Tukottaako?

Mäskin aiheuttama tukko on monelle harrastajalle tuttu ilmiö, mutta onko keittovehkeisiin jämähtänyt puuro mahdollista pelastaa?

Mäskipedin tukkeutuminen on vaiva joka heittää mukavasti kapuloita rattaisiin ja saa panopäivään kummasti lisää pituutta. Maltaat on rouhittu, pH säädetty, lämpötilat kohdallaan ja sitten huuhtelun alkaessa alkaakin neste kerääntymään eikä valukaan mihinkään. Mikä kumma sitä mäskipetiä sitten tukottaa?

Estäminen

Syy löytyy muun muassa proteiineista, beetaglukaaneista tai entsyymitoiminnan vähäisyydestä. Joistain maltaista on enemmän riesaa kuin toisista ja se pitää huomioida oluen reseptiikassa. Vehnämaltaat ovat todella rikkaita proteiinien suhteen. Vaikka niitä käyttämällä saakin uhkean vaahtokukan aikaiseksi, maltti on valttia. Vehnäolutta tehdessä tukoksen riski alkaa nousta kun vehnämaltaiden määrä ylittää 50 % reseptistä. Ruis ja kaura ovat myös tehokkaita pistämään paikat tukkoon.

Toisin kuin ohramaltaassa, vehnämaltaassa ei ole kuorta joka tekisi luonnollisia vesikouruja nesteen virtaukselle. Vehnämallasvoittoisten oluiden kanssa joudutaan monesti turvautumaan riisinkuoriin. Riisinkuoret toimivat ohrankuorien korvaajana ja näitä kannattaakin heittää reippaasti mukaan reseptiin. Riisinkuorista ei tule olueen makua, väriä tahi sokeria.

Maltaiden rouhintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Liian hienoksi jauhettu mallas ei ole hyväksi, tokihan siitä saa eniten sokereita irti vaan saavutetun hyödyn voi menettää nopeasti tukkeutuneen mäskäysastian siivilän takia.

Yhdessä raaka-aineiden kanssa lämpötilalla saa myös helposti tuhoa aikaseksi. Liian kuumalla mäskäyksellä saatetaan tuhota entsyymitoiminta, mikä johtaa moniin muihinkin ongelmiin tukkeutumisen lisäksi. Mäskin lämpötilan nostaminen mäskäyksen loppuvaiheessa (ulosmäskäys) kannattaa säätää 76-78 asteen välille. Tällöin entsyymitoiminta lakkaa ja vierre virtaa sutjakkaammin.

Tee mäskin huuhtelu rauhassa. Liian nopeasti lisätty vesi saattaa painaa mallaspedin läjään. Tämä tukkii tärkeät poistumisreitit vierteeltä. Toki tähän vaikuttaa myös maltaiden määrä astiassa. Vältä ylitäyttämistä. Myös virtauksen hallitseminen on tärkeää. Vierrettä kierrättäessä pumpun avustuksella mäskipedin läpi liian nopeasti, on mahdollista vetää hienojakoinen aines kohti pohjaa. Tämä saattaa estää virtauksia ja tukkia pahimmassa tapauksessa itse pumpunkin.

Myös välineillä on merkitystä, ja mäskäyslaitteiden osat kannattaakin pitää mahdollisimman puhtaina.

Ehjäys

Mäskipedin sekoittaminen ja sen uudelleen asettuminen on aina vaihtoehto. Ei mitenkään suotava, mutta välillä se vaan kaipaa pientä resetointia, että saadaan uudet kujat aikaiseksi oluen virtaamiselle. Vaikka mielesi tekisi vain tökätä kauhalla reikä mäskipedin läpi niin älä tee sitä! Vesi tosiaan menee läpi sukkana, mutta mitään sokereita se ei maltaista liota, eivätkä myöskään ylimääräiset partikkelit suodatu. Saat aikaiseksi vain laihempaa ja sameampaa olutta.

All-in-one täysmäskäimissä suodatinritilän falskaaminen tai väärin asennettuna jopa putoaminen on ihan yleinen ongelma. Tällöin mallasrouhe pääsee valumaan putkeen mistä vain nesteen pitäisi kiertää pumpun kautta takaisin mallaspedin päälle. Tähän on olemassa varsin ikävä ja vaivalloinen korjaustekniikka, eli poistaa mäski kokonaan mäskäysastiasta. Märän mallasmössön voi laittaa puhtaaseen astiaan laitteen puhdistuksen ajaksi. Tässä vaiheessa panoa kriittistä riskiä bakteerikontaminaatioille ei ole, sillä vierre kuitenkin huuhtelun jälkeen keitetään eli mahdolliset bakteerit kuolevat. Laitteen tukkeutuneet putket saa avattua vaikkapa ajamalla vesiletkusta vettä paineella ulostuloputkesta sisään. Myös puhtaalla paineilmalla voi  yrittää saada jotain aikaiseksi.

Jos olet vielä alkuvaiheessa, lisää reippaammin vettä siten, että mallaspeti saa vähän enemmän löysää ja poistaa mahdolliset ongelmakohdat.

Huuhteluvaihe yleensä vie 30-90 minuuttia, kaikki tätä pidempi aika lasketaan hitaaksi huuhteluksi. Jos neste kuitenkin virtaa lävitse, niin kannattaa mieluummin ottaa työajassa takkiin kuin lähteä korjaustoimenpiteisiin ellei hengenhätää ole.

Kuvat & Teksti: Joni Sormunen

aikakausilehti