Pint and burger: Karhu Raaka saa toisen (ja kolmannen) mahdollisuuden

Päätin testata Karhu Raakaa vielä, se oli ihan lupaava tuttavuus kuitenkin junassa. Kesäkin on tullut hetkeksi, niin ei muuta kuin grilli tulille ja pari olutta

Tästä se lähtee.

Otin ensiksi kovan haasteen: vertasin Karhua Stadin Panimon American Lageriin, suosikkiini. Annoin Karhulle mahdollisuuden ja join sen ensiksi. Ei — huono. Tässä järjestyksessä juotuna, American Lager maistui vähän litkulta aluksi, mitenköhän joku IPA olisi pärjännyt? Ajatus piti toteuttaa seuraavana päivänä ja Stadin Panimon — American Session IPA pääsi taas Karhun perään. Tästä myöhemmin lisää, en suunnitellut ottavani tätä toista erää, mutta otin silti. Ehkä eilistäkin kuumoittavampi päivä, pykäsin jopa pihakeinun kasaan, mikä sinänsä oli suoritus yhdeltä ihmiseltä, nuo rakennussarjat kun ovat normi-ihmiselle sellaisia, että kolmannesta ja neljännestä kädestä ei olisi haittaa. Jouduin vain kerran purkamaan sitä vähän, mikä taitaa olla henk.koht. ennätys huonekalujen ja pihakalusteiden kasauksessa.
Grilli tulille, RaakaKarhuu huuleen. Istuskelua hiilloksen syntyessä ja Karhun analysointia. Ei huono tänäänkään… ei todellakaan. Hiukan laiha, mutta esim. 2nd Avenua ja Route 66 oluille varsin pärjäävä, paras Karhu evö. Sitten IPA perään ja nyt on sanottava, että se ei ottanut vankeja, voitti mennen tullen. Vahva, täyteläinen… hiiligrillin ja paistuvan ruoan tuoksu, auringonpaiste, joka saa taas miettimään, että pitäisi varmaan luomet tarkistuttaa, kaikki oli täydellistä. Ehkä tämän takia IPA veti murskavoiton, mutta Karhulla oli sama mahdollisuus, vain paistuva ruoka puuttui. Ja yhtä äkkiä kun kaikki alkoi, on kahden pintin annos loppu. Musertavaa. Hyvä näin toisaalta.

Väittäsin Karhu Raa’an olevan juotava, hyvä ”eikö täällä muuta ole, no otanpa Raaka-Karhun”- olut pieniin marketteihin (toivottavasti tuota on sitten valikoimassa.. nämä Karhun Huurre ja Tuplahumala ovat toimineet tuollaisina oluina huoltsikkahenkisistä ostospaikoista). Itseasiassa, jos sen merkki olisi joku ulkomaalainen, tykkäisin siitä enemmän. Nyt se on vain Karhu. Myönnän tämän ennakkoasenteen, mutta en oikein pysty pyyhkimään sitä pois. Jännä juttu.

Olin muutaman viikon juomatta alkoholia, eli siis melkein 2. Lauantaiaamu alkoi mukavan pyörälenkin merkeissä, hyvin nukutun yön jälkeen. Luonto näytti mukavalta ja keho toimi hyvin, nautin olostani. Otin tosiaan muutaman oluen ja sunnuntaina heräsin levottoman yön jälkeen huonossa olossa. Tämä sinetöi muutaman oluen hakemisen, mistä en sinänsä ole ylpeä. Näin vanhemmiten alkoholin sietokykyni on muuttunut lähes olemattomaksi, kahdesta kaljasta tulee krapula, enkä valitettavasti edes pilaile. On totta, että hyvä hetki muuttuu hitusen paremmaksi, kun korkkaa jalon juoman, mutta jälkipelit ja synkeät sunnuntait alkavat olla liikaa. Näinköhän blogi on kohta pelkkä ”burger”..,? Korostan taas, että varsin maltillisesti käytän alkoholia, en viikolla lainkaan, viikonloppuisin muutama… sekin on liikaa, vaikuttaa varsinkin uneen ja vatsaan. Konjakkia ja viskiä en voi enää juoda ollenkaan, pää tulee heti kipeäksi. Mielessä siintää jonkun sortin raittius taas…

Burgeriakaan ei jaksa syödä, hahah.. okei, piti heittää puolivitsillä tämä, mutta oikeasti olen funtsannut että voisi alkaa syömään jotain muutakin ravintoloissa. Hyvä ruoka kiinnostaa, olen itse kohtalainen kokki, saanut ihan koulutustakin moiseen (puolustusvoimissa.. no okei, ei tuolla voi retostella). Olen katsellut Netflixistä ”Feed the Beast” -sarjaa ja hyvä ruoka, siis aivan älyttömän hyvä, on alkanut kiinnostaa. Varsinkin se, että opettelisi laittamaan sitä itse. Blogi saattaa muuttaa suuntaansa yleisemmäksi ruokablogiksi, mutta älkää pelätkö, todennäköisesti tulen pari kaljaa huitaisemaan säännöllisen epäsäännöllisesti myös, vaikka nyt jonkinsortin vatsanpuruista kärsivänä ja huonosti nukkuneena puhun raittiudesta. Kuinkahan moni on krapulassa vannonut ettei juo enää koskaan? — Muutenkin lukija lienee huomannut, että kaikennäköinen pohdiskelu on lisääntynyt, miksi? No, ei liene yllätys että kirjoitan tätä vaan kirjoittamisen ilosta. Kaljaa ja burgeria ei tule testattua tarpeeksi, että juttua riittäisi paiskata vaan niistä.. muutenkin olen funtsinut, että kyseisen genren blogeja on paljon ja ne ovat paljon parempia kuin tämä. Tarvisi erottua jotenkin, vaikka kirjoitan itselleni, on näkymätön lukija silti mielessä. Joskus nuorena miehenä olin viehättynyt ”gonzojournalismista” missä sählättiin kaikkea muuta kuin itse aihetta. Vähän tätä tyylisuuntaa lienen hakemassa.

mainos