Reittausblogi: Olutarvio: Benediktiner Hell

Aiemmin mainitsin olevani nyt olutharrastuksessa taas saksavaiheessa eli maltaiset maut sopivalla puraisulla tuntuvat tällä hetkellä maittavan erityisen hyvin. Lähinnä kai vehnäoluestaan tunnettu Benediktiner Weissbräu sijaitsee eteläisessä Saksassa, mutta oluet pannaan kuitenkin Licher Brauereilla Saksan keskiosissa – jo etiketin etuosa kertoo tämän, eli ei tarvi mennä edes pieneen pränttiin. Alkuperäinen Benediktiner lienee ollut jonkin sortin luostaripanimo ja kysynnän noustessa sekä kenties yrityskauppojen tapahduttua olut valmistetaan nyt toisaalla. Oluessa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, saksalainen lager Helles -tyyliin eli vaaleaa maltaisuutta ja aromikasta humalaa, tack.

Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa pirteästi. Tuoksussa on hunajaista ja viljavaa maltaisuutta, sekä tuntuvasti jalohumalien kukkaisuutta ja kesäisen niittymäistä aromikkuutta. Miellyttävän raikas ja houkutteleva tuoksu. Maku jatkaa samaa odotettua rataa ja hyvä niin – pehmeästi ja hieman makeasti hunajaista maltaisuutta, leipäisyyttä ja sitten kohtalaisen rapsakasti katkeruutta ja niin miellyttävästi humalien kukkaista ja hennon hedelmäistä aromikkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeähkö. Kerrassaan miellyttävä olut. Mielestäni hieman parempi kuin aiemmin arvioitu Berliner Kindl Jubiläums Pilsener (8/10).