Olutta olutta: Mullikka, Helsinki, 10.7.

Mutka pyörällä varsinaiselle Huopalahdelle: ruohottunutta lahdenpoukamaa ympäröi puisto, jota puolestaan ympäröi ysärikerrostalot – Helsingin Meri-Toppila. Siitä takaisinpäin lyhyt, mutta tasaisella asuvalle jyrkkä nousu Meilahden yläkoulun nurkille. Tällä mäellä viisi-kuusikymmenlukulaista kerrostaloa, ja siihen kuuluvaa väljähköä metsäisyyttä.— 

Mullikka aukeaa maanantaisin klo 15, joten ehdin hetken katsella paikkoja ja syödä jäätelöä. Sää suosii, reilu parikymmentä astetta varjossa, mutta aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.— 

Mullikka on pieni, mutta heti ensifiilikseltään Feltbaytä selvästi viihtyisämpi paikka. Varjoinen terassi vilkkaan Mannerheimintien varrella ei ole kaupungin paras, mutta sisätiloiltaan paikka on sympaattinen, hillitysti modernisoitu yhden huoneen ja isomman ’vintin’ kulmakuppila.— 

Hanalistassa on selvä käsityöläisfokus: Sonnisaari, Kimito, Ruosniemi, Lapin Panimo, Brewcats ja mikä miellyttävintä, Cool Headin Summer in Vermont edustettuna. Tuoreiden kotimaisten NEIpojen metsästys sujuu helpommin kuin odotinkaan.— 

Kesä Vermontissa on selvästi tyypillistä NEIpaa tummempaa ja keksisempää olutta, dipa-lukemiin tämä taitaa tähdätäkin. Tuoksussa on persikkaista makeutta keksin kaverina, mutta tahmeudesta huolimatta juotavuus on hyvä. — Maussa persikkaisuus vielä korostuu.

aikakausilehti