Tuopin Ääressä: Antfarmin tuparit

”Tervetuloa Antfarmin tupareihin..”

”Ai teil alkaa olemaan tilat valmiit? Upeeta, toki tuun”


Osapuin näillä sanoilla kuului kutsu Lahden olutyhdyskunnan, kolhoosin ja kimppapano-porukan uusiin tiloihin. Kuulema kylmääkin oli tarjolla, eli mielijuomaani: ilmaista alkoholia.

Pakattuani laukkuuni toimitustyössä käytettävän kevyen kenttäsetin(olutta, sekä sahtia nousuun, kaksi kappaletta varastettuja hotellien kuulakärkikyniä, vihkon, sipsipussin laskuhumalaan, sanelimen ja kameran) olin valmis.

Vaaputtuani paikalle havaitsin oitis tilaisuuteen osallistuneen enemmänkin ihmisiä, kuin aluksi odotin. Kotiolut/olut yleensä kiinnostaa, mutta että näin paljon. Positiivista. Kouvolassa nämä olisivat olleet, kuin ladakerhon kokoontumiset. Takavuosien Kummeli-sketsiä mukaillen siis.


Antfarmilla on siis noin 30m2 touhutila salaisessa lokaatiossa siinä Siionin temppelin vieressä, heti vapaamuurarien suurloossista vasempaan Suomen Lahes.

Tila on juuri valmistunut ja keittonurkan laitteistokin on päivityksessä. Grainfatherin tilalle on tulossa 50l Herms-laitteisto pumpuilla ja muilla insinöörien onanoimilla kytkimillä. Nurkassa hohteli myös sahtikuurna (bing #Reittausblogi). Tilan toiselta laidalta, eli kartanon itäsiivestä löytyy puolestaan miellyttävä lounge sohvineen. Tilat ovat edelleen vähän työnalla, mutta suunnitelmat vaikuttivat fiksuilta ja perustelluilta. Onnea vaan.

— 
Sitten sielä juotiin ja.nu,, Eiku, ei ollut Junnu Vainiota”

Ensimmäisenä janoon löytyi vähän kotipolttoista DIPA:aa. Sellaista tasapainoista. Välttäen kaikki tyylin perusvirheet (makeus/karamelli/käymisvirheet), mutta jossa olisi voinut silti olla vielä vähän enemmän aromia. Hyvää kamaa.

Lahessa kun ollaan, niin paikalla oli myös Sahtia. Punaruskeaa, paksua, todella paksua, makeuden pyöriessä siinä ja siinä onko sitä liikaa vai ei. Vanhan mestarin temput ja tavat osoittautuivat todella onnistuneeksi. Oma sahtinihan oli tähän verrattuna aivan toisenlaista. Vain 7% oranssinpunertavaa ja katajaisen yrttistä. Kevyempää kamaa toki. Sahdista turinoidessa hanaan oli livahtanut ”jotain apaa”. Raikasta tavaraa, joskin jokin kokonaisuudessa ei mielestäni täysin sopinut kokonaisuuteen, mutta muistiinpanojen ollessa ontuvia voimme todeta oluen olleen ihan hyvää. Ainakin mainion perunasalaatin kaverina.— 

Illan pimetessä alkoi kaupallisiakin settejä näkymään. Maistoin mm. Brewdogin tuoretta Hazy Janea. Todella hyvää IPA:a. Vai NEIPA:aa, vai Vermont IPA:a. Alan jo inhota koko termiä, koska se ei ole imho oluttyyli, vaan määritelmä alatyylille, joka ei ehkä ole alatyylikään? White IPA/Belgi-IPA taas mielestäni voisivat olla omiakin, mutta asiaan. Jotain Kaikua ja yhtä laktolakua pyöri pöydillä, kuten myös entisen Panimo Pajan olutmessias Kubalan Lager. Jota itse kutsuisin Pilssiksi. Todella mahtavaa peruskauraa. Raikas, virheetön ja kuivan katkerahko. Ei virheitä, pelkkää simppeliä janojuomaa. Jota juuri tuossa kohtaa illasta kelpasi kumota mukillisen, tai kaksi.— 

Lopulta oli aika valua kohti kotia. Seitinohuessa ranskalaisessa. Sellaisessa tilassa, jossa kaikki on kliffaa hei. Huolet ei paina ja olo on rakastettavan syleilevä. Tähän olikin hyvä lopettaa, koska aamulla olisi edessä tasoittavan kostea SOPP-Lahti.

Kiitos Antfarm tästä illasta. Toivottavasti kutsu lohkeaa jatkossakin.


mainos