuosia. Malmgren perusti toisen panimon Uuteenkaupunkiin 1865 ja jätti panimon oluenpanija Muhrin vastuulle, joka ajoi panimon verovelkoihin. Maltaan raaka-ainepula oli myös kova 1800-luvun paremmalla puolella, ja Muhr toi, ilmeisesti pakon edessä, markkinoille oluen, joka oli valmistettu siirapista. Tämä vain pahensi tilannetta.
Vuoden 1869 keväällä tilanne oli kärjistynyt niin, että Malmgren päätti viedä yrityksensä konkurssiin. Oluenpanija Muhr siirtyi konkurssin jälkeen Tampereelle Onkiniemen Oluttehtaaseen.

Aktiebolaget Kingelin & Co.
Itäinen Pitkäkatu 2-4
Tilanomistaja Johan August von Essen ja kauppias Abraham Kingelin nuorempi perustivat panimon vuonna 1851. Tämä panimo on ollut luultavimmin ensimmäinen, joka on Turussa tehnyt nk. baijerin olutta eli pohjahiivalla valmistettua lageria. Panimossa työskenteli 1800-luvun lopussa parikymmentä henkeä ja siellä tuotettiin jopa 134 000 kannua eli 350 000 litraa olutta. Panimoa laajennettiin moneen kertaan, jonka jälkeen vuosisadan vaihteessa tuotanto nousi jopa 809 000 litraan.
Vuonna 1906 kaikki Turun oluttehtaat suunnittelivat lähentymistä tai jopa yhdistymistä kasvaneen kilpailun takia. Neuvottelut etenivät niin pitkälle, että tätä varten perustettiin oma yhtiö, Aktiebolaget Åbo Bryggerier. Kingelinin panimo lopulta torppasi hankkeen, jolloin koko yhtenäistämishanke kuopattiin.
Ensimmäisen maailmansodan aikana panimo ajautui vaikeuksiin mm. raaka-ainepulan takia ja tuotanto loppui 1916.

Nya Bryggeri Ab i Åbo / Uusi Oluttehdas
Itäinen Pitkäkatu 1-3
Panimon perusti ruotsalaissyntyinen panimomestari Carl Gustaf Ritou vuonna 1870 ja se rakennettiin Itäiselle Pitkäkadulle kahdelle vierekkäiselle tontille Kingelinin oluttehdasta vastapäätä. Panimo on saanut export-oluellaan mitalin Helsingin teollisuusnäyttelyssä vuonna 1876 ja sen jälkeen oluet menivätkin vuosia hyvin kaupaksi. Tuotannon määrä oli vuonna 1882 n. 600.000 litraa olutta ja työntekijöiden määrä 23. Seuraavana vuonna panimo olisi halunnut yhdistyä Aura-panimon kanssa, joka torppasi hankkeen. Lisäksi Auran tuotua markkinoille ensituotteensa, Turun seudun panimoiden kesken alkoi kova hintakilpailu.
Ensimmäisen maailmansodan aikana tuotanto väheni alle puoleen. Silloin jo Uusi Oluttehdas- niminen panimo yritti jälleen yhdistymistä kilpakumppaninsa Auran kanssa, mutta Aura kieltäytyi jälleen. Seuraavana vuonna panimo aloitti suuren alennusmyynnin, joka näkyi niin kadulla kuin sanomalehdissäkin. Tämäkään ei auttanut ja vuonna 1920 panimo lopetti toimintansa myyden Auralle varastonsa.

Muista myös poiketa kävelyllä Turun oiviin olutravintoloihin, kuten Mallaskukko, Cosmic Comic Café, Kakola Brewing Taproom, Uusi Apteekki, Panimoravintola Koulu ja Hunter´s Inn.

Teksti: Anikó Lehtinen

Kuvitus: Oskari Sarkima

Lähteet: www.beerfinland.com, Seppo Bondsdorff: Suomen Panimot 1756-1996, Markku Haapio, Markku Sandell.

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/2022.

aikakausilehti