Nürnbergin suojeluspyhimys Sebalduksen mukaan nimettyä vehnistä Alkon valikoimasta. Oluen on tehnyt iso frankenilaispanimo Tucher, jonka Dortmunderilla kostuttelin kurkkua kesällä. Kuusiprossaisena tämä on tyylin normia hieman vahvempi, mutta ei kuitenkaan yllä weizenbockien lukemiin. Alko on mitannut katkeroita miltei olemattomat 11 EBU, joten pehmeää ja täyteläistä lienee tarjolla – vehniksen tapauksessa se sopii kyllä minulle. Vanhantyylinen etiketti miellyttää silmää.— 

Sameaa, oranssihtavaa olutta kaatuu lasiin. Oluen päälle muodostuu tiheäkuplainen, runsas ja kestävä vaahto. Aivan tyylipuhtaalta näyttää, eikä tuoksukaan tuo muutosta havaittuun asiain tilaan. Banaanisuutta, runsaasti neilikkaa ja raikkaasti purukumimaisuutta. Todella hyvä intensiteetti tässä tuoksussa. Jos verrataan esim. Elowehnään, niin kovin vaatimattomaksi se tämän rinnalla jää – tekeeköhän pieni lisävahvuus tässä taikojaan? Maku on myös hyvä ja niin perinteisen vehnismäinen kuin suinkin. Oluen suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Hiilihappoisuus on runsasta, mutta pehmeää ja olut tuntuu ikään kuin täyttävän suun pienemmälläkin siemauksella. Nautinnollisen pehmeä, miltei täysin katkeroton liuku. Maku on runsaan neilikkaista, tutun vehnäistä ja hieman banaanimaista vehnäiloittelua. Ei mitään häiritseviä piirteitä, vaan tuttu laadukkaan saksavehnän maku, mutta pehmeän runsaalla suutuntumalla ja ehkä hieman normaalia voimakasmakuisempana. Jälkimaun puolella esiin nousee pieni yrttinen katkerokin, mutta vain häivähdyksenä. Yleisilme on jossain normivehnän ja weizenbockin välimaastossa. Tykkään kovasti!