mainos

Pint and burger: Primator IPA ja Vltava

Miniloma Helsingissä (itseasiassa vain 2 tuntia ja risat) sisälsi myös olutta, tarkemmin sanottuna yhden oluen, burgeristahan tuli jorinat jo edellisessä blogitekstissä.

Menimme maukkaan burgeriaterian jälkeen kävellen Sörnäisistä keskustaan ja ajatuksena oli tsekata Apollo Street Bar. Etsin joskus netistä ravintoloita Helsingistä ja jostain kumman syystä Apollo oli listan alkupäässä, johtuisiko aakkosista… Joka tapauksessa kävi niinkuin suunilleen aina, paikka oli kiinni. Aukeaa klo 15. Okei, ymmärränhän minä että päiväkännääjä on vaarallinen ihminen, häirikkö, riesa turistille ja paikallisille, mutta eikö tämä aukioloaikapolitiikka ole juuri sellaisen ajatusmaailman, jossa menään kaljalle päihtyäkseen, peruskivi? Olen itse monesti ennen kello 12:sta Helsingissä valmiina kumoamaan pintin, mutta tällaisia paikkoja, jossa se on mahdollista ei olekaan ihan joka kulmassa. Okei, ei ehkä kannta pitää auki, jos paikalle könyää vain se urpo Lahdesta, mutta silti ihmettelen. Eikös joku kansainvälinen sääntö ole, että ei ennen puoltapäivää? 11 on toki ennen puoltapäivää, mutta niin on klo 15 paljon jälkeen myös, aika moni paikka aukeaa vasta kello 15.

No, tämä ei ollut mitenkään tavatonta, melkein arvasin että paikka on kiinni, sitten vain arpomaan mennäänkö Rotterdamiin vai Vltavaan. Jälkimmäinen voitti, tosin itseltäni ehkä pieni myönnytys.

Vltavahan on ihan rautatieaseman vieressä ja näköjään suuri yleisö käyttää sitä ilmaisena WC:nä. Paikassa taitaa olla joku Tsekkiteema ja erilaisia pikkuhuoneita oluen ja murkinan nauttimiseen riittää. Itse rankkaisin tämän normaaliksi pubiksi, lähinnä siksi, että en ole mikään rakennusten ystävä, jugendrakennuksesta ei tipu yhtään lisäpisteitä ja olutvalikoima on suppea, jossei ole Tsekkibiisonien ystävä, kuten en ole. Täältä saa ihan juotavaa pinttiä kuitenkin ja nappasin Primatorin IPA:n, jossa oli vahvasti paino Ale-sanalla, hölmömpi ei olisi IPAksi tunnistanut. En tiedä onko IPA määritelty jotenkin jäykästi, mutta itse olen huomannut, että kotimaiset IPA:t ovat aina tietynlaisia, monia on vaikea erottaa toisistaan. Samanlaisia saa toki ulkomaalaisesta tarjonnastakin, mutta tällaisia Ale-tyyppistä IPAakin löytyy. Taas jos joku olisi sanonut, että tuopissa on Ale, olisi mennyt täydestä.

Ei edes niin Pale Ale…

Okei, en valita, ihan juotava olut, jossei jopa hyvä. Suoriuduimme kunnialla tavoitteesta ottaa yksi olut, vaikka tarjoilija tuli juuri oikealla hetkellä kysymään otammeko täydennystä. Hieno asia tämä alkoholi-ilmapiirin muutos, joskus nuorena miehenä odotin 45 minuuttia tilaamani juomaa hikisessä yökerhossa. Ei tullut edes mieleen valittaa, olisi heitetty pihalle heti.

Jos nyt pitäisi miettiä, että mikä olisi ollut parempi Rotterdamissa, niin vaikea sitä on keksiä heti mitään selkeää. Olisin ehkä ottanut Alen, joka olisi maistunut samalle, kuin tämä IPA.

Bussissa oli todella paljon venäläisiä ja se vaikutti jotenkin vanhalta, valo oli tietynlainen ja pystyin hetken kuvittelemaan olevani 70-luvulla. Näissä merkeissä se kotimatka sitten menikin.