Pint and burger: Koff AL ja As Good As Gold

Koff on Spotifyssä (joo, mainosrahoitteinen on allekirjoittaneella) mainostanut uutta American Lageriaan, eli AL näin kavereiden kesken. Lisäksi minulla kuuluu tässä loppujuttu (kiitos kun katsoit, nauti puoli tuntia ilman mainoksia -läppä) vissiin tanskaksi, mikä lisää mainoksen ärsyttävyyttä. Liekö tuo tarkoitus, meinaan olen ollut havaitsevinani, että Spotify laittaa tahallaan ärsyttäviä mainoksia. No, se saa yhä varmemmin minut vannomaan etten ota maksullista versiota. Onhan se kauhean hintainen, joku kympin kuussa, kun samalla rahalla katsoo vaikka HBOta … ja maksu on siis vain siitä että saa mainokset veke ja kännyllä homman pelaamaan vähän paremmin. Ha, ei kiitos.

Eksyttiin vähän aiheesta, anyway, maistoin tätä Amerikan herkkua. Ensi suutuntuma hyvä, raikas, sitten tulee joku helvetillinen sitrus ja väljäyttää koko meiningin. Mikä on? Miksei Koff pysty tekemään asiallista APAa tai ALia? Toki varmaan jonkun mielestä tosi hyviä, mutta itse aistin puutteita ja ihme makuja näissä. Kun tölkkiä tutkii tarkemmin, huomaa Citra humalan mainittuna. Joo, erikoisuuden tavoittelua. Koff, joka on bissejen keskipaalu, mitäänsanomattoman oluen kuningas, Suomen Budweiser, niin luulisi että neutraali APA tai AL ei olisi mikään temppu. Vai haetaanko tässä erikoisuutta nyt kun normikura on tavallista?
Lopputuomio on: parempaa kuin normiKoff, mutta vedän koska vaan vaikka Raaka Karhun enemmin. Jatkoon vain jossei muuta ole saatavilla.

Parkissa Kitumarketin (paikallisten vanhusten slangia) luona. No itseasiassa tuo on pienempi kauppa.

Kesä tuli vihdoinkin ja olen lähtenyt maantielenkkiä heittämään oudohkon kiehtovalla 2 vaihteisella Trekilläni, vaihtaa automaattisesti. Pitemmät lenkit ovat perinteisesti vieneet jonnekin naapurikuntaan kebabille, joskus olen kaljankin kulauttanut sopivalla terassilla. T’ähän mennessä vedelty Cokiksen voimalla. Pidän itse enemmän maastoajosta, mutta sopivassa määrin juuri fillarilla siirtyminen toisten ruoka -tai juomakulttuurien pariin, on varsin kiehtovaa. Heh, mainittakoon tässä, että ajoin 2011 Brysseliin ja onnistuin lihomaan matkalla. Pint & Burger- maistui. No, ehkä pizza ja kebab enemmän. Tätä ei moni muuten usko todeksi, mutta laiskahko fillarointi ei montaakaan sataa kaloria polta tunnissa lepoaineenvaihdunnan päälle (niin, nuo kalorinpolttotaulukot kun eivät ota huomioon, että poltat jonkun verran vaikka vaan makaisit) ja pizzassa on esim. noin 1500 Kcal.

Takaisin oluen pariin. Toinen uutukainen, jota maistoin oli Nick Standford’sin As Good As Gold. Nimi lupaili paljon, valju läpinäkyvä pullo ja minimalistinen etiketti eivät sitten niin paljoa. Jotenkin jopa tuo nimi ärstytti. Luin pulloa ennen maistamista ja kauhu levisi mieleen… jostain orange zestistä puhuttiin ja citrus hajusta. Ei saakeli, taas jotain ihme kikkailua. Enkö ole jo satatuhatta kertaa saanut burgerin, joka on pilattu jollain kokin ”signature” mausteella? Hilloa ja sinihomejuustoa, balsamiviinietikkaa… pittäkää nuo, aidot maut. Oluessa on vähän sama, yksinkertainen saattaa olla hyvinkin kaunista, ei silti mitään Koffia.
No ensimmäinen huikka iski vahvasti: hyvää. Ja eipä tuo tuosta miksikään muuttunut. Ihan suuni makuinen BrittiAle, vahvasti kärkeen viimeaikojen maisteluissa, varsinkin litkuSpitfire hanaesityksen jälkeen.. Loistavaa! Englanti kutsunee, mikäli mitään ihmettä ei tapahdu, muutaman viikon kuluttua. Tästä on hyvä lähteä fiilistelemään.

mainos