Olutta olutta: Austin Ale House ja Ginger Man, Austin, 3.5.

Keskiviikkona ehti tarkastamaan vain pari downtownin olutpaikkaa. Ensin pahimman lounasruuhkan aikaan Austin Ale House, jossa tuli itsekin lounastettua. Burgeri oli ok, mutta ei sen enempää. Samaa voi sanoa olutlistasta: juotavaa löytyy teksasilaidten joukosta, mutta listalla paljon myös turhahkoa perusjenkkiä, erityisesti Konaa. Annoskoot määrätty, ei puolikkaita, joten listaa ei viitsinyt kummemmin käydä läpi.

Real Alen Axis IPA on kuitenkin oikein kelpo, eksoottista makean kukkaista aromihumalointia, sitten kääntyen tuoreen humalakukinnon kevyeksi ruohoisuudeksi ja pehmeäksi toffeisuudeksi. Pehmää juotavaa. Real Alen panimo on reilun 50km päässä Austinin länsipuolella Blancon pikkukaupungissa, periaatteessa yhdistettävissä Jester Kingin reissuun, mutta sen vierailun hoidan pikkubussikierroksena.— 

Iltapäivä meni downtownia ja yliopistoaluetta kierrellessä, mutta alkuillan yli 30 asteen nouseva lämpötila pakotti paluumatkalla — viilentelemään Ginger Manissa bussia vaihtaessa. Bussit muuten ovat halpoja, local-busseihin vuorokauden lippu 2,5 dollaria tai rapid -linjat ja junan sisältävä päivälippu 5 dollaria. Julkiset tuntuivat myös toimivan kohtuullisesti aikataulujen mukaan, joskin linjat vaikuttavat hieman hankalilta turistin näkökulmasta ja kävelyä tulee vaihtojen yhteyteen. Ilmastoitu bussi on silti järkevä vaihtoehto pitkilld kävelyille paahtavassa helteessä.

Ginger Man on kansallinen olutravintoloiden ketju, olen käynyt myös New Yorkin paikassa. Siihen verrattuna tämä on luonnollisesti suurempi, pitkä baaritiski hämärän etuhuoneen ja valoisamman, suuremman takahuoneen välillä. Takana myös suurehko ulkotila, jossa ei liiemmälti ollut ainakaan nyt varjoisaa paikkaa, mutta ihan hyvät keskusta- eli kerrostalonäkymät.

Muistelisin New Yorkin Ginger Manin olleen samalla tavalla hämärä, tummaa puuta ja tummia nahkasohvia. Erityisesti kuvan etuhuoneesta näiden yhdistelmä tekee lähes pimeän, jopa siinä määrin että olutlistasta ei saanut näköjään kunnon kuvaa. Mukavasti lista löytyy joka pöydästä, mutta muuten sisustus ei ole suosikkityylejäni.

Lista vähän kansainvälisempi kuin tyypillisesti, mutta ei nuo eurotuonnit hurraa-huutoja herätä. Puolikkaita annoksia saa niistä oluista joita ei ole erikseen tähdillä merkitty, ja tarjolla on myös ennalta määrättyjä maistelulautasia teemoittain: ’belgian’, ’european’, ’texas’.

Dallasilaisen Deep Ellumin IPA on pettymys, aivan liian tumman karkkimaltaan dominoima, eikä kovin tuoreen oloinen tapaus. Saint Arnoldin Amber Ale ei ole juuri parempi, mutta tuoreemman tuntuisena nyt juotavampi, punaisten maltaiden puraisu ei käänny metalliseksi, keksisen makea maltaisuus toimii kevyessä oluessa.

aikakausilehti