mainos

Olutreissulla Bambergissa

Vaikka sitä on matkannut pitkään oluen perässä ympäri maailmaa, yhden pyhiinvaelluspaikan olen onnistunut välttämään tähän asti. Saksan Bamberg, tuo Pohjois-Baijerin olutmekka on jäänyt minulta kokematta.

Onneksi pystyin korjaamaan asian ja vielä paikallisoppaan kera. Olutsommelier, olutasiantuntija ja Bambergin ehdoton lähettiläs, kaupungista kotoisin oleva Markus Raupach tutustutti minut kaupunkiin niin kuin vain paikallinen voi.

lomakuvia

Kävellen Bambergin historiaa

Saksassa sijaitseva, yli tuhatvuotias Bamberg on parhaimmillaan kävellen. Kaupunki on mäkinen ja pieniä kujia on paljon. Onneksi kahviloita ja oluttupia on tiuhaan, niin pysähdellä voi vähän väliä kahville tai oluelle. Kävelin kaupungin kujia kolme kokonaista päivää, kuuntelin Markuksen kertomuksia kaupungin historiasta ja lumouduin yksityiskohdista.

Bamberg on rakennettu Regnitz-joen haarojen puristukseen ja joki virtaakin kaupungin historiallisen keskustan läpi useassa uomassa. Mäkinen osa kaupunkia löytyy historiallisen keskustan puolelta. Iso yllätys oli, että mäkisen osan alla kiemurtelee kilometreittäin vanhoja tunneleita, jotka on louhittu aikoinaan pesuun käytetyn hiekkakiven tarpeeseen. Näihin tunneliverkostoihin tehdään nykyään luolakävelyitä ja pääsimmekin kurkistamaan millaista Bambergin mäkien sisällä on. Louhinnan lopettamisen jälkeen tunnelin osia käytettiin mm. oluenpanemiseen, onhan siellä tasaisen viileää, ja vieläkin osa tunneliverkostoista on panimoiden oluen käymissäiliökäytössä. Pääsimme näkemään myös vanhan, paikassa sijainneen panimon jäänteet sekä toisen maailmansodan aikana siellä sijainneen Boschin kodinkonetehtaan vanhoja laitteita. Jos ahtaat paikat ja pimeys eväti pelota, nämä luolakävelyt ovat erittäin mielenkiintoinen tapa kuulla Bambergin historiasta.
Historiafaneille on myös museoita, niin kirkoista, kaupungista ja onpa kaupungissa myös olutmuseo Fränkisches Brauereimuseum eli Frankenin panimomuseo, joka on laitettu pystyyn vanhan luostarin panimoon. Lukion D-saksalla vähän joutui tapailemaan museon tekstejä, koska englanninkielellä ei löydy mitään. Museo on täynnä epämääräistä oluenvalmistukseen liittyvää vanhaa esineistöä, josta itse nautin, mutta joka monelle jää ehkä vähän epämääräiseksi ilman selitteitä.

Bambergin kohteista täytyy mainita englantilainen puutarha olutterasseineen, josta näkyy maisema koko kaupungin yli sekä katedraalin vieressä oleva, huumaavasti tuoksuva Neue Residenzin ruusutarha. Kirkkoja kaupungissa on useita, ja legenda kertoo että yhdessä kirkontornissa asui talonmies, jonka tehtävä oli valvoa tornista kaupunkia tulipalojen varalta. Vanha Raatihuone eli Altes Rathaus taas on Bambergin suurimpia nähtävyyksiä, se on rakennettu keskelle jokea, koska ei osattu päättää kummalle puolelle rakennetaan. Siinä se edelleen on, suoraan kuohuvan joen päällä. Et ole turisti etkä mikään, jos et bongaa raatihuoneen seinästä pientä kolmiulotteista kerubinjalkaa.

Nyt sitä savuolutta!

Olen jo mykistynyt kaupungin kauneudesta, kun kiipeämme Bambergin tunnetuimpaan panimoon Schlenkerlaan maistamaa savuolutta ja kuulemaan millaisia tarinoita yli 30 vuotta talossa ollut, nyt jo eläköitynyt panimomestari Martin Knap meille oluen ohessa kertoo. Olin yllättynyt miten pieni panimo on, sitä ei edes huomannut kadulta. Pääsimme kiertämään koko paikan, alkaen savustusuunista missä maailmankuulun bambergilaisen rauchbierin maltaat savustetaan pyökkihaloilla. Putipuhtaan ja kauniin kuparisen panimon jälkeen laskeuduimme käymistunneleihin, jotka ovat osa laajaa hiekkakivitunneliverkostoa. Siellä saimme huurteiset savuoluet suoraan tankista, ja vaikka en koskaan ole ollut suuri savuolutfani, niin voi veljet se kyllä maistui hyvälle. Saimme maistaa vertailun vuoksi myös vuoden 2015 vintage-savuolutta. Mielenkiintoista kyllä, aika oli muuttanut oluen savun pehmeäksi tervaisuudeksi.

Schlenkerlan lisäksi Bambergin pikkukaupungissa on yli kymmenen panimoa sekä maineikas Weyermann -mallastamo, joten oluesta ei ainakaan ole pulaa. Panimovierailun jälkeen vaelsimme Schlenkerlan ravintolaan jonka paikalla on juotu olutta Markuksen mukaan jo 1400-luvulla vaikka tämä ravintola onkin perustettu ”vasta” 1678. Schlenkerla -nimi viittaa muuten laahustavaan kävelytyyliin, josta paikalliset käyttävät nimeä schlenkern. Tämä viittaan 1800-luvulla panimolla toimineeseen panimomestari Andreas Graseriin, joka lievästi liikuntarajoitteisena kävellyt kepin kanssa laahustaen. Ajan mukaan nimi vakiintui Schlenkerlan oluttuvan ja sittemmin panimon epäviralliseksi nimeksi. Schlenkerlalla joimme aimo annokset savuolutta ja maistoin paikallista herkkua Bamberger Zwiebelia, sipuliin täytettyä, pekonilla päällystettyä jauhelihamössöä, perunamuusin kera. Yhdistelmä oli herkullinen, mutta en vain pystynyt syömään jättimäistä annosta loppuun. Lopuksi kävimme vielä juomassa tummat lagerit Klosterbräun tunnelmallisessa oluttuvassa, jonka jälkeen hoipuin maha täynnä olutta ja ruokaa nukkumaan.

Ja syömään taas!

Seuraavana aamuna kävimme kaupungin toisella puolella Obere Königstrassella, jossa sijaitsevat toisiaan vastapäätä toinen legendaarinen savuolutpanimo, jo vuodesta 1536 toiminut Brauerei Spezial sekä Fässlan panimoravintola. Fässlassa kävimme juomassa yhdet oluet ennen Spezialiin siirtymistä, lähellä kun oli, ja olihan paikan pils juuri sellaista kuin pilsin pitää olla, raikasta ja kuivaa. Fässlan panimo ollut katukuvassa jo vuodesta 1649 ja sen yhteydessä on myös majatalo. Panimon ylpeys on kaupungin vahvin bock-olut sekä tietysti panimoperinteet.
Spezialista meille oli varattuna aamupalapöytä, joka olikin tarpeen, koska paikka oli aivan täynnä. Bambergilainen aamupalassa ei vihreää väriä näkynyt, söimme paikallisen erikoisuuden “brotzeitin” eli keitetyn weisswurst-valkomakkaran pretzelillä ja savulagerilla, joka oli huomattavasti kevyemmän makuinen kuin Schenkerlan serkkunsa. Mielenkiintoista on, että bambergilaiset syövät makkaransa usein puristamalla makkaran sisällön kuoresta ulos, ja nauttimalla sen kuin eräänlaisen patén.

Runsaan aamiaisen jälkeen kiipesimme taas kaupungin mäkiselle puolelle ihailemaan lystikkäitä kujia ja kaunista näköalaa. Välioluelle ja lounaalle pysähdyimme Einhorns Kelleriin, joka oli tyypillinen bambergilainen oluttupa. Siellä syötiin taas, nyt rapeaksi paistettua possunkylkeä perunakrokettien kera, jota paikalliset kutsuvat muodon takia ”hartioiksi”. Tässä vaiheessa olin varma, etten ikinä ole syönyt niin paljon lihaa ja perunaa parin päivän aikana. Perinteinen ruoka on oppaani Markuksen mukaan lihavoittoista, on makkaraa, haudutettua, paistettua ja jauhettua lihaa, yleensä leivän tai perunan kera. Tämäntyyppisen ruuan kanssa
pitääkin juoda olutta, se raikastaa kokonaisuuden ja vie janon. Olut ei ole erikoisen vahvaa, joten siksikin sitä voi juoda isoja kulauksia rasvaisen ruuan palanpainikkeeksi. Ja jos ei nälkä lähde ravintolassa, pikkuevääksi voi ostaa pretzeleitä joko sellaisenaan tai täytettynä tai hieman croisanttimaisesta taikinasta tehtyjä sarvia ja lettisämpylöitä, joita ennen vanhaan sai kuulemma kun lahjoitti rahaa köyhille.

Illalla syötiin taas, nyt Zum Sternla-nimisessä panimoravintolassa, jossa pääsimme kurkkaamaan putipuhtaaseen panimoonkin, missä erikoisuutena oli vanhasta betonimyllystä tehty koepanimo. Olut oli hyvää, tällä kertaa valitsin vehnäolutta, koska kaipasin hieman vaihtelua savuoluiden ja lagereiden väliin. Bambergin olutperinteet ovat vanhoja ja se näkyy myös oluttyylivalikoimassa, joka on pääosin savuolutta, märzeniä ja hellestä, sekä vehnäolutta ja pilsiä. Trendikkäitä IPA- ja hapanoluita ei juuri näe, eikä olutta tarjota pienissä lasikoossa, pitää itse mainita joka kerta, jos haluaa puolikkaan tuopin.

Olutpuutahra toisella puolella rataa

Viimeisenä päivänä pääsimme käymään hieman erilaisessa panimossa. Keskustan ulkopuolella, junaradan tuolla puolen, Weyermannin mallastamon vieressä sijaitsee ainutlaatuinen vanha puutarha-alue, jossa kävimme puutarhan ja pienpanimon yhdistävässä Hopfengartenissa. Kyseessä on vanha kukkia tuottanut perheyritys, jonka kaupan tilalle nykyinen omistaja on perustanut panimon ja taproomin, joiden takaa aukeaa sisäpiha katettuine olutterasseineen sekä viehättävän laaja puutarha kasvihuoneineen. Hopfengartenissa pääsimme maistamaan eukalyptuksenlehdillä
maustettua lageria, savustetuilla humalilla maustettua alea ja tomaattioluttakin. Paikan olutfilosofia on nimenomaan puutarhalähtöinen. Halutaan käyttää laajasti erilaisia humalalajikkeita, joita Hopfengartenissa myös risteytetään ja kasvatetaan omiin tarpeisiin, sekä paljon muita erilaisia yrttejä. Panimossa tehdään myös mm.
omilla yrteillä maustettuja ginejä. Tämä oli ainoa modernien trendien olutpanimo ja erilaisuudessaan virkistävä.

Bambergin reissuni loppui silti perinteisesti, illastamalla Hopfengartenin lähellä olevassa Gasthof Drei Linden-ravintolassa, jossa join viimeiset savuolueni ison makkara-annoksen kera. Bamberg tarjosi minulle parastaan, ja ihastuinkin kaupunkiin ikihyviksi.

Bamberg, Saksa

70 000 asukkaan Bambergin kaupunki on Unescon maailmanperintökohde.
Pääset matkustamaan helposti junalla Berliinistä, Frankfurtista tai Münchenistä, jolloin sen voi yhdistää kaupunkilomaan.

Soveltuu kävelyturismiin, liikuntaesteisille voi olla vaikea mäkisyyden takia.

Hintataso on maltillinen: Iso olut maksoi noin 3,5 euroa ja annoksetkin 8-18 euroa.

Kannattaa varata mukaan käteistä, kortit ja lähimaksu eivät käy kaikkialla.

Ruoka on aika lihavoittoista ja raskasta.

Sesonkina turisteja on paljon, joten majoitusta voi olla vaikeaa saada.

Bambergin lähistöllä olevat pikkukylät ovat myös täynnä panimoita, joten esimerkiksi pyöräretki lähistön panimoihin on myös hauskaa kesätekemistä. Jos ei pyöräily maistu, niin lähijunilla tai -busseilla pääsee näppärästi juomaan olutta myös pikkukylien panimoihin.

www.bamberg.info
www.bamberger-bier.de

Teksti ja kuvat: Anikó Lehtinen

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2022.