Tuopillinen: Saimaan olutcocktaileja

Saimaan Juomatehdas otti ja repäisi kesäprokkikseksi olutcocktaileja. Homman nimi on sellainen, että cocktailit Saimaan oluiden pohjalle suunnitteli Paradise City Beverage Companysta cocktail-guru Luca Bertamini ja Saimaa sitten Diamond Beveragesin välityksellä toimittelee cocktailainekset ”laadukkaita makuelämyksiä tarjoaviin ravintoloihin”.

Kävi kutsu esittelytilaisuuteen. Koska cocktail Liberty or Deathissa on heti oluen, saunalämpimän sorbuksen ja mallasviskin jälkeen ehkä nautinnollisin tapa siirtää alkoholia elimistöön, en epäröinyt. Tilaisuus tosin oli 100 Dogsissa, mutta samaa porukkaa.

Neljä drinkkiä, maistoin kolme. Kaikki olivat suht mietoja (Saimaan edustajan mukaan ”noin viisprosenttisia”), kepeitä kesäcocktaileja.

Don Cloudy
Omenamehua, sitruunamehua, vehnä-ipaa ja kanelia aineksissa. Jotenkin odotin mehuista IPAa, jotain pseudo-NEIPAa, mutta kaneli onkin yllättävän ronskissa roolissa ja toimii kuin tauti. Kaneli siis antaa voimakkaan ensisäväyksen, mutta vehnäinen fiilis taustalta rullaa mukana. Loppuun katkerot ja sitrus piristää.


Sundog Lemonade
Tässä on sitten rapsakkaampaa lageria eli Sundog Lageria, verigreippiä, Aperolia ja sitruunaa. Hyvin raikas. Kesympi kuin edellinen. Luottaa verigreippiin. Noin kevyen oluen luonne hukkuu muilta osin, mutta runsaampi humalankatkero kietoutuu Aperolin katkeruuteen aika mielenkiintoisesti ja jää lopulta isoimpana asiana cocktailista mieleen. Ihan hyvää, mutta käsi meni jatkuvasti vieressä olevan Don Cloudyn suuntaan. Tämä oli yksioikoisempi.


Saimaa Island Ice Tea
Huoh. Kuulkaas nyt mikkeliläiset. Jos haluatte tehdä Saimaahan liittyvän Long Island Ice Tea -nimileikin, niin se on silloin tietenkin Soisalo Ice Tea! Mutta olen valmis antamaan anteeksi moisen tökeryyden, sillä tämä oli kokeilemistani cocktaileista melkeinpä paras. Olutta, limoncelloa, sitruunaa ja jotain joka meni ohi korvain. Olut oli vaaleaa lageria (Marsalkkaa oletan, koska tölkki vilahteli tiskin takana). Tässä olut jää oikeastaan vain kevyen maltaiseksi rungoksi muille mauille, mutta eipä se haittaa. Hyvä limoncello parantaa kaiken mitä koskettaa ja tässä mukaan yhtyy hieman inkiväärinen ja noh, jääteemäinen, mausteisuus.

Lisäksi olisi ollut vielä Pan-A and Pacific— -niminen Saimaan Brewer’s Special Pacific Pale Aleen tehty homma, jossa oli ananasta, malibua ja sitruunaa. Oli kuitenkin aika lähteä ja toisaalta drinkissä oli ananasta ja kookosta, yhdistelmä jonka aineksia yleensä vältän eroteltunakin. Muiden drinkkien pohjalta tosin voin suositella jos noista mauista tykkää, sen verran hyvin maut olivat kaikissa balanssissa.

Maukkaita juomiahan nämä ovat. Oluen ystävänä tosin ottaisin terassilla näiden sijaan raikkaan oluen. Nämä kun ovat cocktaileja, joissa olut on vain osa makuseosta. Mutta kun Oluen Ystävä raahaa väkipakolla Oluesta Kärsijän ties minkä erikoisolut-, ihmebisse- tai kummallisuuskaljabaarin terassille, niin kyllä tämmöisen Kärsijän kouraan voi lykätä.

Saimaan lopullinen pitkän tähtäimen juonihan näiden kanssa onkin sitten vähän erilainen. Jos cocktail-juttu saa suosiota, niin näiden (?) pohjalta voisi kehitellä ihan tölkitettyjä valmiita juomaseoksia. Noh, hivenen olen skeptinen, että ne ihan tuoreen cocktailin tasoisia olisivat mutta on kai niille ottajansa.

Tätä suunnitelmaa tosin tällä hetkellä hieman hidastaa se, että maailman seitsemän miljardin ihmisen joukosta löytyy viisitoista keskustalaista joiden mielestä tislaten erotettu etanoli on vaarallisempaa kuin tismalleen sama etanoli ennen tislausta. Ei muuten kannata näitä limuviinoja sitten niille kepulaisille terassilla tarjoilla. Voipi olla, että heilahtaa heti häiriökäyttäytymisen ja iltalypsyn puolelle jos ei maistu viina juomassa yhtään, sen verran vähäistä tuntuisi tuo itsekontrolli olevan ihan selvinkin päin.

mainos