Olutta olutta: St. Elmo, Austin, 6.5.

Parin maatilapanimon jälkeen vähän tavanomaisempaan pienpanimoon teollisuusalueelle Austinin eteläosaan. Menomatkan ruuhkasta ei nyt ollut tietoa, paluu takaisin Austiniin sujui puolet nopeammin.— 

St. Elmo on Austinin uudempia panimoita, mutta näyttää nopeasti nousseen suosioon. Tuotantotilan ja olutravintolapuolen sisältävä tila on lähes täynnä, takapihan terassilla olisi vapaita pöytiä, mutta ei yhtään varjoa. Asfalttikentällä suorassa auringonpaisteessa reilun 30 asteen lämpötiloissa istuskelu ei ole vaihtoehto. Hallista melkein puolet on pyhitetty pöydille ja baaritiskille, pieneen tuotantotilaan nähden aika paljon oluita tarjolla, toistakymmentä.— 

Otin puolikkaat Slaterista ja Pinetopista, tylsästi ipoja molemmat. Näissä enemmän mäntyä kuin täällä on tyypillistä, mutta kivasti pehmeän juotavia silti. Pinetop selkeästi täyteläisempi näistä, varsin mukava pihkainen puraisu. Muistiinpanot näistä jäi olutlasien kanssa seisoskellessa ja muiden kanssa jutellessa vähiin, ihan lupaavia oluita kuitenkin. Maistoin myös jonkun lasista vaaleaa Vaya-kahvialea, joka oli yllättävän hyvä yleensä hirvittävässä tyylissä, vahvasti kahvipapuinen maku ja tuoksu oli saatu pehmitettyä jollakin ilveellä.

Kaikenkaikkiaan ihan onnistunut reissu. Ajoittain hieman kiirehdityn oloinen, varmaan alkumatkan ruuhkastskin johtuen. Valtaosa osallistujista jenkkejä, jotka tietenkin supersosiaalisina kyselivät kaikenlaista, ja juteltua tuli vähän vaikka mistä. Onneksi mukana oli myös yksin matkaava australialaisnainen, joka veti hieman huomiota pois suomalaisesta niin ehdin vähän blogatakin. Reissun jenkkinaisosaston yli-innostuneisuus oli huvittavaa, kaikki oli so cool ja amazing, oli sitten kyseessä koiratuoppi tai julkinen koulu.