Reittausblogi: Olutarvio: Linden Oppipoika

Paikallispanimon uutuus olut, Oppipoika, on belgityylinen vahva ale. Oluen reseptiikan on kehittänyt Olutmestari Mikko Lindenin vanhin poika, joka auttelee isäänsä panimon askareissa silloin tällöin. Mausteena on käytetty greippiä ja katajanmarjoja, mutta humalaa ei ole lainkaan. Oluen koe-erä oli maistettavana Rauman kotipanijoiden iltamissa, jossa se todettiin varsin maukkaaksi. Siitä tie on sitten vienyt aina kaupalliseen versiointiin saakka. Oluen ensimmäinen, nyt jo loppuunmyyty kaupallinen erä, oli koe-erää hieman pliisumpi. Nyt maistossa on toinen valmistuserä, johon reseptiikkaa on paranneltu.— 

Chimayn pikariin kaatuu utuista punaoranssia olutta, joka vaahtoaa aluksi mukavasti. Kukka kuitenkin asettuu, jääden lopulta ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksussa on belgihiivan tuottamia sokeroitujen kuivattujen hedelmien aromeita, jotka saavat rinnalleen aidon greippimäistä terhakampaa hedelmäisyyttä ja taustalakanaksi levittyvää mausteisuutta. Hiiva on tuottanut tuoksuun myös hieman lakritsaa muistuttavia sävyjä ja aavistuksen banaaniakin. Tuoksu on mukavan runsas ja rehevä, sitä ei joudu etsimään vaan se kyllä reippaasti nousee itse ja esittäytyy. Maussa on tuttuja belgioluen sävyjä aina kuivatuista hedelmistä ja päärynäisestä pirteydestä lähtien, mutta kokonaisuuden taakse virittäytyy karvaamman greippinen vire, joka luo hieman katkeromaista supistusta, mutta omalla hedelmälihaisen happamalla tavallaan. Humalien puutteesta huolimatta on turha pelätä oluen olevan makea – kokonaisuus on pikemminkin kuivahko ja miellyttävästi kaatuva, ihan aidon belgioluen tapaan. Katajanmarjojen tuttu mausteisuus nousee esiin jälkimaussa, samalla kun lämmittävä noste kohoaa rintakehään. Kokonaisuus on hedelmäinen, näin vahvaksi peräti raikas, mutta panimon runsasmakuisimpana tuotteena kuitenkin enemmän sellainen hitaasti nautittava herkkupala. Tämä panimon toinen erä oli selvä parannus ensimmäisestä ja täysin maistamani koe-erän tasoinen – vaikka vaaka onkin heilahtanut mausteisuudesta ehkä hieman enemmän hedelmälihaisesti suuta supistavan greipin suuntaan.