Pint and burger: Social Food Burger Joint

Helsinki, lyhytloma (lue: käy päiväsaikaan nopealla pint & burger keikalla Hesassa), se on se, mikä lohduttaa kun sataa ja vaimokaan ei ole vielä lomalla. Jotenkin ei jaksa kotona istuskella, vaikka HBO ja Netflix lohduttavat.

Käytiin Peten kanssa Social Food Burger Jointissa, joka on voittanut jotain palkintoja, joku burgeriraati ja sitten vissiin joku Helsingin paikallislehti olivat valinneet kyseessä olevan muotimestan parhaaksi burgeripaikaksi…. hälytyskellot soivat ensimmäisen kerran.
Paikan omistajia kuvataan katu-uskottavilla kuvilla nettisivulla, jotain ihme filosofiaa, jossa asiakas on kolmossijalla. Häh? Taas kilkattaa hälytyskellot. Omistajat kuvaavat itseänsä onnistujiksi, joku on voittanut jonkun telkun kokkikisan… ei helvetti, taas näitä, jotain hipstereitä, ylihinnoiteltu köyhähkö lätty, jossa on sitten jotain ihme karhunvatukkaa yököttämässä. Sitä voi sitten päivitellä naureskellen ja keksiä adjektiiveja siitä. Niinkun huomaatte, ennakko-odotukset olivat aika heikot. Pessimisti ei pety. Lähinnä luulin, että koko paikka ei olisi auki.

Saavuttiin paikalle vähän ennen klo 11 ja olin tosi monta kertaa varmistanut, että paikka on auki. Ihan kuolleen näköinen pimeä paikka tervehti meitä. Kaivelin jo googlea esiin, että missä on lähin muu burgeripaikka, Peten katsoessa ettei kotisivulla ollut mitään mainintaa erikoisjärjestelyistä.
Paikalle kaartoi pari autolastillista porukkaa ja astelimme ”jonoon” oven eteen, vaikutti hyvältä… ja olihan tämä paikka auki.
Suomalaisen palvelun saattamina (tämä on siis hyvä, inhoan hitusen niitä hymytyyppejä, jotka tulevat vielä kesken murkinan kyselemään ”kaikki hyvin”) tilasimme Wallsteet burgerit, ranut ja lighticocikset, burgerin sisältöä ei sinänsä kuvattu mitenkään muuten kuin juustohampurilainen, jollainen myös Bronx oli. Kuvassa Wallstreettiin oli liidulla vedelty jotain kerroksia enempi.
Savu levisi pieneen ”torppaan” ja varttia yli 11 mesta oli tupaten täynnä. Oho.

Tässä se on. Cola oli taas tämä minipullo ja maksoi aivan saakutisti.

Ruoka tuli nimellä huudettuna, tai ei se mihkään tullut, itse se piti hakea tiskiltä. Haukkaisu… pihvi oli tosi raakaa, ihan punaista puolet. Tämä oli ihan ookoo, mutta se olisi saanut olla hitusen lämpimämpi, makuasia, mutta pidän itse kuumasta ruoasta. Haalea, raaka jauheliha on monesti liikaa, nyt ei. Maku oli hyvä, kastikkeessa oli, yllätys yllätys, jotain spessua, tulisuutta. Se meni, muuten maut kohdallaan ja huomattavasti parempi burgeri kuin odotin. Todella paljon parempi, ihan listan kärkeä. Annos oli myös täyttävä. Kirosin mielessäni, että olin tilannut ranut, mutta sorruin ”Tapsaan”, Tapsa kun otti aikanaan aina ”samanlaisen” kun edellinen, vaikka olisi inhonnut annosta. Pete otti ranut ja heitin ”Tapsat”, eli otin täsmälleen saman annoksen. Ranuissa ei sinänsä mitää vikaa, mutta niihin oli heitetty juustoraastetta päälle, mikä oli mielestäni ihan turhaa, ei lähelläkään Cheese Friesejä Shake Shackin tapaan.
Annos oli nopeasti imuroitu naamariin ja poistuessamme, jotkut hyökkäsivät heti varaamaan pöytämme. Suosittu paikka ainakin tänään.

Miten tämä nyt pärjää listalla? Meneekö ykköseksi? Ei. Tällä voisi olla mahdollisuuksia olla ykkönen, mutta inhosin puljun kotisivuja nii paljon, että se ei pääse listalle ollenkaan. No ei vaan, vitsi vitsi, pääsee kakkoseksi, tiputus johtuu haaleasta pihvistä. Voi olla että joku muu kokki olisi paistanut kuumat pihvit, voi olla että hiillos ei ollut vielä valmis (hiiligrilli kai tuolla on?) tai sitten vaan he haluavat tarjota haaleaa elämystä. Kakkoseksi. Viikon kuluttua ollaan todennäköisesti Englannissa, sieltä sitten alan raportit myöhemmin.