Pint and burger: Teerenranta 0.1
Kollega oli työmatkalla kun kesäloma alkoi ja ollaan aina menty ottamaan parit Teerenranta ravintolalaivaaan Lahden Ankkurissa viimeisenä työpäivänä. No, viestiä tuli että palattu ollaan ja sovittiin näin juhannuksenkin alle oluttaapaaminen ko. paikkaan. Sääennustus näytti sadetta, alkaisi kello 14, joten sovittiin että nähdään heti kello 12, siinä ehtii sen 2 olutta kiskaisemaan ja palailemaan kotosalle. Toisin kävi: kello 11 olin koiran kanssa pihalla, kun rankka sadekuuro yllätti. Katsaus sadetutkaan kertoi, että ei se ainakaan lopullisesti loppuisi. Soitto kaverille, muutimme suunitelman Teerenpeliin, laivan on meinaan kohtuu kylmä, vaikkakin sisätilojakin on, sateella. Eikä siinä ole mitään järkeä.
Kesänviettokamat olisi, mutta kun sataa koko ajan…
Tuttu nahkasohvanurkkaus veti meidät puoleensa Nipan ja Thornbridgen Chironin pariin. Kumpikin oli tuttu ennestään, jutut olivat vanhoja, tunnelma oli taattu, J.Karjalaisen sanoin ”On kaikki niinkuin ennenkin”. Näin keski-ikäisenä tai jopa sen ylittäneenä, tällainen varmanpäälle pelaaminen on entistä houkuttelevampaa. Seikkailu, kokemukse, kyllä joo kivoja, mutta helppous ja se, että tietää mitä saa, voittaa useimmiten. Tänäänkin tapaaminen ei tuottanut mitään yllätyksiä, kaikki oli hyvin ja mukavaa oli. Tietty kaipuu ja kaiherrus jäi kuitenkin mieleen… ei ollut tämä Teerenranta, kesä ei ole aloitettu. No tietysti on, miksi sitä pitäisi aina samallalailla tehdä, mutta tämä toistuva teema jutuissani, yritän mennä jonnekin ja se on kiinni tai remontissa tai sataa tai jotain, taas jäi menemättä sinne minne piti ja aina siitä tulee hitusen katkeruutta kyseessä olevaa paikkaa kohtaan. Nyt en voi hyvällä tahdollakaan tosin syyttää Teerenrantaa siitä että satoi, mutta kasaan tietenkin taas liiallisia odotuksia kyseistä paikkaa kohtaan.
Luin hauskan artikkelin monta vuotta sitten ihmisistä, jotka ovat olleet jossain matkustamassa ja viihtyneet jossain kohteessa todella hyvin, niin paljon että palaavat sinne uudestaan vain pettyäkseen. Tunnelma ei enää olekaan sama, kun kenties matkaseura, paikalla olevat ihmiset, vuoden aika ja kaikki muut muuttujat eivät ole samoja. Mitä he kaipasivat olikin se tunnelma, ei paikka. Itselleni kävi kerran näin. Meillä oli, tai on niitä vieläkin, en vain ole ottanut osaa, ammattiliiton ”retkiä” ulkomaille töissä. Nämä oikeastaan ihan vapaa-ajan reissut sisälsivät voimakasta olutkulttuuria siinä pahemmassa merkityksessä tai mitä nyt kukakin halusi tehdä. Oltiin Pärnussa kerran, aurinko paistoi, en ollut käynyt siellä ennemmin ja pitkät rannat sekä edullinen Öllekuningas tekivät vaikutuksen. Hehkutimme tätä paikkaa kollegoille ja kuvailimme sen ihanuutta niin paljon, että eräs vuosi Riikan bussireissulla, bussi taivuteltiin kurvaamaan Pärnun kautta, pitihän siellä käydä katsomassa tätä paratiisia. Sää oli vähän huono, rannalla ei ollut ketään, se oli autio kuin aavekaupungit. Tunnelma oli täysin eri, ihmiset, joille olimme kertoneet paikasta, olivat lievästi sanottuna pettyneitä. Kaiken kukkuraksi meitä oli vielä ”alkuperäinen jengi” kasassa myös. Pienet muuttujat, niinkuin tässät tapauksessa sää, vaikuttavat paljon.
Todennäköisesti pääsen Teerenranta 1.0 blogaukseen vielä… mutta tuleeko 0.2 sitä ennen? Ovatko odotukset liian suuria? Onko missään enää mitään hienoa ikinä…?
Kuitenkin, kesä on virallisesti alkanut, olkoon se nyt tällainen sateinen ja …. Suomen kesä. Tällainenhan se useimmiten on.
