Pojasta olvi paranee – Kääriäiset Suomen olutkartalla

Olutpostin haastattelussa Kääriäisten olutperheen miehet.

Lammilainen sahtimies Pekka Kääriäinen ja hänen poikansa Jouni ja Antti Kääriäinen ovat henkilöinä suurelle yleisölle suhteellisen tuntemattomia, mutta heidän vaikutuksensa suomalaiseen olutkulttuuriin tunnetaan hyvin. Perinteisestä Lammin Sahdista moderneihin oluttapahtumiin, vilkkaaseen ravintolatoimintaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ulottuva toiminnan kirjo pitää sisällään uskomaton tarinan suomalaisesta yritteliäisyydestä ja periksiantamattomuudesta. Olutposti istutti Kääriäiset saman pöydän ääreen ja kyseli perheen kuulumiset nyt ja vuosien takaa.

miehiä

Lammin Sahti

Hämeenlinnan kupeessa sijaitsevalla Lammilla Lieson kylässä 1985 perustettu Lammin Sahti lienee edelleen maamme vanhin toiminnassa oleva pienpanimo. Pekka sai vaimonsa Sirpa Kääriäisen kanssa ensimmäiset tuotteet myyntiin vasta paria vuotta myöhemmin, suomalaisen lupaviidakon ansiosta.

Pekka: ”Kiinnostuin sahdista jo nuorena, kun naapurimme Ranisen Pentti keitti muuripadassa outoa lientä, joka tuntui kovasti kiinnostavan tienoon miesväkeä. Olen aina ollut perinteen ystävä ja sitähän sahti juuri edustaa. Keittotaidon kehittyessä heräsi ajatus sahdin saattamisesta myyntiin, mutta noihin aikoihin Suomen alkoholilainsäädäntö oli vähintäänkin seisahtuneisuuden tilassa, eikä myyntilupia saanut noin vaan. Alkon valikoimakin oli ulkomaisten ja erikoistuotteiden kohdalla todella suppea.”

Antti: ”Isä oli varmasti innostunut niin kuin aina, kun lupa viimein heltisi. Alkon valvoja (Pentti Salmi) sattui olemaan sahtipitäjän miehiä ja homma lähti siitä sitten etenemään. Alko määritteli hinnat. Ensimmäinen erä maksoi Alkossa 18 markkaa litra ja sitä oli ostettava vähintään viisi litraa kerralla.”

Jouni: ”Isä investoi isompaan keittolaitteistoon vuonna 1988 kun panimolle saatiin 2000 litran kuurna ja mäskäystiinu. Saimme oikeaan aikaan hyvää julkisuutta hiukan odottamattomalta taholta, kun Guinnessin ennätystenkirjan Suomen painoksessa Lammin Sahti nimettiin maailman suurimmaksi sahtipanimoksi ja sen tiloista löytyi vieläpä maailman suurin sahtikuurna. Olihan se hienoa, varsinkin kun perheemme käytännössä ainoa virallinen sahdinvalmistaja maassa.”

Pekka: ”Opiskelin kauppakorkeakoulussa ja satuin valitsemaan opinnäytetyöni aiheeksi juuri sahtipanimon pyörittämisen. Sain VTT:n kautta ja itse tutkimalla kaikenlaista dataa aiheen ympäriltä. Olin laskenut valmiiksi kaikki kustannussuunnitelmat, logistiikan ja testauttanut itse sahdinkin laboratoriossa. Kun Alkon päättäjät hiukan naureskellen alkoivat kysellä lisätietoja hakemukseeni, minulla oli kaikki tarvittava tietotaito ja näyttö. Uskoisin, että ilman noita yksityiskohtaisia tietoja lupa ei olisi irronnut ainakaan sillä kertaa.”

Suuret Oluet – Pienet Panimot

Lasi ja hampurilainen

Maamme tärkein oluttapahtuma tuo vuosittain esiin suomalaista panimo-osaamista kiertuemuodossa. Kaikki tapahtumaan osallistuvat panimot ovat Suomen Pienpanimoliiton jäsenyrityksiä ja ne järjestävät paikalle tulevan henkilökuntansa itse. Tapahtuma talkootyöllistää paikallisia olutseuroja ja ruoka-alan toimijoita ympäri maan.

Pekka: ”Olin pyöritellyt päässäni ajatusta oluttapahtumasta, missä olisi esillä vain pieniä panimoita ja toki oma sahti oli myös tärkeä tekijä tässä. Halusin nostaa sahdin profiilia maaseudun juomasta trendikkäämpään suuntaan.”

Antti: ”Ensimmäinen vuosi (2003) mentiin Lahden satamassa omilla kamoilla. Telttakin näytti puolijoukkueteltan ja sirkusteltan sekasikiöltä värikkäine leikkauksineen. Se ostettiin pellavamarkkinoiden organisaatiolta ja voin kertoa, että sen pystyttäminen jäi ainakin minun osaltani ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi.”

Jouni: ”Olutfestivaalin järjestäminen vaatii Suomessa kärsivällisyyden ja hyvän sään lisäksi valtavan määrän erilaisia lupia ja paperisotaa. Tilapäiset anniskeluluvat joka tapahtumaan erikseen, poliisin huviluvat, AVI, THL, ympäristökeskuksen luvat, järjestyksenvalvonta ja nykyään tietysti kiristyneiden hygieniasäädösten mukanaan tuomat toimet. Kaikesta tarkkaavaisuudesta huolimatta, joka vuosi ainakin yksi tapahtumista on joutunut viranomaisten tarkastukseen. Milloin on syynä ollut viinaranneke, joka aiheutti huomautuksen Valviralta tai maksuaikakortit, jotka maksutapana toivat syytteen laittomasta anniskelusta velaksi. Syy voi olla lähes mikä vaan lakipykälätkin saattavat muuttua kesken tapahtuman. Ikinä ei voi tietää, mistä viranomaiset milläkin kertaa kiinnostuvat.”

Pekka: ”Odotimme Lahteen 10 000 kävijää, mikä ei tietenkään toteutunut, mutta tuhansia paikalle tuli kuitenkin. Ensimmäinen SOPP ei ollut varsinainen menestys, mutta sen verran onnistunut kuitenkin, että päätimme jatkaa konseptin kehittelyä ja laajentamista.”

Antti: ”Tiettyjen työtehtävien ulkoistaminen tuntui järkevältä ensimmäisten tapahtumien jälkeen. Tämä mahdollisti meille keskittymisen tapahtuman talous- ja järjestämispuoleen. Tapahtuman näkee aivan eri tavalla, kun ei itse tarvitse jokaista ruuvia ruuvata tai pöytää kantaa. Nykyisin tapahtumassa ison osan käytännön työstä ja kenttäpalveluista hoitaa ulkopuolinen yritys.”

Jouni: ”Ensimmäiset kymmenen vuotta kokeilimme järjestää tapahtumaa eri vuodenaikoina Lahdessa ja Helsingissä, kunnes kiertueajatus alkoi ottaa tuulta alleen ja kaupunkeja tuli mukaan lisää. Jos tapahtumia järjestää ympäri vuoden, on riskinä ettei saada panimoita mukaan. Monessa työskennellään pienellä porukalla ja jatkuva reissaaminen ympäri vuoden vie työntekijöitä pois itse panimolta, jolloin tuotanto kärsii. Kesä on olutjuhlalle se paras sesonki. Näin se vain on.”

Yrittäjähenkisyys on Kääriäisille itsestäänselvyys. Vaikka SOPP-tapahtuma vie perheen toimista suurimman huomion, on perhetiimillä sen ohessa monta rautaa tulessa.

Antti: ”Kai meillä on isän ja äidinkin puolelta tullut sellainen sukuvika, että kukaan ei oikein malta olla kovin pitkään paikoillaan. Aina pitää olla jotain tekemistä, ja jos siitä saa vielä tuottoakin, niin aina parempi.”

Jouni: ”Vanhemmat olivat aina töissä, vaikka olivatkin tavallaan kotona. Joko niillä oli kiinankaalia, porkkanoita, sahtia tai jotain muuta, mikä piti isän ja äidin kiireisenä. Me lapset sitten autoimme siinä missä pystyttiin. Lähinnä sellaista käytännön hommaahan se oli. Jos isää halusi nähdä tai jututtaa, niin piti mennä sinne, missä hänen työnsä sillä hetkellä oli. Maalaisperheissä tehdään paljon asioita yhdessä ja mukulat menee mukana.”

Antti: ”Suuret Oluet – Pienet Panimot on vain osa Lammin Sahdin toimintaa. Toki se on liikevaihdoltaan ja näkyvyydeltään suurin meidän aktiviteeteista, mutta meille se on vain yksi osa meidän yrittämistä. SOPP työllistää kesällä meitä kovin, mutta kyllä firma pyörii ympäri vuoden. Ravintola- ja kahvilatoimintaa on ollut siinä sivussa mukana lähes koko ajan mm. Lahdessa, Heinolassa ja Tuurissa. Kesäkahviloitamme pyörittävät pääasiassa sukulaiset, koska olemme itse olleet niin kiinni tapahtumissa kesäaikaan ja onhan silloin myös sahdin paras sesonki.”

Pekka: ”Ollaanhan me tietysti valmistettu panimolla muutakin kuin sahtia. Oluttakin tehtiin jossain vaiheessa muun muassa sen aikaisen Saimaan Juomatehtaan kanssa. Ennen Lammin Sahdin tiloja Liesossa meillä oli Kauppakeskus Tuulosen yhteydessä Hämeenlinnassa pieni panimo. Rakensin tilaan omin käsin edellä mainitsemaani opinnäytetyötä varten 150 litran pannut paremman puutteessa vanhan meijerin tiinuista ja muusta laitteistosta. Syy miksi rakensimme panimon juuri kauppakeskukseen oli yksinkertaisesti se, että lain mukaan sahtia sai siihen aikaan myydä vain valmistuspaikan välittömässä läheisyydessä. Käytämme tilaa edelleen koekeittoihin ja reseptien hiontaan. Meillä on myös mehustamo ja kymmenisen vuotta sitten hankittu tislauspannu, jolla tehdään kokeiluja myös sille puolelle.”

Pykäläviidakko

Suomen alkoholilainsäädäntöä ei tunneta venyvyydestä eikä tulkintojen helppoudesta. Kääriäisen perhe, ja erityisesti Pekka on joutunut viranomaisten hampaisiin useasti.

Pekka: ”Tästä voisi kirjoittaa ihan oman kirjan. Riippumattomuuden arviointi on ollut yksi iso harmi meille. Lappeenrannan Panimo, jossa oli mukana myös sittemmin Bryggeri Helsinkiä pyörittänyt Rakuuna Olut Oy, kaatui siihen. Myös 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä SOPPien tapahtumajärjestäjänä toiminut Pullokas Oy, joka oli Oksa Oy:n Pertti Oksan ja Teerenpelin Anssi Pyysingin ja meidän yhteistyöyritys ja se kärsi niin ikään riippumattomuuden arvioinnista, jonka takia verohelpotukset jäivät saamatta. Meillä oli yhteisomistukseen ostettu pullotuskone, joka tulkittiin riippuvuustekijäksi. Tämä keissi on edelleen kesken. Tällä hetkellä koko yrittäjyys on siirretty pois minulta käytännön syistä. En siis omista Lammin Sahdista enää mitään. Omistajuus on Sirpalla, pojilla ja pienellä joukolla pienomistajia.”

Tulevaisuus

Jounin ja Antin vuoden takainen idea uudesta panimosta alkaa siirtyä käytäntöön.

Antti: ”Siirtyminen perheyrityksestä palkkaamaan ulkopuolista väkeä jännittää hiukan. Perhe ja sukulaiset ovat niin intiimi pieni yhteisö. Perheyrityksissä ollaan usein moniosaajia. panimolla on aina joku asia rikki ja niiden korjaamiseen tarvitaan käytännön osaamista, mikä tulee vain ajan kanssa.”

Antti: “Me rakennetaan nyt alustaa joka taipuu moneen. Se mitä tulevaisuus tarkalleen tuo tullessaan on mahdotonta sanoa, mutta oli se sitten olutta tai jotain muuta, nämä tilat soveltuvat siihen. Tarkoituksena on mahdollistaa 100 000 litran vuosituotanto ja automatisoida prosesseja mahdollisimman paljon, jotta itse henkilötyövuosissa säästetään. Tuotteitamme myös tölkitetään. Mitään suurta uutta innovaatiota tässä ei ole takana, vaan enemmänkin pellolta pulloon -konseptilla mennään.”

Antti: ”Isälle sahti on aina ollut elämäntapa ja hän on saanut ja voinut toteuttaa itseään menemättä aina niin sanotusti bisnes edellä. Itse haluan tulevalta panimolta sen verran liiketoimintaa, että se on kannattavaa tehdä. Toki sen pitää olla myös ammattimaista hauskuutta unohtamatta. Haluan kuitenkin pitää elämäntavan ja bisneksen erillään. Uskon, että meillä on kaikki tarvittavat edellytykset hyvään ja kannattavaan panimotoimintaan. Etunamme tietysti vankka kokemus alalta ja valmiit verkostot.”

Jouni: “Sahtia ei toki olla unohtamassa, me vaan halutaan kokeilla nyt jotain uutta. Hyvät oluet ovat keskiössä ja miksei vaikkapa sahtipohjainen viskikin jossain vaiheessa. Selkeä visio ja prosessit puuttuvat vielä, mutta niiden luomiseen panostetaan nyt.”

Mies pitelee olutlasia
Olutpioneeri Pekka Kääriäinen

Tuotteet ja brändäys

Antti: “Vehnäolut on ollut itselle jo pitkään tärkeä juttu. Olen keitellyt sitä nyt toistakymmentä kertaa ja reseptiikka alkaa muotoutua oikeanlaiseksi. Maku edellä tietenkin mennään, mutta luottavaisin mielin olen liikenteessä.”

Jouni: “Kyllä ehdottomasti vehnäoluet ovat panimon ensimmäinen projekti. Rakastan vehnäolutta. Siinä ja sahdissa on aika paljon yhteistä muutenkin. Antti ehdotti joskus siinä uimistakin, mutta tämä jäänyt vielä kokeilematta.”

Antti: “Kyllä me mennään tässä ihan tuote edellä. Toki jossain vaiheessa pitää miettiä nimeä ja brändäystä sekä sitä miten se vertautuu Lammin Sahtiin. Brändin merkitystä ei toki voi väheksyäkään. Sen avulla syntyy moni ensimmäinen ostopäätös ja onhan se niin, että mitään ei voi markkinoida ilman brändiä.”

Pekka: “Tällä alalla on ihan tarpeeksi yrittäjiä, jotka tekevät pelkkää brändiä.”

Teksti: Mikko

Kuvat: Harri ja Anikó

Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 1/22.

Aikaisempia artikkeleita Suuret Oluet Pienet Panimot tapahtumasta

mainos