Tekee mieli kiljua – hard seltzer lyö läpi?
Hard seltzer on kaikessa yksinkertaisuudessaan ready to drink -kategoriaan lokeroitava juoma, joka yhdistää hiilihapotetun veden alkoholiin sekä mahdollisiin makuaineisiin.
Gluteeniton, vähäkalorinen, kevyt ja helposti juotava tuote. Silti se on herättänyt hämmennystä maassa, jossa lonkerokulttuuri on saanut alkunsa. Eikö hard seltzer sitten olekaan niin yksinkertainen juoma?
Hard seltzerin, ”kovan kuplaveden”, juuret löytyvät USA:sta. Nykyisen seltzer-buumin voisi sanoa käynnistyneen kunnolla kesällä 2019, mutta historiankirjoja selaamalla hard seltzerien tarina alkaakin jo vuodesta 1993, kun Coors toi markkinoille Ziman. Vuonna 2013 koettiin toinen aalto SpikedSeltzerin iskiessä markkinoille lujaa. Kolme vuotta myöhemmin SpikedSeltzer myytiin Anheuser-Busch-jättiläiselle, vain noustakseen takaisin parrasvaloihin Bon & Viv Spiked Seltzer -nimellä.
Aalto yltää Suomeen
Kolmas aalto on se, joka yrittää nyt lyödä läpi Suomessa. White Claw, jota Hartwall tuo maahan ja jota valmistetaan nykyään lisenssillä Euroopassa, on yritys, jonka ansiota tai syytä hard seltzerien esiinmarssi on. Markkinajohtaja White Claw, sen perässä tuleva Truly, jo mainittu Bon & Viv ja moni muu firma ovat tehneet tilinsä
hard seltzereillä. Mutta miten niistä on tullut panimoväen suosikkijuomia, vai onko?
”Se on mahtava vaihtoehto oluita tarjoilevan ravintolan valikoimiin. Hard seltzer maistuu niille, jotka eivät juo olutta tai erinomaisena ’välivetenä’ olutharrastajalle.
Sitä voidaan tehdä osittain samoilla laitteilla kuin olutta, siinä on samanlaista harrastuspotentiaalia maustamisen osalta kuin fruited soureissa ja ne löytyvät
Untappdistä”, kertoo Pien Distributionin Erkki Häme, joka tuo Suomeen jenkkiläisten Evil Waterin ja Untitled Artin ”hype seltzereitä”. Hämeen Pien Brewpub -ravintolassa tehdään myös omia hard seltzereitä Pien Seltzer Project -nimen alla. Brewpubin ravintolapäällikkö Heidi Reisin kipparoima projekti valmistaa hard seltzereitä ainoastaan Brewpubin omaan käyttöön.
”Käytämme vodkapohjaa ja uutamme siihen kauden marjoja, yrttejä sekä hedelmiä. Odotettavissa on vaihtuvia makuja, joita ei saa mistään muualta”, Häme hehkuttaa.
Historian pitkät lonkerot
Vaikka Pien Brewpubin sisuksissa toimii Pien Brewing -panimo, niin sen tiloissa ei hard seltzereitä voisi lain mukaan valmistaa. Koska kyseessä ei ole olut, niin valmistaminen vaatisi erilliset tilat. Pienpanimoalennusta ei ole hard seltzereille
myöskään luvassa verotuksessa. Onko tässä syy, miksi hard seltzer ei ole ainakaan vielä lyönyt kunnolla läpi kotimaan olutpiireissä?
”Hard seltzeriä on lähdetty tekemään aivan väärällä tyylillä Suomessa. Jenkeissä trendin aloittivat maineikkaat pienpanimot sekä suuriksi kasvaneet seltzereihin erikoistuneet yritykset, kuten White Claw. Panimot tekivät hard seltzereitä samalla intohimolla kuin olutta. Ja VAIN oman ravintolansa hanaan. Ne ovat nimenomaan hanatuotteita. Nyt hard seltzereitä on alettu tölkittämään enemmän, mutta yleensä nekin ovat rajumpia fruited-versioita. Suomessa trendijunaan hyppäsivät esanssilitkuillaan suuret pienpanimot, jotka tykittivät tuotteet vain suoraan markettien hyllyihin panostamatta niihin sen enempää”, Häme tylyttää.
Hän kuitenkin näkee, että Suomen vahva maustettujen lonkeroiden ja siiderien kulttuuri tulee avittamaan hard seltzerien markkinamurrosta. Ainakin isoimpien juomatalojen kohdalla. Samaa mieltä on myös Teerenpelin myyntipäällikkö Topi
Järvinen. Lahtelainen panimo-tislaamo julkaisi viime kesänä ensimmäisen, veriappelsiinilla ja Himalajan ruususuolalla maustetun hard seltzerinsä, ja oli näin ensimmäisten joukossa Suomessa.
”Lonkeroitahan meillä on ollut valikoimissa jo useamman vuoden. Ne ovat saaneet nopeasti vankan kannattajakunnan, joten halusimme tutkia tämän kategorian trendejä vähän tarkemmin ja olla mukana ’muotijunassa’. Long drink -kategoria on kasvanut hurjaa vauhtia ja hard seltzerit ovat luonnollinen jatkumo. Toki lonkeroiden vankka asema myös kilpailee jonkin verran seltzereiden nousua vastaan”, Järvinen analysoi.
Pohjois-Amerikassa ei juuri lonkeroa tunneta, mutta toisaalta siellä on taas erittäin iso markkina maustetuille kivennäisvesille, seltzereille, joten on luonnollista, että
Suomessa pään avaus ei ole ollut ongelmatonta. Järvinen nostaa esille myös hintapisteen, sillä vaikka hard seltzerit ovat ”riisuttuja lonkeroita”, niin Suomessa niiden hinnat ovat järjestään long drinkejä korkeammat.
”Pienemmissä panimoissa käsityö maksaa aina extraa. Jenkeissä kun hard seltzerien menestys perustuu myös suhteessa edulliseen hintaan. Suomessa moni pienpanimo ei myöskään usko hard seltzerien potentiaaliin tai breikkaamiseen”, Järvinen jatkaa.
”Pienpanimoiden seltzerit eivät Amerikassakaan ole iso juttu panimon omien ravintoloiden ulkopuolella. Pienpanimot saavat Suomessa oluesta veroalennusta, kun taas seltzereistä eivät, joten kannattaa ne intensiivisimmätkin tuotteet tehdä
mallaspohjan kautta. Hard seltzer on vähän kuin mahdollisimman kevyet lagerit – niidenkin myynnistä vain todella pieni osa on pienpanimoiden tekemää, ja monet tekevät niitä vain oman ravintolansa hanaan”, Häme syventää kotimaan katsausta.
Meille vai käymisteille?
Jotain Suomi ja USA kuitenkin jakavat, nimittäin käymisteitse tehtyjen kevyiden alkoholijuomien surullisen historian. Tai jakoivat, sillä nykyään Suomessakin saa kaupoissa myydä viinapohjaisia juomia ja USA:ssa verohelpotukset tasapäistettiin
pari vuotta takaperin. Käymisteitse tehty hard seltzer ei siis ole mikään lain sanelema pakko, mutta silti niitä vielä kohtaa siellä täällä. Tällä hetkellä kotimaan markkinoilta löytyy hyvänä esimerkkinä pietarilaisen AF Brew’n käymisteitse valmistettu hard seltzer -kaksikko. Miksi?
”En kyllä keksi mitään muuta syytä kun verotekniset syyt yhä joissain maissa. Kuulostaa järjettömältä tehdä niitä käymisteitse”, Häme hämmästelee.
”Ei enää kiljulonkeroita”, Teerenpelin Järvinen parahtaa ja jatkaa: ”Käymisteitse valmistus on ehkä raaka-aineiden osalta halvempaa, mutta käyminen vie aina enemmän aikaa, kun viinapohjaisten lonkeroiden tai hard seltzereiden sekoitus. En osaa tarkkaan vastata muiden tekemisiin, mutta me valmistamme nämä tuotteet viinapohjaisena ja säästämme käymisastiat oluiden valmistukseen.”
Erkki Hämeen Pien-yritysrypäs ja Topi Järvisen Teerenpeli ovat molemmat olleet omalta osaltaan luomassa kotimaista hard seltzer -kulttuuria, joka varmasti jatkaa noususuhdannettaan kesän saapuessa pohjolaan. Lyökö kulttuuri kunnolla läpi, se jää nähtäväksi. Mutta juovatko Häme tai Järvinen itse tulevana suvena
hard seltzereitä?
”Hard seltzereille on todellakin paikkansa. Olen juonut aivan mielettömän hyviä ’kokemus-seltzereitä’ Omnipollolta sekä todella raikkaita välivesiä esimerkiksi Bottle Logicilta ja Monkishilta. Myös Pien Brewpubin seltzerit eksyvät lasiini usein kun iskee ähky oluesta. Todella raikas ja hyvä vaihtoehto!
Suosittelen heittämään ennakkoluulot romukoppaan”, Häme intoilee.
Järvinen ei koe olevansa hard seltzerien kuluttajasegmenttiä, mutta löytää niistä silti paljon hyvää.
”Terveys- ja kaloritietoisuus yleistyy myös alkoholituotteiden osalta merkittävästi. Tähän porukkaan luen itseni. Olen enemmän oluiden ystävä, mutta jääkylmä hard seltzer aurinkoisella kesäterassilla reiluilla jäillä ja sitruunansiivulla, niin mikä ettei!”
Teksti: Teemu Lahtinen
Grafiikka: Oskari Sarkima
Artikkeli on julkaistu Olutposti-lehden numerossa 2/2021.
