Olutta olutta: Lakeuden panimojuhlat, Seinäjoki, 20.1.2018

Toisinto viime vuodesta ja olutvuoden aloitus tammikuussa nyt kolmatta kertaa Seinäjoella järjestettävillä Lakeuden panimojuhlilla. Viime vuodesta paljonkaan ei ole muuttunut, tapahtumapaikka on sama, panimoita sama määrä. Pientä vaihtuvuutta panimoissa kuitenkin, uusina NP Breweries, Hailuoto ja Kvarken, pois on jäänyt ainakin Jacobstads, Pyynikki ja Beer Hunter’s. Tänä vuonna ulkomaanvahvistuksina Põhjala ja Borg.

Lauantain ja kahden päivän liput myytiin loppuun jo aiemmin tällä viikolla, mutta perjantain lippuja oli jäänyt ovellekin. Täydeltä kuvien perusteella näytti silloinkin, joten odotettavissa oli täysi sali. Viime vuonna missään vaiheessa ei sietämätöntä ruuhkaa syntynyt, vaikka illan edetessä tunnelma tiivistyikin. Tälle vuodelle loppuillan ohjelmaan on lisätty uhkaavasti DJ, joten parasta juoma-aikaa on vähemmän

Ovet aukeavat vasta klo 15, joten olin paikalla jo varttia vaille. Selvästi enemmän kuhinaa kuin viime vuonna ulko-ovella. Sisälle pääsi vähän ennen kolmea, kirpeässä pakkasilmassa ei olisikaan mielellään odotellut. Viisi minuuttia ennen avaamista jono oli jo viitisenkymmentä henkeä, mutta pöytäpaikka järjestyi vielä hyvin, 30min myöhemmin ei enää olisi.

Olutlistalla kiinnostavimmat uutuudet löytyvät oululaisilta, huolimatta siitä että ne varmaan Oulussakin ehtisi maistamaan. Sonnisaaren Juan ja Mallas Cowboy. Maistilalla useampia belgityylisiä, rukiilla terästettyjä oluita. Borgilla ja Põhjalalla muutamia maistamattomia vahvuusskaalan yläpäästä, 10+% IS:ä useampia. Kevyemmästä päästä tulokas Kvarken kiinnostaa. Mallaskoskella luonnollisesti pitkä lista tarjontaa ja Hiisillä lyhyellä listalla pari.

Tapahtuma alkaa pettymyksellä: Borg ei ollut saanut oluitaan perille asti, joten muutamia kiinnostavimmista sai tiputtaa heti listalta pois. Ainoastaan oletettavasti Hiisillä tehtyä Kojufylleriä tarjolla, mutta sekin jäi maistamatta. Maistilan oluet osui taas omaan makuhermooni, ja koko festarin parhaaksi nousi erittäin pehmeä, ruissaison Ryhä.

Maksu hoituu kortilla viimevuotiseen tapaan: latauspisteellä ladataan jokin summa ja tiskillä vilautetaan korttia nfc-lukijalle joka kertoo jäljelläolevan summan. Nopeaa ja kätevää. Lisäbonuksena kortin voi rekisteröidä Seamchip-sovellukseen, jolloin rahaa pystyy myös lataamaan käymättä latauspisteellä. Ainoastaan alussa latauspisteelle oli niin paljon jonoa että latauksesta oli hyötyä, mutta hyvin toimiva systeemi kuitenkin. Suurempana hyötynä on reaaliaikainen lista juoduista oluista nimineen.

Pint Please -sovellusta mainostettiin lavalta useampaan kertaan, suosituimpien oluiden listaa esiteltiin lavan takana. Hieman oudosti kyllä suosituimpien kärjessä kiikkui Põhjalan Cocobänger, vaikka kyseinen olut oli myyty jo perjantaina loppuun.

Ihan onnistunut festari jälleen, 1600 juhlijaa kävi paikalla. Ensi vuonna tapahtuma järjestetään 25.-26.1.2019. Muutama panimo lisää mielestäni tilaan mahtuisi, yksi päivä oli riittävästi tällä määrällä panimoita.