Olutta olutta: Great British Beer Festival 2019, Olympia, Lontoo, 8.8.2019

Niin monesti kuin olenkin Lontoossa käynyt, en tällä festarilla koskaan, elokuussa on yleensä loma jo ohi. Nytkin tämä reissu tuli hieman vahingossa varattua näin, ja tänä vuonna samalle viikonlopulle sattuu myös London Craft Beer Festival.

Metrolla Liverpool Streetin nurkilta 45 minuuttia West Kensingtoniin ja vielä 10min kävelyä. Ihan avaamisaikaan ei ehtinyt, mutta ei väliä, 35—£ vip-lippuun sisältyy oma jono, jossa ei mennyt viittä minuuttiakaan. Tuohon sisältyy myös 15—£ juomalippuja jotka ’saa’ itse askarrella, ja omat vip-alueet istuskeluun. Ihan ok siis, 20—£ sisäänpääsy, kun se normaalisti on 12-14—£. Vielä ainakin vipeillä on hyvin tilaa istuskella, vaikka muuten alakerran istumapaikat ovatkin välittömästi täynnä. Tätä viideltä kirjoittaessa vippialuella on edelleen paljon tilaa, mutta muuten menee ahtautumiseksi pöytään. Vippialue on kuitenkin tylsemmässä kahdesta hallista, brittiriilien ollessa suuremmassa päähallissa, ja tänne jää kegit, pullokama, eurooppalaiset ja muun maailman riilit. Pitkä kävelymatka käydä jokainen kolmannes hakemassa päähallista.

Perinteinen festari, pint-lasit kourassa ehkä 70-80% miehistä, oluiden maksu käteisellä ja kaikki hinnoiteltu erikseen. Kolmannes riiliä irtoaa —£1.20-2.00, mutta third pitää mainita mieluusti kolmeen kertaan, että puolen pintin lasi ei tule täyteen.

Paljon perinteisempää ruokapuolta, kirjakauppoja, historianäyttelyitä, olutmattoja ja vähän t-paitoja. Camran pubikartoitusprojektin juttuja oli mukava kuunnella, ostin pienen olutmatkakirjankin.

Musiikkipuolella sai kuunnella oletettavasti liverpoolilaisen (Merseyside) trion merimieshumppaa. Tämä lava on piilotettu niin taakse, että tuskin ketään musiikki häiritsee.

Kohua herättänyttä seksismiä ei aivan täysin oltu kitketty, vielä oli blonde-hanalätkiä muutamia. Naisten osuus kyllä moderneja festareita vähäisempi selvästi, jos nyt vilkaisen niin 90% miehistä. Tuskinpa nykyään kenenkään kannattaa setämiesfestariksi profiloitua, vaikka sellainen vielä olisikin.

Vesipisteitä ehkä kolme ympäri tilaa, mikä on liian vähän, mutta ainakin wc-tiloja riittää enemmän kuin yleensä festareilla. Niissähän huuhtelee kyllä lasinsa jos portaat ei haittaa, mutta juomavettä on pienistä altaista hankala laskea.

Oluet? Riiliä riittää lähes jokaisesta maakunnasta. Oma taktiikka olikin valita pari suosikkityyliä ja koittaa niitä hakea maakunnittain. Bitteriä ja mildia, mielellään Cumbriasta, Man-saarilta ja Worchestershirestä. Siihen tyyliin. Matkan varrella ei tietenkään jaksa koko ajan tiskeittäin jaoteltua ohjekirjasta selata, niin välillä lasiin osuu muutakin. Tarjontaa on niin paljon, että minkäänlaista kokonaiskuvaa ei päivävierailulla saa kuitenkaan. Tummat mildit tarvitsisivat kuitenkin comebackinsa, hieno tyyli.